Pekka Mäkinen
| Pekka Johannes Mäkinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. joulukuuta 1926 Tampere |
| Kuollut | 5. tammikuuta 2005 (78 vuotta) Tampere |
| Muut tiedot | |
| Yritys | Autotalo Pekka Mäkinen |
| Asema | toimitusjohtaja |
| Puoliso | Eva Helena Vilén |
| Vanhemmat | Eino Antero Mäkinen ja Katri Elisabeth Mannelin |
| Lapset | Erkki-Pekka Mäkinen[1] |
Pekka Johannes Mäkinen (29. joulukuuta 1926 Tampere – 5. tammikuuta 2005 Tampere)[2][3] oli autokauppias ja kuorma-autokaupan uranuurtaja Tampereen seudulla. Hänen omistamansa Autotalo Pekka Mäkinen oli 1960-luvulla Pohjoismaiden suurin raskaiden ajoneuvojen myyntiliike.[4]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkinen joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä Tampereen klassillisessa lyseossa kun hänen liikemies isänsä kuoli jäätyään junan alle Peipohjan–Porin rataosuudella.[5] Hän jatkoi aluksi isoisänsä opastamana hevoskauppoja mutta siirtyi sitten autoalalle ja perusti yhdessä Aarne Iso-Grekkilän kanssa vuonna 1953 ensimmäisen autokauppansa Tampereen Autokeskus OY:n Tampereelle Suvantokatu 9:ään. Noin vuoden päästä hän osti yhtiökumppaninsa osuuden ja jatkoi liikettään ainoana omistajana.[6] Liikkeen toiminnan laajentuessa paikka kävi ahtaaksi laajennuksista huolimatta, ja vuonna 1966 Mäkinen alkoi rakentaa uutta toimitaloa Viinikan kaupunginosaan Viinikankatu 53:een.
Autokauppiaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusi toimitalo valmistui vuonna 1969, ja tällöin Autotalo Pekka Mäkinen oli pohjoismaiden suurin kuorma-autoihin erikoistunut autoliike.[4] Liikkeen edustuksia olivat:
- Sisu-, Vanaja- ja Leyland-kuorma- ja linja-autot
- Land Rover-maasto- ja pakettiautot
- Aveling-Barford-tierakennuskoneet
- MG-, Morris-, Rover- ja Triumph-henkilöautot
Sisuja toimitettiin Leyland-moottorilla sekä Rolls-Royce -moottorilla erikoiskuljetusten raskaisiin yksiköihin. Vanajaa toimitettiin A.E.C.-moottorilla.
Liikkeellä oli Tampereella 1969 myös vaihtoautokorjaamo ja kuorma-autonäyttely Hatanpään valtatie 30:ssä, käytettyjen henkilöautojen myynti Hatanpään valtatie 17:ssä, autohajottamo ja -maalamo Autopala Oy Takahuhdissa sekä kuorma-autojen varasto-alueet Hatanpään valtatie 21:ssä (nykyinen Viinikan jätevedenpuhdistamon alue) ja Vihiojantie 8:ssa. Varaosia myytiin myymälästä, jossa oli neljä kilometriä pitkät hyllyt. Hyllyissä oli kaikkiaan noin 20 000 nimikettä.
Mäkisen yrityksen toiminta oli laajimmillaan 1970-luvun alussa, jolloin sen palveluksessa oli 150–200 henkilöä ja liikkeen varastoissa enimmillään yli 1500 vaihtoautoa. Vuonna 1975 Mäkinen menetti Sisun piiriedustuksen. Tästä alkoi Mäkisen liikkeen toiminnan vähittäinen hiipuminen. Liikkeelle jäi kuitenkin suuri määrä 1960-luvulta ja 1970-luvun alusta peräisin olevia vaihtoautoja, joista suuri osa oli Sisu-kuorma-autoja, muun muassa Kontio-Sisuja ja Jyry-Sisuja.
Vuonna 1975 Mäkinen osti Näsijärven rannan tuntumassa Santalahdessa sijainneen OTK:n vuonna 1926 perustetun tulitikkutehtaan kiinteistön. Tästä kiinteistöstä tuli Autotalo Pekka Mäkisen viimeinen toimipiste, jonne siirrettiin vaihtoautoja ja muuta kalustoa toisista toimipisteistä sitä mukaa kuin toiminta niissä päättyi. Vielä 1980-luvun alussa Mäkisellä oli satoja kuorma-autoja varastoituna Hatanpään valtatie 17:ssä ja 21:ssä olleille tonteille. Mäkisen liikkeen toiminnan siirtyessä kokonaan Santalahden kiinteistöön jäljellä oli vielä 200–400 kuorma-autoa ja yrityksen palveluksessa oli kolme henkilöä. Viimeisinä vuosina Mäkinen hoiti yritystään yksin.
Loppuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkisen liikkeestä ja sen vaihtoautoista muodostui ajan mittaan eräänlainen 1960–1970-luvun vaihteeseen pysähtynyt automuseo. Autot olivat alun perin hyväkuntoisia, ja Mäkinen maalautti liikkeeseen vaihdossa tulleet kuorma-autot uudelleen ja asennutti niihin uudet renkaat. Vuosien mittaan luonnonvoimat ja varastoalueille tunkeutuneet vandaalit tekivät tuhojaan ulkosäilytyksessä olleille kuorma-autoille. Liikkeen varastoissa oli myös hyllymetreittäin tehdasuusia varaosia näihin autoihin, ja liikkeen arkistosta löytyi muun muassa vanhoja autojen myyntiesitteitä, korjaamokäsikirjoja yms.
Mäkinen omisti Lempäälän Sulkolassa Maakalan tilan jossa hän kasvatti hevosia. Hänen poikansa Erkki-Pekka Mäkinen on jatkanut perheen hevosharrastusta.[1]
Mäkisen kuoleman jälkeen Santalahden kiinteistön alueella vielä olleet autot on vähitellen joko myyty alan harrastajille tai viety romutettaviksi.
Tikkutehtaan kiinteistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tikkutehtaan kiinteistö on osittain romahtanut, ja sen sisällä on yksi Suomen merkittävimmistä graffitialakulttuurin maalauspaikoista. Talon sisältä voi yhä löytää merkkejä Autotalo Pekka Mäkisen ajasta, mutta esimerkiksi ikkunat ja sähköjohdot on jo varastettu. Talon pihaan on rakennettu yksityisin varoin skeittipuisto, ja alueesta onkin muodostunut nuorisolle merkittävä[7] harrastus- ja oleskelupaikka. Tikkutehtaan alueella on ollut joitakin tulipaloja[8], mutta rakennuksessa on hädin tuskin enää mitään palavaa jäljellä. Alueella on majaillut myös romaneja[9].
Mäkisen vanhemmat olivat liikemies Eino Antero Mäkinen ja Katri Elisabeth (o.s. Mannelin). Puoliso oli Eva Helena (o.s. Vilén). Heillä oli kolme lasta.[2]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Janne Halmkrona : Autoliike Pekka Mäkinen - Suomen suurimman autoliikkeen nousu ja tuho, Mobilisti 13.11.2015, ilmestynyt alun perin Mobilisti-lehden numerossa 2/2005
- Kuorma-autokaupan legenda on poissa, Veteraani Kuorma-auto-lehti 1/2005 s. 13 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ladaboard: Autotalo Pekka Mäkisen/Tampereen tulitikkutehtaan historiaa-keskustelu (myös kuvia Mäkisen autoista)
- Arpe Truck Stop: Autotalo Pekka Mäkinen
- Autotalo Pekka Mäkinen, esite, ei vuosilukua
- Blom, Toivo: Tampereen autoliikkeiden ja autokorjaamoiden historiaa, Tampereen Autoteknillinen Yhdistys ry, 2001, ISBN 952-91-3554-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Blom, s.200
- ↑ a b Vitikkalan suku, 2000, toimittanut Kyösti Järvinen, sivu 258
- ↑ Mäkinen Pekka Johannes, Messukylän hautausmaa, Tampere, alue 00, kortteli 010, rivi 20, paikka 00017 Tampereen seurakuntayhtymä. Viitattu 4.4.2024.
- ↑ a b Kuorma-autokaupan legenda on poissa. VetKu, tammikuu 2015, nro 1, s. 13. Veteraanikuorma-autojen seura ry. ISSN 1795-4452. (suomeksi)
- ↑ Laatokka, 1944, No 281, sivu 4, julkaistu 14.12.1944
- ↑ Blom, s.195
- ↑ merkittävä moro.aamulehti.fi.
- ↑ tulipaloja aamulehti.fi. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 25.6.2014.
- ↑ Romaneja aamulehti.fi. Arkistoitu 15.4.2014. Viitattu 25.6.2014.