Back to Black

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Back to Black
Amy Winehouse
Studioalbumin Back to Black kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  2005–2006
 Studio  Allido Studios, Instrument Zoo Records, Daptone Records
(Miami, Florida)
Sole Channel Studios, Chung King Studios
(New York, Yhdysvallat)
Metropolis Studios
(Lontoo, Englanti)
 Julkaistu 27. lokakuuta 2006[1]
 Tuottaja(t) Mark Ronson, Salaam Remi
 Tyylilaji soul, jazz, rhythm and blues
 Kesto 34.46
 Levy-yhtiö Island
Amy Winehousen muut julkaisut
Frank
2003 		Back to Black
2006 		Lioness: Hidden Treasures
2011
Singlet albumilta Back to Black
  1. ”Rehab”
    Julkaistu: 2006
  2. ”You Know I’m No Good”
    Julkaistu: 2007
  3. ”Back to Black”
    Julkaistu: 2007
  4. ”Tears Dry On Their Own”
    Julkaistu: 2007
  5. ”Love Is a Losing Game”
    Julkaistu: 2007

Back to Black on englantilaisen laulaja-lauluntekijä Amy Winehousen toinen ja viimeinen studioalbumi, joka julkaistiin 27. lokakuuta 2006.[1] Winehouse aloitti albumin työstämisen marraskuussa 2005, mutta tuotanto keskeytettiin saman kuukauden lopussa laulajan henkilökohtaisten ongelmien takia. Winehouse jatkoi albumin työstämistä maaliskuussa 2006 ja nauhoitti kappaleet seuraavan viiden kuukauden aikana päättäen tuotannon elokuussa 2006. Materiaalin valmistamisen aikana Winehouse työskenteli tuottajien Mark Ronson ja Salaam Remi kanssa, jotka osallistuivat suuresti kappaleiden sävellykseen. Albumi kuulostaa erilaiselta kuin hänen aiemmat työnsä, sekoittaen pääasiassa 1950- ja 1960-lukujen soulia, nykyaikaista R&B:tä ja jamaikalaisia vaikutteita, kuten skata, 1960-luvun tyttöbändien innoittamana. Kappaleiden sanoitukset käsittelevät Winehousen päihteiden käyttöä ja hänen romanttisia ihmissuhteitaan.

Back to Black sai myönteisen vastaanoton kriitikoilta, jotka kehuivat sitä laulajan ”tunteellisesta laulutyylistä” ja monen musiikkityylin sekoittamisesta. Albumia on sanottu yhdeksi parhaista nykyaikaisista soul-albumeista,[2] ja sillä oli suuri vaikutus musiikkimaailmassa. Winehousea pidettiin uuden British Invasionin käynnistäjänä ja hänen on myöhemmin sanottu vaikuttaneen monen muun musiikkiartistin, kuten Adelen, Bruno Marsin ja Lady Gagan, kappaleisiin. Albumi oli ehdolla myös moneen musiikkialan palkintoon. Vuoden 2008 Grammy-gaalassa, Winehouse sai kuusi ehdokkuutta, johon olivat aiemmin yltäneet vain Alicia Keys, Beyonce Knowles ja Norah Jones, voittaen niistä viisi, mikä teki hänestä ensimmäisen brittiläisen naisartistin, joka on voittanut viisi palkintoa samana iltana.

Albumi pärjäsi hyvin myös kaupallisesti. Britanniassa se oli vuoden myydyin albumi ja saavutti albumilistan ensimmäisen sijan kuusi kertaa. Lisäksi se oli listaykkösenä yli 20 muun maan albumilistalla. Yhdysvalloissa se debytoi Billboard 200 -listan sijalla 7. ja oli sen ajan suurin debyytti brittiläiseltä naisartistilta. Maailmanlaajuisesti se oli vuoden myydyin albumi saavuttaen kuusi miljoonaa myytyä kappaletta vuonna 2007, ja viisi miljoonaa kappaletta vuonna 2008. Albumilta julkaistiin kuusi singleä: ”Rehab”, ”You Know I’m No Good”, ”Tears Dry on Their Own”, ”Love Is a Losing Game”, ”Just Friends” ja ”Back to Black”.

