Luís de Camões

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luís de Camões

Luís Vaz de Camões (n. 152410. kesäkuuta 1580) oli portugalilainen runoilija, joka kirjoitti muun muassa Portugalin kansalliseepoksen Os Lusíadasin.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camões syntyi Chavesissa Simão Vaz de Camõesin ja Anna de Sá e Macedon pojaksi köyhtyneeseen aatelisperheeseen. Hän menetti vanhempansa jo varhain, mutta pääsi kasvattilapseksi perheeseen, joka antoi hänelle alkeisopetuksen.[1]

Hän opiskeli mahdollisesti Coimbrassa, jossa hänen setänsä toimi pappina ja perehtyi antiikin ja renessanssin kirjallisuuteen. Hän perehtyi myös maantieteeseen, historiaan ja luonnontieteeseen. Opintonsa hän rahoitti toimimalla kotiopettajana.[2]

Vuonna 1542 Camões siirtyi Lissaboniin. Hänen elämänsä oli täynnä dramatiikkaa, kuten skandaaleja ja liikkumista epämääräisissä piireissä. Hän haavoitti miekallaan naamiaisissa erästä hovimiestä, joka riiteli hänen ystävänsä kanssa.[3] Tämän takia Camões joutui vankeuteen, josta vapautui koska lupasi lähteä sotapalvelukseen Portugalin meren takaisille alueille.[4]

1550-luvulla hän palveli sotilaana Intiassa, Macaossa ja Mosambikissa, eikä palannut Lissaboniin ennen kuin vuonna 1570.[5] Intiassa runolija asui etupäässä Goan kaupungissa, missä oleskeli tuhansia seikkailijoita ja onnenonkijoita. Hänen mielestään elämä kaupungissa oli niin siivotonta, että sen hallitsijattarena oli Baabelin portto. Myös hänellä itsellään oli monia seikkailuja tuona aikana. Seikkailujen ohella Camões kirjoitti koko ajan. Hän sai kirjoitettua pääteoksensa Os Lusiadas valmiiksi.[6]

Monet Camõesin maanmiehistä kokosivat Intiassa suuren omaisuuden. Camões palasi sieltä yhtä köyhänä kuin lähtenytkin. Hän oli rikkauksien ahnehtimista vastaan ja oli sitä mieltä, että yhden kansanosan kohtuuton rikastuminen rikkoo portugalilaisten yhteishengen, joka oli auttanut taistelussa maureja vastaan. Os Lusiadas toi tekijälleen mainetta ja kuningas myönsi hänelle eläkkeen. Se oli vain niin pieni, että sillä ei mitenkään voinut tulla toimeen. Camõesin elämän kymmenestä viimeisestä vuodesta ei tiedetä juuri muuta, kuin että ne olivat köyhyyden täyttämiä.[7]

Camões kuoli Lissabonissa vuonna 1580. Kirjailijan viimeisinä elinvuosina oli jo nähtävissä, että Portugalin suurvalta-aika päättyy, ja tällöin hän näki kansansa tulevaisuuden varsin pessimistiseksi.[4] Eräässä jälkimaailmalle säilyneessä kirjeessään hän kirjoittaa Minä en kuole ainoastaan isänmaassani, vaan myös sen mukana.[8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camõesin pääteos, runoelma Os Lusíadas julkaistiin vuonna 1572. Hän kirjoitti sen sotapalveluksessa Aasiassa. Kirjassa hän sulauttaa taitavasti yhteen hyvän ihmistuntemuksensa, kultturitaustansa ja elämänkokemuksensa. Teoksen nimi tarkoittaa portugalilaisia, ja isänmaanystävät ovat voimakkaasti kiintyneet siihen. Teoksen aihe on Vasco da Gaman ensimmäinen matka Intiaan. Vaikka tämä purjehtii useisiin satamiin, hän ei saa solmituksi kiinteitä kauppasuhteita paikallisten kanssa. Teoksessa on myös Homerokseen viittaavia myyttisiä aineksia. Bacchus yrittää estää matkan onnistumisen, mutta lopulta Venus kääntää heidän huonon onnensa hyväksi. Symbolisesti teos laajenee kertomukseksi koko Portugalin kansasta ja sen vaiheista. Osa teoksesta on suomennettu antologiassa Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY, 1954) – Myöhemmin Camões julkaisi Petrarcalta omaksuttuun runomittaan kirjoitettua lyriikkaa säilyttäen silti omintakeisen tyylinsä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 12, Tieteen ja taiteen vuosisata. WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo, 1982 ISBN 951-0-09740-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 211, 1982
  2. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 211, 1982
  3. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 212, 1982
  4. a b c Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset-Cicero), s. 744-5. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
  5. The Lusiads Viitattu 1.9.2013.
  6. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 212-213, 1982
  7. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 213, 1982
  8. Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 12, 213, 1982

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]