Surrealismin manifesti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Surrealismin manifesti : ensimmäinen manifesti 1924
Manifeste du Surréalisme
Yvan Goll, Surréalisme, Manifeste du surréalisme, Volume 1, Number 1, October 1, 1924, cover by Robert Delaunay.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija André Breton
Kieli ranska
Julkaistu 1925
Suomennos
Suomentaja Väinö Kirstinä
Kustantaja Karisto, Taide
Julkaistu 1970, 2. uud. p. 1996
Sivumäärä 68
ISBN 951-608-023-5
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Surrealismin manifesti (ransk. Le Manifeste du Surréalisme) on surrealistisen taidesuuntauksen piirissä julkaistujen kahden julistuksen nimitys.

Manifestin on suomentanut Väinö Kirstinä. Suomennos sisältää Kirstinän johdannon ja uudistettu painos myös jälkisanat.[1]

Ensimmäinen manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen manifestin kirjoitti ranskalainen kirjailija André Breton vuonna 1924, ja se julkaistiin 1925. Manifestissa luetellaan surrealismin edelläkävijöitä, kuten markiisi de Sade, Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud, Comte de Lautréamont, Raymond Roussel ja jopa Dante. Manifestissa kuvataan surrealismin olemusta ja siteerataan runoudessa surrealismia kehittäneiden runoilijoiden teoksia, kuten Philippe Soupaultin, Paul Éluardin, Robert Desnos'n ja Louis Aragonin.

Tekstissä Breton käytti absurdia huumoria havainnollistamaan dada-suuntausta, joka Ranskassa edelsi surrealismia ja jossa siinäkin Breton oli keskushenkilönä. Tekstissä vakuutetaan, että surrealismi ei noudata mitään tiettyä suunnitelmaa eikä perinteistä mallia ja että surrealistit ovat nonkonformisteja.

Manifestin allekirjoittivat muun muassa Louis Aragon, Antonin Artaud, Jacques Baron, Joe Bousquet, Jacques-André Boiffard, Jean Carrive, Rene Crevel, Robert Desnos, Paul Éluard, Max Ernst ja Breton.

Toinen manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 Breton julkaisi muiden teoreettisten erittelyjen ohella surrealismin toisen manifestin. Julistuksessa suljettiin surrealismin ulkopuolelle taiteilijoita, jotka eivät halunneet osallistua kollektiiviseen toimintaan: Leiris, Limbour, Morise, Baron, Queneau, Prévert, Desnos, Masson ja Boiffard. He siirtyivät aikakauskirjan Documents piiriin. Lehteä julkaisi Georges Bataille.

Kolmas manifesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Breton luonnosteli kolmannenkin manifestin, mutta se jäi julkaisematta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]