Bardas Fokas nuorempi

Bardas Fokas nuorempi (tai Fokas) (kreik. Βάρδας Φωκᾶς) (k. 13. huhtikuuta 989) oli huomattava Bysantin valtakunnan kenraali, joka oli osallisena kolmessa kapinassa Bysanttia johtavaa Makedonian dynastiaa vastaan.

Ensimmäinen kapina

Bardas oli Fokasin sukua, joka oli Bysantin huomattavimpia aatelisperheitä 900-luvulla. Hänen isänsä Leo Fokas nuorempi oli korkea-arvoinen kouropalates ja setänsä oli Bysantin keisari Nikeforos II Fokas. Bardas oli nuoresta pitäen tunnettu taitavana sotapäällikkönä.

Bardas pääsi nuorena nopeasti sotilasuransa huipulle ja vielä nopeammin tuli sieltä alas. Setänsä keisari Nikeforos II Fokasin kuoleman jälkeen vuonna 970 Fokas ja hänen sukunsa kapinoivat uutta keisaria ja hänen serkkuaan Johannes I Tzimiskesiä vastaan. Bardas julisti itsensä keisariksi sotajoukkojensa tuella Kayserissa, mutta hänet voitti toinen taitava sotapäällikkö Bardas Skleros. Bardas Fokas ja hänen sukulaisensa otettiin vangeiksi ja karkotettiin Kiosin saarelle, jossa he viettivät seuraavat seitsemän vuotta.

Fokas vastaan Skleros

Sklerosin ja Fokasin välinen taistelu, miniatyyri Madrid Skylitzesin kronikasta.

Vuonna 978 Bardasin vapautti eunukki Basileios Lekapenos (Basileios II:n eno). Hänet lähetettiin takaisin kotimaahansa Kappadokiaan nostamaan paikalliset kapinaan Sklerosia vastaan. Skleros oli noussut kapinaan keisaria vastaan ja oli jo edennyt Hellespontokseen. Muutamista vastoinkäymisistä huolimatta hän oli yhdessä Tornikiosin johtaman Georgian armeijan kanssa edennyt voitollisesti, mutta viimein Fokas onnistui tukahduttamaan kapinan ja voittamaan Sklerosin. Suurista teoistaan keisarin hyväksi Bardas nimitettiin Domestikos ton Skholoniksi eli Bysantin armeijan ylipäälliköksi. Hän onnistui Bysantin armeijan johdossa valloittamaan saraseeneilta Aleppon.

Toinen kapina

Siihen aikaan Bysantissa oli kaksi veljestä keisareina yhtä aikaa. Keisari Konstantinos VIII oli neuvonantajiensa johdateltavissa, minkä vuoksi hänen veljensä keisari Basileios II oli käytännössä ottanut vallan itselleen. Basileios II oli hyvin tarmokas ja ryhtyi itse johtamaan armeijaa. Hänen lisääntyvä itsenäisyytensä huolestutti sekä Basileios Lekapenosia että Fokasia. Vuonna 987 Basileios II ryhtyi salaisesti neuvottelemaan entisen vihollisensa, Sklerosin, kanssa. Keisari olisi hyvin kiitollinen, jos he onnistuisivat yhdessä Sklerosin kanssa tukahduttamaan kapinan keisaria vastaan.

Fokasin kampanja matki Sklerosin aiempaa kapinaa. Hän julisti itsensä keisariksi ja valloitti suurimman osan Vähä-Aasiaa. Saatuaan Sklerosin vangittua Fokas eteni joukkoineen Abydokseen, jossa hän saattoi jäädä saarretuksi Dardanelleille.

Tässä vaiheessa vuonna 988 keisari Basileios II joutui liittoutumaan Kiovan Rusin suuriruhtinaan Vladimirin kanssa, jonka kanssa Basileios II:n joukot olivat taistelleet Krimillä. Basileios lupasi Vladimirille vaimoksi sisarensa Anna Porfyrogenitan, ja Vladimir antoi Basileiokselle 6 000 varjagisoturia auttaakseen lankoaan voittamaan sodan. Hurjasta maineestaan tunnettujen varjagisoturien ja muun armeijansa kanssa Basileios II marssi Abydokseen. Kaksi armeijaa kohtasivat, ja Fokas ratsasti armeijansa kärjessä pyrkien pääsemään kaksinkamppailuun keisari Basileioksen kanssa. Fokas ei onnistunut vaan putosi hevosen selästä, ja hänet surmattiin taistelussa. Hänen kaulansa katkaistiin ja tuotiin keisarille. Tähän taisteluun loppui kapina.

Jälkeläiset

Bardas Fokas oli naimisissa serkkunsa Adralestinan kanssa. Häneltä jäi kaksi poikaa: Leo ja Nikolas. Keisarin sotilaat sokaisivat hänen pojanpoikansa ja kaimansa Bardas Fokasin vuonna 1025. Väitetään, että kreetalainen Fokadesin suku on hänen jälkeläisiään.

Lähteet

• Michael Psellos, Chronographia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Rozen V. P., «Император Василий Болгарский», (Извлечения из летописи Яхъи Антиохийского) Jahja Antiokialaisen kronikka