Astangajooga

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Astangajooga on dynaaminen joogatyyli, jonka intialainen K. Pattabhi Jois kehitti yhdessä opettajansa guru Tirumalai Krishnamacharyan kanssa 1900-luvun alkupuolella. Sen erityispiirteitä ovat vinyāsa (hengityksen ja liikkeen yhdistäminen) ja samojen liikesarjojen toisto ilman välirentoutuksia.[1][2]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi astanga (sanskritiksi अष्टाङ्ग aṣṭāṅga) esiintyi ensimmäistä kertaa Patañjalin kirjoittamassa Joogasutrassa. Se tarkoittaa kahdeksaa haaraa tai kahdeksanraajaista.[2] Jooga (sanskritiksi योग yoga) tarkoittaa suoraan käännettynä iestämistä, yhteen liittämistä tai valjastamista, mutta joogan harjoittajat usein viittaavat sillä mielen, kehon ja sielun yhteyteen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K. Pattabhi Jois (keskellä) opettamassa joogaa yhdessä Larry Schultzin kanssa.

K. Pattabhi Jois aloitti guru Tirumalai Krishnamacharyan oppilaana vuonna 1927. Krishnamacharya antoi hänelle opetusta niin joogan asanoista ja tekniikasta kuin myös niiden taustalla olevasta filosofiasta. Lopulta he kehittivät nykymuotoisen astangajoogan rishi Vamanan mahdollisesti kirjoittaman Yoga Koruntan pohjalta. Yoga Koruntan sisältöön ja olemassaoloon liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä se on kokonaan tuhoutunut.[2] Sen kerrotaan sisältäneen Joogasutran pyhät kirjoitukset sekä kuvauksen hengityksen ja liikkeen yhdistävästä menetelmästä, vinyāsasta, josta tuli astangajoogan keskeinen osa. K. Pattabhi Jois teki sittemmin yli 70 vuoden uran joogaopettajana, jonka aikana hän esitteli astangajoogan länsimaiselle yleisölle.[2] Hän myös perusti astangajoogaan erikoistuneen tutkimuskeskuksen Intian Mysoreen.[1]

Kahdeksan haaraa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astangaan kuuluu nimensä mukaisesti kahdeksan haaraa, jotka muodostavat "joogapuun". Haarat perustuvat Patañjalin kirjoituksiin. Hänen mukaansa haaroja tulee noudattaa ja harjoittaa järjestyksessä voidakseen saavuttaa mielen, kehon ja sielun puhtauden ja yhteyden. Hän käsitteli asanoita hyvin vähän kirjoituksissaan ja keskittyi sen sijaan enimmäkseen joogapuun muihin haaroihin.[2] Astangajoogan kehittäjä, K. Pattabhi Jois, koki kuitenkin mielekkäämmäksi opettaa länsimaisille oppilailleen ensimmäisenä kolmannen haaran, asanat.[1]

1. Yama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen haara, yama (moraalisäännöt), kehottaa elämään harmonisesti muiden kanssa ilman väkivaltaa, varastamista ja ahneutta sekä pysymään totuudessa ja välttämään parisuhteen ulkopuolista sukupuolista kanssakäymistä.[1][3]

2. Niyama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niyama (puhdistautuminen ja opiskelu) on toinen haara, joka yhdessä yaman kanssa auttaa saavuttamaan kehon ja mielen yhteyden. Kehon ja mielen uskotaan voivan saastua ympäristön vaikutuksesta, mikä voidaan niyaman mukaan välttää huolehtimalla fyysisestä ja henkisestä puhdistautumisesta. Henkinen puhdistautuminen sisältää pyhien kirjoitusten opiskelun, mantrojen toistamisen ja Jumalalle omistautumisen.[1][3]

3. Āsana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mies meditoi lootusasennossa.

Āsana (asento, istumatapa) on hengityksen rytmissä suoritettava fyysinen harjoite, joka oikein suoritettuna auttaa pääsemään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Joogasutran kirjoitusten perusteella uskotaan, että menneet ajatukset, tunteet ja kokemukset ovat varastoituneet kehoon. Asanoiden avulla pyritään tiedostamaan tämä ja päästämään niistä irti.[3] Neljänteen haaraan suositellaan siirtymään vasta lootusasennon hallitsemisen myötä. Taito saavutetaan harjoittamalla ensin muita asanoita oikeassa järjestyksessä.[1]

4. Prāṇayāma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prāṇa tarkoittaa kehon omaa elinvoimaa. Sitä pidetään myös Shaktin ilmentymänä. Prāṇayāmassa (hengityksen hallinta) opiskellaan ja harjoitellaan hengittämistä, kunnes sen hallitsemisen kautta opitaan hallitsemaan myös mieltä. Ennen varsinaisiin hengitysharjoituksiin siirtymistä on kuitenkin suositeltavaa pysytellä kolmannessa haarassa ja oppia rytmittämään asanat hengityksen mukaisesti.[1][3]

