Avaruusase

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Avaruus-avaruus aseita

Avaruusaseet ovat aseita, joita käytetään avaruussodankäynnissä. Avaruusaseita käytetään 1) avaruudesta avaruuteen, 2) maasta avaruuteen ja 3) avaruudesta maahan tapahtuvassa sodankäynnissä, kuten satelliittien hyökkäämisessä maanpäällisiä kohteita vastaan [1] [2]. Avaruusaseiden kehitys alkoi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelusta kylmän sodan aikana. Niiden kehitys on noussut uudelleen esille Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä 2020-luvun suurvaltapolitiikassa[3].  Antisatelliittiaseiden testauksen lisääntyminen on lisännyt huomattavasti myös avaruusromun määrää[4].

Avaruusaseiden typologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruudesta avaruuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliitit voidaan varustaa lasereilla aiheuttaakseen ei-tuhoavaa häiriötä tai toteuttamaan tiedustelutoimintaa muita satelliitteja kohtaan[5]. Perinteisen aseteknologian käytön suhteen Neuvostoliitto laukaisi vuonna 1975 ensimmäisen, ja tähän mennessä ainoan, avaruudessa ammutun aseen. Aseena käytetettiin Almaz-avaruusasemalle asennettua R-23M 23mm:n Kartech-tykkiä, joka oli alunperin Tupolev Tu-22 pommikoneen aseistusta[6]. Neuvostoliiton miehittämätöntä Polyus-asealusta suunniteltiin varustettavaksi yhden megawatin hiilidioksidilaserilla.

Maasta avaruuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anti-satelliittiase

Maasta ja ilmasta ammuttavat satelliitintorjunta-aseet (ASAT) ovat avaruusaseita, jotka ovat suunnattu vihollisen avaruuteen sijoittamien aseiden tuhoamiseen ja niiden on tarkoitus olla vastatoimi vihollisen anti-ballistista ohjustorjuntaa vastaan [7] . ASAT-järjestelmää ei ole vielä käytetty sodankäynnissä. Kiina, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat ovat onnistuneesti ampuneet alas omia satelliittejaan osoittaakseen ASAT-kalustojensa taistelukykyä.

Avaruudesta maahan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruudesta maahan -aseet tarkoittavat kiertoradalla sijaitsevaa maahan suunnattua aseistusta, joka siis kiertää maan ympärillä. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kiertoradalta tapahtuvaan maakohteen pommitukseen. Tämä on mukana hyökkäyskeinona useissa asejärjestelmäkonsepteissa, mukaan lukien ydinaseilla varustetuissa pommitusjärjestelmissä[8]. Ilmakehässä räjäytettävä ydinpommi aiheuttaa ydinräjähdyksen lisäksi korkean korkeuden sähkömagneettisen pulssin. Vuonna 1962 Yhdysvaltojen Starfish Prime[9] -ydinkoetesti tuotti pulssin, joka tuhosi elektroniikkalaitteita jopa 400 km:n päässä Havaijilla.

Valtioiden avaruusaseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevarustelu on kiihtymässä 2020-luvulla. Sekä Yhdysvallat, Venäjä että Kiina hyötyvät yhä enemmän sotilas- ja tiedustelusatelliittien tarjoamasta tiedosta, joten houkutus hyökätä näitä satelliitteja kohtaan tarjoaa huolestuttavan potentiaalin epävakaudelle ja konflikteille avaruudessa. Muita maita, joilla on olemassaolevaa aseistua tai suunnitteilla sellaista, ovat esimerkiksi Japani, Etelä-Korea, Ranska, Iran ja Israel [10][11].

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 presidentti Ronald Reagan ehdotti Strategista puolustusaloitetta, tutkimusohjelmaa, jonka tavoitteena oli kehittää puolustusjärjestelmä, joka tuhoaisi vihollisen mannertenväliset ballistiset ohjukset. Puolustusjärjestelmän vastustajat kutsuivat sitä Star Warsiksi, elokuvien mukaan.[2].

Venäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan vuosien 1968–1983 aikana Neuvostoliitto kehitti kiertoratalaukausjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin sijoittaa ydinase Maan kiertoradalle varastoon ja käyttää kiertorataa hyväksi iskeättäessä kohteeseen Maan pinnalla. Vaikka Neuvostoliitto otti käyttöön toimivan version järjestelmästä, noudatti se Ulkoavaruussopimuksen[12] pykäliä, eikä sijoittanut taistelukärkiä avaruuteen[13].

Kiina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan on testannut antisatelliittiasetta menestyksekkäästi vuonna 2007[10].

Kansainvälisiä avaruusasesopimuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertorata-aseistuksen kehittäminen pysähtyi pääasiassa Ulkoavaruussopimuksen[12] ja 17979 SALT (Strategic Arms Limitations Talks) II -sopimuksen[14] voimaantulon jälkeen, sillä nämä sopimukset kielsivät joukkotuhoaseiden sijoittamisen avaruuteen.