Heinäkuussa 2017 Yhdysvaltojen julkisen palvelun radioyhtiö NPR nimesi Back to Blackin kymmenen merkittävimmän naisen tekemän musiikkialbumin joukkoon[3]. Vuonna 2022 Helsingin Sanomat pyysi yli 70:ää suomalaista musiikkialan vaikuttajaa nimeämään korkeintaan 20 itselleen juuri sillä hetkellä tärkeintä laulua paremmuusjärjestyksessä, minkä perusteella lehti laati sadan parhaan laulun listan. Albumin nimikappale ylsi kyselyn kokonaistuloksissa sijalle 62.[4]

Tausta ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amy Winehouse aloitti Back to Blackin työstämisen marraskuussa 2005, saatuaan esikoisalbuminsa Frank (2003) valmiiksi ja vietettyään 18 kuukautta olematta musiikin kanssa tekemisissä.[5] Winehousen ja hänen entisen aviomiehensä Blake Fielder-Civil suhteen päättyminen toimi insipiraationa albumin kappaleille.[6]

Tuottaja Mark Ronson tuotti yli puolet albumin kappaleista, ja motivoi Winehousea äänittämään uusia kappaleita.

Aluksi laulajan oli tarkoitus tehdä albumi pelkästään tuottaja Salaam Remin kanssa, joka oli tuottanut hänen ensimmäisen albuminsa, mutta muutti mielensä kun hänet esiteltiin Mark Ronsonille. Laulaja sanoi Rolling Stonen haastattelussa: ”Sävellän kaiken itse, mutta jotta voin säveltää kappaleita joidenkin seurassa, minun pitää olla läheinen heidän kanssaan. En tiennyt mitä Mark oli aiemmin tehnyt ja luulin, että hän on yksi niistä vanhuksista, jotka koittavat olla nuoria ja cooleja. En tajunnut kuinka nuori hän on! Suunnilleen heti tavattuamme tulimme toimeen kuin sisarukset.”[7] Tavattuaan tuottajan, Winehouse meni tämän studioon ja soitti tälle The Angelsia ja The Shirellesia. Samassa lehtihaastattelussa Ronson sanoi: ”Inspiroiduin hänen puheistaan, ja sinä iltana tein ’Back to Blackin’ rumpukompin ja piano-osion. [...] Kun soitin sen hänelle seuraavana päivänä, hän sanoi: ’Se on makee’, ja sanoi sitten, että ’tältä haluan albumini kuulostavan’.” Sen jälkeen Winehouse kävi päivittäin studiolla työstämässä eri sovituksia muita kappaleita varten.[7]

Albumi nauhoitettiin eri studioilla Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ensimmäinen nauhoitettu kappale oli ”Tears Dry on Their Own”, joka nauhoitettiin Instrument Zoo Recordsilla Miamissa, Floridassa ja Sole Channel Studiosilla New Yorkissa Remin tuottamana marraskuussa 2005.[8] Nauhoitukset kuitenkin keskeytyivät saman kuukauden aikana laulajan henkilökohtaisten ongelmien takia. Winehouse palasi studioon puoli vuotta myöhemmin maaliskuussa 2006 tavattuaan Mark Ronsonin, joka motivoi häntä säveltämään uutta materiaalia.[9] ”Wake Up Alone” oli ensimmäinen sävelletty kappale hänen paluunsa jälkeen.[5] Kuitenkin albumin työstämisen aikana Winehouse alkoi käyttää paljon alkoholia ja huumeita, minkä seurauksena laulajan koki hurjan painonpudotuksen.[10] Myöhemmin Winehouse sävelsi kappaleen ”Rehab”, joka kertoo laulajan haluttomuudesta mennä vieroitusklinikalle. The Sun -lehden haastattelussa Winehouse sanoi:

” Managerini päättivät lopettaa päihteiden ostamisen ja sanoivat, että he vievät minut vieroitukseen. Kysyin isältäni oliko hän sitä mieltä, että minun pitäisi mennä. Hän sanoi, että ei, mutta voisin yrittää. Joten tein niin, mutta vain 15 minuutin ajaksi. Menin sisään, sanoin hei, ja kerroin että juon, koska olen rakastunut ja pilannut suhteen. Sitten lähdin pois. ”

– Amy Winehouse, 2006[11]

Laulajan isän, Mitch Winehousen, mukaan vuoden 2006 alussa sanoitettu ”Rehab” sai alkunsa laulajan ja Mark Ronsonin välisestä keskustelusta, kun Winehouse sanoi: ”Tiesitkö, että he yrittivät viedä minut vieroitukseen, mutta sanoin ei, ei.” Kuultuaan tämän, Ronson sai idean kappaleeseen ja esitti sen Winehouselle, joka sävelsi sen vain kolmessa tunnissa. Sen jälkeen he nauhoittivat kappaleen tuottajan studiolla New Yorkissa.[9] Aluksi kappaleen piti sisältää bluesmaisia piirteitä, mutta Ronson ehdotti Winehouselle, että tämä säveltäisi sen säkeistöt The Beatlesin tapaisesti E- ja A-mollia käyttämällä.[12] Albumin muut kappaleet nauhoitettiin muun muassa Metropolis Studiosilla Lontoossa, Chung King Studiosilla New Yorkissa, Allido Studiosilla ja Daptone Studiosilla Floridassa. Nauhoitukset kestivät viisi kuukautta päättyen elokuussa 2006.[13]