5. Pratyāhāra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieli harhailee helposti, kun huomio hakeutuu aisteihin. Pratyāhāra (aistien hallinta) ohjaa palauttamaan huomion aina takaisin hengitykseen. Tämä onnistuu drishtin avulla eli kiinnittämällä katse tiettyyn pisteeseen ja keskittymällä kuuntelemaan omaa hengitystä ulkopuolelta tulevien äänten sijaan. Astangajoogassa jokaisella asanalla on oma drishtinsä.[2] Aistien tuomia huomioita ja ajatuksia ei ole kuitenkaan tarkoitus varsinaisesti sulkea pois; niistä tullaan tietoisiksi, minkä jälkeen niistä päästetään irti uloshengityksen avulla ja palautetaan huomio taas kokonaan omaan hengitykseen.[1][3]

6. Dhāraṇā[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dhāraṇā (keskittyminen) on osittain seurausta viidennessä haarassa, pratyāhārassa, edistymisestä.[1] Dhāraṇāssa harjoitellaan huomion kiinnittämistä bandhoihin eli tiettyihin kohteisiin kehossa, kunnes saavutetaan kyky keskittyä tietoisuuden itsensä tarkasteluun.[3]

7. Dhyāna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meditaatio kuuluu jossain määrin kaikkiin joogapuun haaroihin, mutta sille on omistettu myös kokonaan oma haaransa, dhyāna (mietiskely, meditaatio). Se syventää erityisesti viidennen (pratyāhāra) ja kuudennen (dhāraṇā) haaran harjoituksia. Dhyānalla tarkoitetaan mielen lepäämistä ajatuksettomassa tilassa. Toisin kuin keskittymisessä (dhāraṇāssa), meditaatiossa huomio kiinnitetään bandhojen sijaan esimerkiksi sisäiseen ääneen, hengitykseen, tietoisuuteen itsestä, havainto- ja ajatteluprosessiin, iṣṭa-devatāan (omaan suosikkijumalaan) tai Jumalaan. Asanaharjoituksessa dhyāna ilmenee käytännössä eräänlaisena liikemeditaationa, jossa asanat vaihtuvat sulavasti hengityksen katkeamattoman virran tahdissa.[1][3]

8. Samādhi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun hallitsee joogapuun kaikki edeltävät haarat, voi saavuttaa viimeisen haaran, samādhin. Samādhi (tajunnallinen valaistuminen, autuuden tila) jaetaan kahteen osaan: tavoitteelliseen (engl. objective) ja tarkoituksettomaan (engl. objectless). Tavoitteellinen samādhi tarkoittaa mielen kirkastumista ensi kertaa. Kirkas mieli kykenee kokemaan todellisuuden puhtaasti, täsmälleen sellaisena kuin se on. Tarkoitukseton samādhi on joogan korkein taso, joka johtaa puhtaaseen hurmokseen, kaivalyaan - eräänlaiseen kokonaisvaltaiseen tietoisuuden kokemiseen tai Jumalan kanssa yhdeksi tulemiseen. Toisin kuin muita haaroja, samādhia ei voi harjoitella tai tavoitella.[1][3]

Vinyāsa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi astangajoogan keskeisimmistä osa-alueista on vinyāsa, hengityksen ja liikkeen yhteys. Asanoita tehdään hengityksen tahdissa eikä päinvastoin. Astangajoogaa kutsutaankin joskus astanga-vinyasa-joogaksi erityisesti englannin kielellä (engl. ashtanga vinyasa yoga).[2] Vinyāsaan kuuluu ujjayī-hengitystekniikka. Ujjayīssa hengitetään aina nenän kautta ja siinä sisään- ja uloshengitysten tulisi kestää yhtä kauan. Tekniikkaan kuuluu sihisevä ääni, joka syntyy kurkun takaosaa kohti hengitettäessä.[1]

Arkikielessä vinyāsalla tarkoitaan usein pelkkää asanasta toiseen siirtymistä.[3]

Harjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mysore[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mysore on astangajoogan perinteinen harjoitustyyli. Se on nimetty Etelä-Intiassa sijaitsevan Mysoren kaupungin mukaan. Tyyliin kuuluu, että joogaa harjoitetaan kuutena päivänä viikossa. Oppilaiden tulee itse muistaa asanoiden järjestys ja edetä omaan tahtiinsa sen sijaan, että he seuraisivat opettajaa. Tyyli mahdollistaa keskittymisen omaan harjoitukseen ja kokemukseen. Opettaja tarvittaessa ohjaa oppilaita asentojen korjaamisessa ja antaa oppilaille uusia asanoita heidän edistymisensä mukaisesti.[2]

Aloitus ja lopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurinkotervehdyksiä Katnissa, Intiassa.