Avaruusaseiden kehityksestä on tulossa kilpailullisempaa ja kiistanalaisempaa. Se on johtanut kasvaneeseen tarpeeseen varmistaa sen suojelu. Nykyiset kansainväliset sopimukset eivät säätele riittävästi avaruusjätettä aiheuttavia avaruusaseita ja yleisesti ne rajoittavat ainoastaan avaruuteen sijoitettavia joukkotuhoaseita[15].[16]. Sopimisen kenttä on erittäin jakautunut ja samalla tarve sopimuksille on suuri. Polarisaation vähentämiseen on mm. tiedediplomatian saralta ehdotettu toimijoita tasa-arvoistavaa mallia[17].


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdeluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bruce M. Deblois: The Advent of Space Weapons. Astropolitics, 2003-01, 1. vsk, nro 1, s. 29–53. doi:10.1080/1477-760391832507. ISSN 1477-7622. Artikkelin verkkoversio. en
  2. ↑ a b Preston, R., Johnson, D. J., Edwards, S. J., Miller, M. D., & Shipbaugh, C.: Space weapons earth wars 2002. Rand Corporation..
  3. ↑ Alan Steinberg: Weapons in Space: The Need to Protect Space Assets. Astropolitics, 2012-12, 10. vsk, nro 3, s. 248–267. doi:10.1080/14777622.2012.733867. ISSN 1477-7622. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ Anelí Bongers, José L. Torres: Star Wars: Anti-Satellite Weapons and Orbital Debris. Defence and Peace Economics, 27.4.2023, s. 1–20. doi:10.1080/10242694.2023.2208020. ISSN 1024-2694. Artikkelin verkkoversio. en
  5. ↑ Henningan W.J.: Exclusive: Russian Craft Shadowing U.S. Spy Satellite, Space Force Commander Says TIME. 10.2.2020. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Zak, A.: Remembering That Time the Soviet Union Shot a Top-Secret Space Cannon While in Orbit Popular Mechanics. 24.10.2022. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Anelí Bongers, José L. Torres: Star Wars: Anti-Satellite Weapons and Orbital Debris. Defence and Peace Economics, 27.4.2023, s. 1–20. doi:10.1080/10242694.2023.2208020. ISSN 1024-2694. Artikkelin verkkoversio. en
  8. ↑ Space Reliance in an Era of Competition and Expansion Challenges to Security in Space. 2022. Defense Intelligence Agency. Viitattu 18 Feb 2024.
  9. ↑ P. J. Edwards, J. S. Reid: Effects of nuclear explosion starfish prime observed at Hobart, Tasmania, July 9, 1962. Journal of Geophysical Research, 1.9.1964, 69. vsk, nro 17, s. 3607–3612. doi:10.1029/JZ069i017p03607. Artikkelin verkkoversio. en
  10. ↑ a b China, Space Weapons, and U.S. Security Council on Foreign Relations. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Aaron Mehta: What is a space weapon, and who has them? C4ISRNet. 27.5.2020. Viitattu 18.2.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b Huttunen, M.: Satelliittitoiminnan sääntely Suomessa - Oikeudellinen käsikirja 2023. Lapin yliopisto. Viitattu 18 Feb 2024.
  13. ↑ peter j. westwick: “Space-Strike Weapons” and the Soviet Response to SDI*. Diplomatic History, 2008-11, 32. vsk, nro 5, s. 955–979. doi:10.1111/j.1467-7709.2008.00736.x. ISSN 0145-2096. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Pauli O. Järvenpää: SALT ja ICBM-ohjusten haavoittuvuus: Määrällisten asevalvontaneuvottelujen vaikutus strategiseen tasapainoon. Tiede ja ase, 1.1.1979, s. 126–154. ISSN 0358-8882. Artikkelin verkkoversio. fi
  15. ↑ Karl D. Hebert: Regulation of Space Weapons: Ensuring Stability and Continued Use of Outer Space. Astropolitics, 2.1.2014, 12. vsk, nro 1, s. 1–26. doi:10.1080/14777622.2014.890487. ISSN 1477-7622. Artikkelin verkkoversio. en
  16. ↑ Vishnu Anantatmula: U.S. Initiative to Place Weapons in Space: The Catalyst for a Space-Based Arms Race with China and Russia. Astropolitics, 2013-09, 11. vsk, nro 3, s. 132–155. doi:10.1080/14777622.2013.842873. ISSN 1477-7622. Artikkelin verkkoversio. en
  17. ↑ Karl P. Mueller: Totem and Taboo: Depolarizing the Space Weaponization Debate. Astropolitics, 2003-01, 1. vsk, nro 1, s. 4–28. doi:10.1080/1477-760391832499. ISSN 1477-7622. Artikkelin verkkoversio. en
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Avaruusase&oldid=22266580”