Barnum’s American Museum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Barnum's American Museum
Barnum's American Museum-photo 1858.jpg
Sijainti Manhattan, Yhdysvallat
Koordinaatit 40°42′40″N 74°00′31″W / 40.7112°N 74.0086°W / 40.7112; -74.0086
Rakennustyyppi Museo ja kymmenen sentin museo (en)
Valmistumisvuosi
Barnum's American Museum

Barnum’s American Museum oli museo, joka sijaitsi New York Cityssä Yhdysvalloissa Broadwayn ja Ann Streetin kulmassa vuosina 1841–1865. Museon omisti kuuluisa showmies P. T. Barnum, joka oli ostanut sen John Scudderilta vuonna 1841.[1] Museo tarjosi erikoisia nähtävyyksiä sen ajan ihmisille, kunnes rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1865.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Feejeen Merenneito.
Ensimmäinen Barnum’s American Museum vuonna 1858.
Toinen Barnum's American Museum massiivisen palon jälkeen vuonna 1868.

Vuonna 1841 Barnum osti Scudder’s American Museumin vastapäätä St. Paulia, Broadwayn kulmasta Ann Streetiltä. Museo avattiin 1. tammikuuta 1842.[2] Siihen kuului museo, luentosali, vahakabinetti, teatteri ja paikan vetonaulana toimi kummajaisnäytös. Kummajaisnäytöksessä oli muun muassa Feejeen Merenneito (muumioitunut apina johon oli liitetty kalan pyrstö), Chang ja Eng, jotka olivat siamilaisia kaksosia, sekä myös ajan hengen mukaan kääpiöitä ja jättiläisiä sekä intiaaneja, jotka lauloivat ja esittivät perinteisiä lauluja ja tansseja. John "Grizzly" Adamsin koulutettuja karhuja sekä esityksissä vaihtuvia taikureita, vatsastapuhujia ja blackface-esiintyjiä.lähde? Siihen kuului myös pieni eläintarha, jossa oli eksoottisia eläimiä sekä maitovalaita.

Museo oli auki viisitoista tuntia päivässä, ja siellä saattoi käydä 15 000 kävijää päivässä.[3] Sillä oli vuosien 1841–1865 välillä 38 miljoonaa asiakasta, jotka maksoivat 25 senttiä museoon pääsystä. Yhdysvaltojen väestö oli vuonna 1860 alle 32 miljoonaa.

Marraskuussa 1864 Yhdysvaltojen Etelävaltioiden Konfederaation Manhattanin armeija yritti polttaa museon, mutta ei onnistunut siinä. Se kuitenkin paloi 13. heinäkuuta 1865 maan tasalle tulipalossa, joka oli yksi suurimmista New Yorkissa siihen asti nähdyistä.[4] Osa eläimistä pääsi pakenemaan ulos rakennuksesta, mutta osa joutui poliisien ampumiksi. Eläimiä jäi loukkuun häkkeihin palavassa rakennuksessa. Myös kaksi maitovalasta kuoli, kun niiden altaat alkoivat kiehua palon kuumuudessa. Myös useita palomiehiä kuoli palossa sekä karanneet eläimet aiheuttivat sekasortoa. Johnny Denham -nimisen palomiehen väitetään joutuneen tappamaan karanneen tiikerin kirveellään, kun se yritti hyökkätä hänen kimppuunsa tämän mennessä rakennukseen, josta pelasti 180-kiloisen naisen kantamalla hänet olkapäällään ulos.lähde? Barnum avasi uuden museon, mutta myös se paloi tulipalossa vuonna 1868.[5] Tämän jälkeen Barum ryhtyi poliitikoksi ja perusti sirkuksen.[6] Barnumin American Museum oli aikanaan yksi suosituimmista nähtävyyksistä.[7]

Barnumin Museon tilalle Ann Streetille rakennettiin New York Herald sanomalehden uusi rakennus pian palon jälkeen.[8]

Heinäkuussa 2000 virtuaalinen versio museosta avattiin internetiin, ja sitä tukee National Endowment for the Humanities.

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luentosali käytössä Barnumin American Museumissa vuonna 1853.

Museo oli toiminnassa 25 vuoden ajan. Se oli kuuluisa nähtävyyksistään ja kummajaisistaan. Eräs heistä oli Kenraali Tom Thumb, 25 tuumaa (63,5 senttiä) pitkä kääpiö, joka oli niin kuuluisa, että Englannin kuningatar Victoria halusi nähdä hänen esityksensä kahdestilähde? ja Abraham Lincoln henkilökohtaisesti onnitteli Thumbia hänen häissään.lähde? Mukana oli myös Fidžin Merenneito ja Josephine Boisdechene, jolla oli pitkä parta. Hänen partansa oli kasvanut jo kaksi senttiä pituutta, kun hän oli vasta kahdeksan vuotta vanha.lähde? Kummajaisnäyttelyssä oli myös William Henry Johnson, jolla oli erikoisen muotoinen pää. Hän oli yksi Barnumilla pisimpään esiintyneistä kummajaisista. Kummajaisnäyttelyssä olleiden siamilaisten kaksosten, Changin ja Engin, sanotaan olleen riitaisia keskenään.lähde?

Museossa oli myös teatteri, nimeltään ”Luentosali”.[9]

Jossain vaiheessa Barnum oli huomannut, että ihmiset viipyivät liian pitkään hänen näyttelyissään ja hän huomautti heitä sanomalla This Way to the Egrees. (suom. Tätä-tietä pois) "Egress" oli toinen sana sanalle "Exit" englannin kielessä, ihmiset aina tottelivat Barnumia.[10]

Viisikerroksinen rakennus oli toiminut myös kouluna.[11] Lisäksi museossa oli erilaisia näyttelyitä, joissa oli muun muassa täytettyjä eläimiä ja historiallisia maalauksia. Shakespearen näytelmiä esitettiin yleensä "Luentosalissa".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Barnum's American Museum American Social History Productions, Inc. Viitattu 27.05.2018.
  2. Darice Bailer: The View From/Bridgeport; Museum Invites Visitors to Step Right Up The New York Times. 21.1.2001. Viitattu 3.4.2008.
  3. Kelley, Tina: A Museum to Visit from an Armchair The New York Times. 1.7.2000. Viitattu 3.4.2008.
  4. Disastrous Fire (pdf) The New York Times. 14.7.1865. Viitattu 3.4.2008.
  5. CIty and Suburban News The New York Times. 26.10.1885. Viitattu 3.4.2008.
  6. Michael Frank: Will Wonders Never Cease? The New York Times. 21.6.2002. Viitattu 3.4.2008.
  7. The Barnum's American Museum Illustrated Barnum's American Museum Illustrated Magazine. Arkistoitu 29.3.2008. Viitattu 3.4.2008. Web archive 2008
  8. Sunshine and shadow in New York. By Matthew Hale Smith. (Burleigh.) archive.org. Viitattu 5.2.2017.
  9. Gleason's Pictorial Drawing-Room Companion,, (New York), 1853-01-22, s. 73.
  10. O'Neill, Laurie: Almanac Is Itself a Rare Occurrence. The New York Times, 27.12.1981.
  11. "Disastrous fire" The New York Times. Viitattu 28.04.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]