Astangajooga aloitetaan perinteisesti mantralla, jonka jälkeen siirrytään aurinkotervehdyksiin. Harjoitus niin ikään lopetetaan mantralla ja loppurentoutuksella.

Aurinkotervehdykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Aurinkotervehdys

Aurinkotervehdys on astangajoogassa tyypillisesti lämmittelynä suoritettava liikesarja,[4] joka viittaa kunnianosoitukseen hindujen auringonjumala Suryaa kohtaan. Se jaotellaan A- ja B-osiin. Aurinkotervehdys A koostuu yhdeksästä asanasta ja aurinkotervehdys B koostuu 17 asanasta. Perinteisesti jokaisessa asanassa ollaan yhden hengityksen ajan lukuun ottamatta alaspäin katsovaa koiraa, jossa ollaan viiden hengityksen ajan.[1] Aurinkotervehdykset ovat harjoituksen perusta, joiden tarkoituksena on opettaa oikea hengitystekniikka ja valmistella kehoa seuraavia sarjoja varten.[2]

Loppuliikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siinä missä aurinkotervehdykset aloittavat harjoituksen, loppuliikkeet lopettavat sen. Loppuliikkeisiin kuuluu 16 asanaa, mutta aloittelijat tekevät niistä vain kaksi: lootusasennon tai sen muunnelman ja shavasanan eli loppurentoutuksen selällä maaten.[5]

Liikesarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti astangajoogan muut liikesarjat aloitetaan vasta, kun aurinkotervehdykset ovat hallussa. Liikesarjoissa asanat tehdään aina samassa järjestyksessä. Sarjoja ei ole kuitenkaan tarkoituksena suorittaa heti alusta loppuun, vaan oppilaan tulee edetä taitojensa, joustavuutensa ja voimiensa kehittymisen puitteissa. Liikesarjoihin sisältyy niin sanottuja avain-asanoita, joiden hallitseminen määrittää voiko oppilas jatkaa sarjassa pidemmälle. Seuraaviin sarjoihin edetään vasta, kun koko edellinen sarja on täysin hallussa. Usein pelkät perussarjat vievät oppilaalta vuosia ja monet eivät etene koskaan niitä pidemmälle.[2]

Perussarjat tai sarja 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perussarjojen (sanskritiksi योग चिकित्सा yoga cikitsā; suom. 'joogalääketiede') tarkoituksena on puhdistaa kehoa. Sarjat koostuvat yhteensä 41 eri asanasta,[6] jotka voidaan jaotella seisoma-, soturi- ja istumasarjaan.[1]

Välisarjat tai sarja 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välisarjoihin kuuluu (sanskritiksi नाडिशोधन nāḍi-śodhana) 40 asanaa.[7] Niiden tarkoitus on puhdistaa hermostoa.[1]

Jatkosarjat tai sarja 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosarjat (sanskritiksi स्थिर भग sthira bhaga) jaotellaan neljään osaan: A, B, C ja D.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Scott, John: Astangajooga, s. 9, 12, 14-17. Suomentanut Javanainen, Juha. Otava, 2000. ISBN 951-1-17641-2.
  2. a b c d e f g h i j MacGregor, Kino: The Power of Ashtanga Yoga. Shambhala Publications, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.2.2017). (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Maehle, Gregor: Ashtanga Yoga: Practice and Philosophy, s. 1-5, 16. New World Library, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.2.2017). (englanniksi)
  4. Surya Namaskara A - Sun Salutation A Ashtanga Yoga Info. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  5. Finishing Sequence (PDF) Ashtanga Yoga Info. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  6. Primary Series of Ashtanga Vinyasa Yoga Ashtanga Yoga Info. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)
  7. Nadi Shodhana (Sodhana) Ashtanga Yoga Info. Viitattu 9.2.2017. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sri K. Pattabhi Jois: Yoga Mala. Alkuperäinen teos ilmestyi kannadan kielellä 1962, suomeksi kustantanut Sri K. Patthabi Jois Ashtanga Yoga Community.
  • Scott, John; suom. Eija Tervonen: Astangajooga. Alkuteos: Ashtanga Yoga. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-17641-2.
  • Maehle, Gregor; suom. Terhi Viljakainen, Nina Valtavirta: Astangajooga: harjoitukset & filosofia. Alkuteos: Asthanga yoga: practice and philosophy. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-44-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]