Belgit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Belgiläinen Gallia (Belgica) ennen roomalaisvalloitusta kartalla.

Belgit (lat. Belgae) olivat pääasiallisesti kelttiläsiiä heimoja, jotka asuivat Pohjois-Galliassa Seinen ja Reinin välimaastossa sekä myöhemmin myös Britanniassa.

Belgit asuttivat aluetta, joka ulottui Seineltä Reinille nykyisessä Belgiassa, Ranskassa, Saksan Reininmaalla, Etelä-Alankomaissa ja Luxembourgissa. Strabon piti kirjoituksissaan niinkin kaukana kuin Loirella asuneita venetejä osana belgejä. Belgit jakautuivat alaheimoihin, joita olivat ambianit, atuatucit, bellovacit, caeroesit, caletesit, catuvellaunit, condrusit, eburonesit, menapiit, morinit, nerviit, rẽmit, suessionesit, treverit, veliocassesit, viromanduit, sekä mahdollisesti myös parisit. Stabon mukaan ennen roomalaisten saapumista alueelle belgeihin kuului 300 000 soturia. Julius Caesar kirjoitti vuoden 50 eaa. paikkeilla belgien historiasta mainiten näiden saapuneen silloisille alueilleen Germaniata heidän ylitettyään Reinin. Alueelle belgit houkutteli hänen mukaansa hedelmällinen maa ja he karkottivat aluetta heitä ennen asuttaneet gallialaiset. Caesar mainitsi monien belgiheimojen olevan edelleen ylpeitä germanialaisesta taustastaan. Caesarin aikana Germania oli ennen kaikkea maantieteelinen termi, eivätkä belgit näin välttämättä pitäneet itseään germaaneina. Suurin osa belgiheimoista puhui ilmeisesti kelttiläisiä kieliä. Suurin osa tunnetuista vanhoista paikannimistä belgien alueella on kelttitaustaisia. Joillakin pienemmillä heimoilla oli kuitenkin mahdollisesti germaanitaustaiset nimet (esim. Sunuci, Cugerni). Joillakin belgiheimoilla oli lisäksi selvästi sekoittunut tausta. Esimerkiksi aduatucit olivat Caesarin mukaan muodostuneet teutonien ja kimbrien rippeistä.[1]

Belgit laajensivat alueitaan voimakkaasti viimeisinä vuosisatoina ennen ajanlaskun alkua. Caesarin mukaan heitä oli asettunut Ison-Britannian rannikolle. Suuri osa Isoon-Britanniaan asettuneista belgeistä, kuten catuvellaunit ja atrebatet, säilytti samat heimonimet kuin mantereellakin. Belgien muuttoaallot Isoon-Britanniaan ovat ainoat historiallisissa lähteissä mainitut kelttien muuttoliikkeet saarelle. Caesar reki eron belgien ja saaren alkuperäisheimojen välillä ja samankaltainen ero voidaan todeta arkeologisissa löydöissä. Belgien vaikutusalueella Ison-Britannian kaakkoisosassa on löydetty mannermaan kaltaisia myöhäisen La Tènen kulttuurin kolikkoja ja muita esineitä. Löytöjen on tosin nykyisin tulkittu juontuneen pikemminkin kauppayhteyksistä ja pitkällä aikavälillä tapahtuneesta rauhanomaisesta muuttoliikkeestä mannermaalta Isoon-Britanniaan, kun taas Caesar kuvasi belgien muuttoaaltoa valloitusretkinä. Rooman keisari Claudiuksen Britannian sotaretkien jälkeen atrebatien pienentyneistä alueista muodostettiin belgien heimokantoni eli civitas. Sen keskus oli Venta Belgarum eli nykyinen Winchester.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b John T. Koch: Celtic culture - A historical encyclopedia, s. 195-200. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1–85109–440–7. (englanniksi)
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.