Baranavitšy

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Baranavitšy, Baranovitši
(Баранавічы, Барановичи)
Mannertenvälisten ohjusten monumentti Baranavitšyssä
Mannertenvälisten ohjusten monumentti Baranavitšyssä
Vaakuna
Vaakuna

Baranavitšy, Baranovitši

Koordinaatit: 53°07′56″N, 26°01′20″E

Valtio Valko-Venäjä
Alue Brestin alue
Perustettu 1706 (kirjallinen maininta)
Korkeus 170–210 m
Väkiluku (10/2009) 168 240

Baranavitšy (valkoven. Бара́навічы, ven. Бара́новичи, Baranovitši, puol. Baranowicze) on kaupunki Valko-Venäjän Brestin alueella. Vuonden 2009 väestönlaskennassa kaupungin väkiluku 168 240, ja se oli Valko-Venäjän kahdeksanneksi suurin kaupunki. Se on merkittävä rautateiden risteyspaikka, yliopisto- ja varuskuntakaupunki. Tärkeänä kaupunkina se oli hallinnollisesti suoraan maakuntahallinnon alaisuudessa.[1][2]

Kaupungilla on useita ystävyyskaupunkeja, joihin kuuluu Heinola.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta Baranowicze-nimisestä kylästä on vuodelta 1706. Tuolloin kylä oli puolalaisen Rozwadowskin suvun yksityisomaisuutta[3]. Puolan jaoissa kaupunki siirtyi keisarilliselle Venäjälle. Vuonna 1870 siitä tuli merkittävä VarsovaMoskova- ja VilnaLviv-ratojen välietappi. Väkiluku alkoi nopeasti kasvaa, vuonna 1883 asukkaita oli jo lähes 2 000 ja 1897 jo 4 600, joista noin puolet juutalaisia. Puolan–Neuvosto-Venäjän sodassa kaupunki siirtyi takaisin Puolan haltuun, jolloin se sai myös kaupunkioikeudet. Vuonna 1921 asukasluku oli jo yli 11 000, joista 67 % puolalaisia ja loput pääasiassa valkovenäläisiä, puolalaisia ja venäläisiä. Vuoteen 1939 mennessä asukasluku kasvoi lähes 30 000:een.lähde?

Vuonna 1939 Neuvostoliitto miehitti kaupungin ja alueelle tuli yli 3 000 juutalaispakolaista Saksan miehittämiltä alueilta. Kesäkuussa 1941 Saksa miehitti alueen ja saman vuoden elokuussa perustettiin ghetto yli 12 000:lle juutalaiselle, joista suurin osa siirrettiin seuraavan vuoden aikana keskitys- ja tuhoamisleireille. 8. kesäkuuta 1944 puna-armeija miehitti kaupungin ja koko alue siirtyi osaksi Neuvostoliittoon kuulunutta Valkovenäjän sosialistista neuvostotasavaltaa. Tuolloin myös puolalainen nimi Baranowicze muutettiin nykyiseen venäläiseen asuunsa. Neuvostoaikana kaupunki teollistui huomattavasti. Vuonna 1991 siitä tuli osa itsenäistynyttä Valko-Venäjää.lähde?

Kaupungissa toimii Baranovitšin valtiollinen yliopisto.[4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on varsin kattava ja edullinen bussiverkosto.[5]

Baranavitšy on merkittävä rautateiden risteysasema; rautateitse kaupungista pääsee kuuteen suuntaan.[6] Kaupungissa on kaksi keskeistä rautatieasemaa: Baranavitšyn keskusasema ja Baranavitšyn Polesian asema. Rautatielinjoista tärkein on Minsk-Baranovitšy-Brest, jota rataa pitkin kulkee junia Varsovasta ja Brestistä Moskovaan. Muita merkittäviä rautatieyhteyksiä ovat linjat Mahiljou-Asipovitšy-Slutsk-Baranavitšy ja etelästä pohjoiseen vievä Luninets-Baranavitšy-Lida-Vilna.

Tieyhteyksistä huomattavin on moottoritie M1 (E30) Minsk-Baranavitšy-Brest[6], joka muodostaa samalla nopeimman valtatieyhteyden Minskistä ja Moskovasta Varsovaan.

Kaupungin eteläosissa on Baranavitšyn lentotukikohta, jonka kiitotie on 2,9 kilometriä pitkä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Е.Л. Макаревич (toim): АТЛАС АВТОМОБИЬНЫХ ДОРОГ (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  2. Перепись населения Республики Беларусь 2009 года, Таблица 1.2, ЧИСЛЕННОСТЬ НАСЕЛЕНИЯ ОБЛАСТЕЙ И РАЙОНОВ - Брестская (pdf) (Valko-Venäjän tasavallan väestönlasku 2009, Väestö alueissa ja piireissä - Brestin alue) 5.8.2010. belstat.gov.by. Viitattu 18.3.2011. (venäjäksi)
  3. Baranavičy town radzima.org. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  4. The Ministry of Education of the Republic of Belarus: Institutions of Higher Education (in Belarus) - State-owned institutions 2008+. Viitattu 10.6.2009. (englanniksi)
  5. Dubrovin Yauheni: Public transport in Baranavitsy, Belarus 2006—2008. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  6. a b БЕЛАРУСЬ АВТОДОРОЖНАЯ (Belarus Avtodorožnaja) 1:1 200 000. Minsk: Квадрограф, 2008. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]