Bengtsår

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bengtsår
Sijainti
Vesialue
Merialue
Korkein kohta
26,5 m
Pinta-ala
2,8 km²

Bengtsår on Saaristomeren itäreunalla Hankoniemen pohjoispuolella oleva saari, joka kuuluu Hangon kaupunkiin. Bengtsår on pohjois-eteläsuunnassa 3,4 kilometriä pitkä ja leveimmillään itä-länsisuunnassa 1,5 kilometriä. Saaren pinta-ala on melkein 3 neliökilometriä. Saaren korkein kohta, ”näköalakallio”, on 26,5 metriä merenpinnasta[1]. Mantereelle Bengtsårista on lyhimmillään vajaa kilometri.

Helsingin kaupunki omistaa valtaosan saaresta ja sitä ympäröivästä vesialueesta. Saaressa on myös vapaa-ajan asutusta. Helsingin omistamia alueita käytetään nuorten leiri- ja retkitoimintaan.[2] Saareen on kesäisin Helsingin vesibussiyhteys.

Saaren lounaisosassa on vuonna 1995 perustettu yksityinen luonnonsuojelualue, 17 hehtaarin kokoinen Bengtsårin tammilehto.[3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaren asutuksesta on dokumentteja 1500-luvulta: silloisen Tenholan pitäjän kirkollisverojen tilikirjassa 1556 Bengtsåriin on kirjattu kolme, Santalaan kaksi ja Hankoon kuusi veronmaksajaa. Vuonna 1647 Bengtsårissa oli kaksi toimivaa maatilaa. Vuonna 1677 Bromarv erotettiin Tenholan seurakunnasta omaksi kappeliseurakunnakseen. Tästä muodostui 1881 Bromarvin kunta, jonka yksi kylistä Bengtsår oli. Vuoden 1977 kuntaliitoksessa Bengtsår liitettiin Hankoon, kun taas valtaosa Bromarvista liitettiin Tenholaan.[1]

Helsingin kaupunki osti Bengtsårin ja muutaman lähisaaren käsittävät kaksi maatilaa vuonna 1907, kun se tarvitsi syrjäistä sijaintipaikkaa 10–18-vuotiaiden poikien kasvatuslaitokselle, joka muuttui vuonna 1926 koulukodiksi. Kerrallaan saarella oli 80–90 poikaa, jotka kärsivät koti-ikävän lisäksi syöpäläisistä ja taudeista ja pyrkivät saarelta karkuun. Työntekijöitä oli noin 25, ja päätoimintamuodot olivat kansakouluopetus ja maataloustyöhön perehdyttäminen. Koulukodin toiminta loppui vuonna 1940, kun talvisodan rauhanehtojen mukaisesti Hanko ympäristöineen vuokrattiin Neuvostoliitolle. Koulukodin toimintaa oli muutenkin kaavailtu lopetettavaksi, joten sitä ei aloitettu uudelleen Neuvostoliiton vetäydyttyä alueelta 1941. Miehitysaikana Bengtsårissa oli arviolta 500–1 000 neuvostosotilasta, jotka linnoittivat saarta ja asuivat korsuissa. Valtaosa koulukodin rakennuksista ja saaren metsistä tuhoutui.[1]

Bengtsårin maa- ja vesialueita pakkolunastettiin Helsingiltä Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden siirtoväen asuttamiseksi, ja saarelle muodostettiin puoli tusinaa maatilaa uudisrakennuksineen lähinnä Terijoelta evakuoitujen perheiden käyttöön. Maatiloilta kuitenkin muutettiin tulevien vuosikymmenten mittaan pois niiden niukan tuoton ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.[1]

1940-luvulta alkaen Helsingin kaupunki alkoi käyttää Bengtsåria lasten ja nuorten kesäleirien pitopaikkana. Leirejä siellä ovat pitäneet myös urheilujärjestöt kuten SVUL[4]. Aluksi leiriläisiä oli vain parisataa kesässä, kun vuonna 1973 osallistujia 35 leirillä ja retkellä oli jo yhteensä 1 251. 2010-luvun alkuvuosina Bengtsårissa leireili vuosittain pari tuhatta nuorta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Bengtsårin historiaa Bengtsår-sivusto. Viitattu 24.7.2018.
  2. Bengtsår venelehti.fi. Viitattu 5.7.2018.
  3. Bengtsårin lehto Ympäristö.fi. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 24.7.2018.
  4. Iltanuotiot melkein kaikkein parasta. Tyytyväisiä leiriläisiä Bengtsåren saarella. Helsingin Sanomat, 13.7.1965, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]