Astangajooga

Astangajooga on dynaaminen joogatyyli, jonka intialainen K. Pattabhi Jois kehitti yhdessä opettajansa guru Tirumalai Krishnamacharyan kanssa 1900-luvun alkupuolella. Sen erityispiirteitä ovat vinyāsa (hengityksen ja liikkeen yhdistäminen) ja samojen liikesarjojen toisto ilman välirentoutuksia.

Etymologia

Termi astanga (sanskritiksi अष्टाङ्ग aṣṭāṅga) esiintyi ensimmäistä kertaa Patañjalin kirjoittamassa Joogasutrassa. Se tarkoittaa kahdeksaa haaraa tai kahdeksanraajaista. Jooga (sanskritiksi योग yoga) tarkoittaa suoraan käännettynä iestämistä, yhteen liittämistä tai valjastamista, mutta joogan harjoittajat usein viittaavat sillä mielen, kehon ja sielun yhteyteen.

Historia

K. Pattabhi Jois (keskellä) opettamassa joogaa yhdessä Larry Schultzin kanssa.

K. Pattabhi Jois aloitti guru Tirumalai Krishnamacharyan oppilaana vuonna 1927. Krishnamacharya antoi hänelle opetusta niin joogan asanoista ja tekniikasta kuin myös niiden taustalla olevasta filosofiasta. Lopulta he kehittivät nykymuotoisen astangajoogan rishi Vamanan mahdollisesti kirjoittaman Yoga Koruntan pohjalta. Yoga Koruntan sisältöön ja olemassaoloon liittyy kuitenkin epävarmuutta, sillä se on kokonaan tuhoutunut. Sen kerrotaan sisältäneen Joogasutran pyhät kirjoitukset sekä kuvauksen hengityksen ja liikkeen yhdistävästä menetelmästä, vinyāsasta, josta tuli astangajoogan keskeinen osa. K. Pattabhi Jois teki sittemmin yli 70 vuoden uran joogaopettajana, jonka aikana hän esitteli astangajoogan länsimaiselle yleisölle. Hän myös perusti astangajoogaan erikoistuneen tutkimuskeskuksen Intian Mysoreen.

Kahdeksan haaraa

Astangaan kuuluu nimensä mukaisesti kahdeksan haaraa, jotka muodostavat "joogapuun". Haarat perustuvat Patañjalin kirjoituksiin. Hänen mukaansa haaroja tulee noudattaa ja harjoittaa järjestyksessä voidakseen saavuttaa mielen, kehon ja sielun puhtauden ja yhteyden. Hän käsitteli asanoita hyvin vähän kirjoituksissaan ja keskittyi sen sijaan enimmäkseen joogapuun muihin haaroihin. Astangajoogan kehittäjä, K. Pattabhi Jois, koki kuitenkin mielekkäämmäksi opettaa länsimaisille oppilailleen ensimmäisenä kolmannen haaran, asanat.

1. Yama

Ensimmäinen haara, yama (moraalisäännöt), kehottaa elämään harmonisesti muiden kanssa ilman väkivaltaa, varastamista ja ahneutta sekä pysymään totuudessa ja selibaatissa, joka joidenkin modernien tulkitsijoiden mukaan tarkoittaa parisuhteen ulkopuolisen sukupuolisen kanssakäymisen välttämistä.

2. Niyama

Niyama (puhdistautuminen ja opiskelu) on toinen haara, joka yhdessä yaman kanssa auttaa saavuttamaan kehon ja mielen yhteyden. Kehon ja mielen uskotaan voivan saastua ympäristön vaikutuksesta, mikä voidaan niyaman mukaan välttää huolehtimalla fyysisestä ja henkisestä puhdistautumisesta. Henkinen puhdistautuminen sisältää pyhien kirjoitusten opiskelun, mantrojen toistamisen ja Jumalalle omistautumisen.

3. Āsana

Mies meditoi lootusasennossa.

