Börje Karvonen
Börje Karl Verner Karvonen (14. syyskuuta 1938 Helsinki – 7. maaliskuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen nyrkkeilijä.[2]
Seuratasolla Karvonen edusti Tapanilan Erää ja Malmin Ponnistajia. Karvosen nyrkkeilyuran huippuvuodet nähtiin 1960-luvulla. Vuonna 1966 hänet valittiin vuoden nyrkkeilijäksi Suomessa. Hän voitti Suomen mestaruuden 54 kilogramman sarjassa vuosina 1960–1965 ja 1967 sekä 57-kiloisissa vuonna 1966.[3] Hän oli ensimmäinen kahdeksana peräkkäisenä vuonna Suomen mestaruuden voittanut nyrkkeilijä. Karvonen on Suomen Nyrkkeilyliiton suurmestari.[2]
Kansainvälisissä kehissä Karvonen otteli nyrkkeilymaaotteluissa Suomen väreissä 31 kertaa. Häntä pidettiin 60-luvulla "varmana ottelupisteen tuojana". Maaotteluista voittoja kertyi kaikkiaan 23. Tappioita tuli kaikkiaan kahdeksan, joista viisi jakautunein tuomariäänin. Karvonen valittiin Pohjoismaiden parhaaksi boksaajaksi vuosina 1963 ja 1965.
Karvonen edusti Suomea olympialaisissa kahdesti, Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964. Molemmilla kerroilla Karvosen ottelut päättyivät avauskierroksella. Karvonen menetti olympiakarsinnoissa paikan Paavo Roiniselle sarjaan 54 kg. Niinpä hän laihdutti itsensä sarjan 51 kg olympiaedustajaksi. Roomassa hän hävisi avauskierroksella burmalaisottelijalle jaetuin äänin. Tokiossa filippiiniläinen Arnulfo Torrevillas aiheutti Karvoselle koko uran ainoan tyrmäystappion.
Karvonen edusti Suomea kolme kertaa EM-kisoissa eli vuosina 1963 Moskovassa, 1965 Itä-Berliinissä ja 1967 Roomassa. Vuoden 1963 kisoissa Karvonen koki pistetappion Jugoslavian Branislav Petricille, joka pääsi kisoissa loppuotteluun. Vuoden 1965 EM-kisoissa Karvonen koki jälleen pistetappion sittemmin pronssia saavuttaneelle Länsi-Saksan Horst Rascherille. Kolmansissa EM-kisoissaan 1967 Karvonen koki jälleen 1. kierroksen pistetappion. Tällä kertaa vastustaja oli pronssille edennyt Bulgarian Nikolai Savov.
Karvonen päätti aktiiviuransa vuoteen 1967. Siviiliammatiltaan Karvonen oli palomies. Hän ei juuri ollut julkisuudessa enää nyrkkeilyuran päätyttyä. Siviiliuransa Karvonen teki Helsingin Palolaitoksen palveluksessa: ensin Käpylässä ja myöhemmin Haagassa. Eläkkeelle hän jäi muistisairauden takia hieman alle 50-vuotiaana. Viimeiset vuotensa Karvonen vietti Antinkodissa Helsingissä.[1]
Börje Karvosen puoliso Hely Karvonen (o.s. Siivonen) voitti lentopallon Suomen mestaruuden vuosina 1959 ja 1961.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 116. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 747, 771, 772, 780-781. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Suomalainen olympianyrkkeilijä on kuollut Ilta-Sanomat. 7.3.2016. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 7.3.2016.
- ↑ a b c Siukonen, s. 116
- ↑ Lounasheimo, s. 780–781