August Wilhelm von Schlegel
| August Wilhelm von Schlegel | |
|---|---|
 August Wilhelm von Schlegel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. syyskuuta 1767 Hannover |
| Kuollut | 12. toukokuuta 1845 (77 vuotta) Bonn |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko ja kirjallisuudentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa |
.jpg){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
August Wilhelm von Schlegel (8. syyskuuta 1767 Hannover – 12. toukokuuta 1845 Bonn) oli saksalainen kirjailija, kriitikko ja kirjallisuudentutkija. Hän aloitti teologianopinnot mutta siirtyi Christian Gottlob Heynen vaikutuksesta filologiaan. Hänen opintojaan ja kirjailijantyötään tukivat runoilija Gottfried August Bürger ja esteetikko Friedrich Ludewig Bouterweck. Hän oleskeli 1791–1795 kotiopettajana Amsterdamissa, oli vuodesta 1796 dosentti ja vuodesta 1798 ylimääräinen professori Jenan yliopistossa, jossa hän luennoi muun muassa estetiikasta, Kreikan, Rooman ja Saksan kirjallisuushistoriasta ja muinaistutkimuksen metodiikasta. Samanaikaisesti hän toimi Jenassa myös tuotteliaana kriitikkona Friedrich Schillerin julkaisuissa Die hören ja Allgemeine litteraturzeitung.[1]
Schlegel tutustui 1798 Ludwig Tieckiin, ja he perustivat yhdessä Schlegelin nuoremman veljen Friedrich Schlegelin kanssa ystävyysliiton, johon myöhemmin tulivat mukaan muun muassa Friedrich Schleiermacher, Novalis, August Ferdinand Bernhardi ja Friedrich von Schelling ja jonka seurauksena syntyi vanhempi romanttinen koulukunta. Sen äänitorvena oli aikakausjulkaisu Athenaeum (1798–1800), jota julkaisivat Schlegelin veljekset ja johon Schlegel kirjoitti merkittäviä kirjoituksia. Ehkä vielä merkittävämpää oli Schlegelin kääntäjäntyö, jonka nimekkeistö kasvoi vuosien mittaan laajaksi: Luís de Camões, Miguel de Cervantes, Dante Alighieri ja etenkin Calderón (1803–1809) ja William Shakespeare (1797–1810), jonka teosten käännökset ovat yhä kelvollisia.[1][2]
Schlegel, jonka henkilökohtaiset yhteydet moniin samanmielisiin olivat muuttuneet, siirtyi Jenasta Berliiniin, jossa hän piti luentoja ja kiteytti romantiikan teoriat. Vuodesta 1804 hän oleskeli useita vuosia ulkomailla, oli madame de Staëlin luona Coppetissa ja matkusteli hänen kanssaan Euroopassa. 1808 hän luennoi Wienissä draamasta. 1813–1814 hän oli sotaretkellä kruununprinssi Karl Johanin sihteerinä ja kirjoitti suurimman osan tämän julistuksista. Hän palasi matkan jälkeen Coppetiin, ja hänet kutsuttiin 1818 professoriksi Bonniin.[1]
Schlegel aloitti Saksassa sanskritinkielisen kirjallisuuden tutkimuksen ja vaikutti sitä kautta hedelmällisesti intialaiseen filologiaan ja indoeurooppalaiseen kielitieteeseen, joskin hän myös joutui kieliasioissa kärkkään luonteensa vuosi konfliktiin ajan merkittävän kielitieteilijän Franz Boppin kanssa. Professorina hän edisti sanskritin tutkimusta opettajan- ja kirjailijantyönsä kautta mutta myös perustamalla kirjapainon, jossa voitiin painaa sanskritinkielistä tekstiä. Hän toimitti julkaisua Indische bibliothek (1823–1830), ja hänen merkittävimmät julkaisunsa indologian alalla ovat laitokset teoksista Bhagavad-gita (latinankielinen käännös, 1823), Ramayana (1829–1846; epätäydellinen) ja Hitopadeça (latinankielinen käännös, 1829).[1][2]
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elämän filosofia, teoksessa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Porvoo: WSOY, 1930
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Schlegel 4. August Wilhelm von Schlegel, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
- ↑ a b Johannes John, Schlegel, August Wilhelm von, Deutsche Biographie, viitattu 24.9.2020 (saksaksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta August Wilhelm von Schlegel Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