Musiikki ja vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Back to Black eroaa huomattavasti Winehousen aiemmasta tuotannosta sen musiikillisen rakenteen suhteen. Toisin kuin hänen esikoisalbuminsa Frank (2003), joka sisältää enimmäkseen jazzia, Back to Black sekoittaa montaa eri musiikkityylilajia, kuten esimerkiksi soulia, jazzia, rhythm and bluesia, skata ja bluesia. Albumin musiikkityylistä laulaja sanoi: ”En halunnut nostaa jazzia taas jalustalle. Olin kyllästynyt hankaliin sointurakenteisiin ja tarvitsin joitain suoranaisempaa.”[14]

Työstäessään albumia, Winehouse kuunteli kappaleita, jotka vaikuttivat häneen; Shirley Bassey ja The Zutons -yhtye olivat soittolistalla, kuten myös tyttöbändi The Shangri-Las, jonka hän on maininnut vaikuttajakseen. BBC Musicin haastattelussa laulaja kertoi lempikappaleensa yhtyeeltä olevan ”I Can Never Go Home Anymore” (1965). ”Kun erosin poikaystävästäni, aloin kuunnella kappaletta useaan kertaan samalla kun istuin keittiön lattialla viskipullo kädessäni,” hän sanoi.[15]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Amy Winehouse, ellei toisin mainita.

NroNimiTuottajaKesto
1.RehabMark Ronson3.34
2.You Know I’m No GoodRonson4.17
3.Me & Mr. JonesSalaam Remi2.32
4.Just FriendsRemi3.12
5.Back to Black (Winehouse, Ronson) Ronson4.00
6.Love Is a Losing GameRonson2.34
7.Tears Dry on Their Own (Winehouse, Nickolas Ashford, Valerie Simpson) Remi3.05
8.Wake Up Alone (Winehouse, Paul O’Duffy) Ronson3.41
9.Some Unholy WarRemi2.21
10.He Can Only Hold Her (Winehouse, Richard Poindexter, Robert Poindexter) Ronson2.45
11.AddictedRemi2.45
34.46

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b iTunes: Amy Winehouse – Back to Black (englanniksi)
  2. ↑ Amy Winehouse Back To Black LP 28.5.2007. Arkistoitu alkuperäisestä 24.10.2012. Universal Music. Arkistoitu 24.10.2012. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  3. ↑ The 150 Greatest Albums Made By Women NPR. 24.7.2017. Viitattu 17.7.2022.
  4. ↑ 100 maailman parasta laulua. Helsingin Sanomat, 15.1.2022. Artikkelin verkkoversio (maksullinen). Viitattu 15.1.2022.
  5. ↑ a b Smith, Caspar Llewellyn: New Amy Winehouse album to be released The Guardian. 31.10.2011. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Farewell greater voice DN Gente. 30.7.2011. Käännetty alkuperäisestä (portugaliksi). ”The album that followed Frank, entitled Back to Black (2006), emerged as a form of catharsis of this complicated relationship...” Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b Eliscu, Jenny: The Diva and Her Demons: Rolling Stone's 2007 Amy Winehouse Cover Story Rolling Stone. 23.7.2011. Arkistoitu 11.12.2011. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  8. ↑ Amy Winehouse - Tears Dry on Their Own (Vinyl) Discogs.com. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  9. ↑ a b Exclusive Book Excerpt: 'Amy, My Daughter' by Mitch Winehouse Rolling Stone. 27.6.2012. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Moodie, Clemmie: Amy, the artist formerly known as buxom The Daily Mail. 27.7.2006. Viitattu 21.4.2015. (englanniksi)
  11. ↑ Johnstone, Nick: Amy, Amy, Amy – The Amy Winehouse Story. Omnibus Press, 2011. ISBN 9780857126993. (englanniksi)
  12. ↑ Harris, Chris: Amy Winehouse’s ‘Rehab,’ ‘The Theme Song Of Modern-Day Celebrity Trash Culture': Behind The Grammys 1.2.2008. MTV. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  13. ↑ Amy Winehouse Back to Black CD Album cduniverse.com. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  14. ↑ Newkey-Burden, Chas: Amy Winehouse: The Biography. John Blake Publishing, 2009. ISBN 9781843582298. (englanniksi)
  15. ↑ Ostroff, Joshua: Amy Winehouse: The Songs She Loved, From Carole King to the Zutons Spinner. 23.7.2012. Arkistoitu alkuperäisestä. Arkistoitu 12.3.2013. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Back_to_Black&oldid=20651745”