Āsana (asento, istumatapa) on hengityksen rytmissä suoritettava fyysinen harjoite, joka oikein suoritettuna auttaa pääsemään irti menneestä ja elämään nykyhetkessä. Joogasutran kirjoitusten perusteella uskotaan, että menneet ajatukset, tunteet ja kokemukset ovat varastoituneet kehoon. Asanoiden avulla pyritään tiedostamaan tämä ja päästämään niistä irti. Neljänteen haaraan suositellaan siirtymään vasta lootusasennon hallitsemisen myötä. Taito saavutetaan harjoittamalla ensin muita asanoita oikeassa järjestyksessä.

4. Prāṇayāma

Prāṇa tarkoittaa kehon omaa elinvoimaa. Sitä pidetään myös Shaktin ilmentymänä. Prāṇayāmassa (hengityksen hallinta) opiskellaan ja harjoitellaan hengittämistä, kunnes sen hallitsemisen kautta opitaan hallitsemaan myös mieltä. Ennen varsinaisiin hengitysharjoituksiin siirtymistä on kuitenkin suositeltavaa pysytellä kolmannessa haarassa ja oppia rytmittämään asanat hengityksen mukaisesti.

5. Pratyāhāra

Mieli harhailee helposti, kun huomio hakeutuu aisteihin. Pratyāhāra (aistien hallinta) ohjaa palauttamaan huomion aina takaisin hengitykseen. Tämä onnistuu drishtin avulla eli kiinnittämällä katse tiettyyn pisteeseen ja keskittymällä kuuntelemaan omaa hengitystä ulkopuolelta tulevien äänten sijaan. Astangajoogassa jokaisella asanalla on oma drishtinsä. Aistien tuomia huomioita ja ajatuksia ei ole kuitenkaan tarkoitus varsinaisesti sulkea pois; niistä tullaan tietoisiksi, minkä jälkeen niistä päästetään irti uloshengityksen avulla ja palautetaan huomio taas kokonaan omaan hengitykseen.

6. Dhāraṇā

Dhāraṇā (keskittyminen) on osittain seurausta viidennessä haarassa, pratyāhārassa, edistymisestä. Dhāraṇāssa harjoitellaan huomion kiinnittämistä bandhoihin eli tiettyihin kohteisiin kehossa, kunnes saavutetaan kyky keskittyä tietoisuuden itsensä tarkasteluun.

7. Dhyāna

Meditaatio kuuluu jossain määrin kaikkiin joogapuun haaroihin, mutta sille on omistettu myös kokonaan oma haaransa, dhyāna (mietiskely, meditaatio). Se syventää erityisesti viidennen (pratyāhāra) ja kuudennen (dhāraṇā) haaran harjoituksia. Dhyānalla tarkoitetaan mielen lepäämistä ajatuksettomassa tilassa. Toisin kuin keskittymisessä (dhāraṇāssa), meditaatiossa huomio kiinnitetään bandhojen sijaan esimerkiksi sisäiseen ääneen, hengitykseen, tietoisuuteen itsestä, havainto- ja ajatteluprosessiin, iṣṭa-devatāan (omaan suosikkijumalaan) tai Jumalaan. Asanaharjoituksessa dhyāna ilmenee käytännössä eräänlaisena liikemeditaationa, jossa asanat vaihtuvat sulavasti hengityksen katkeamattoman virran tahdissa.

8. Samādhi

Kun hallitsee joogapuun kaikki edeltävät haarat, voi saavuttaa viimeisen haaran, samādhin. Samādhi (tajunnallinen valaistuminen, autuuden tila) jaetaan kahteen osaan: tavoitteelliseen (engl. objective) ja tarkoituksettomaan (engl. objectless). Tavoitteellinen samādhi tarkoittaa mielen kirkastumista ensi kertaa. Kirkas mieli kykenee kokemaan todellisuuden puhtaasti, täsmälleen sellaisena kuin se on. Tarkoitukseton samādhi on joogan korkein taso, joka johtaa puhtaaseen hurmokseen, kaivalyaan - eräänlaiseen kokonaisvaltaiseen tietoisuuden kokemiseen tai Jumalan kanssa yhdeksi tulemiseen. Toisin kuin muita haaroja, samādhia ei voi harjoitella tai tavoitella.

Vinyāsa

Yksi astangajoogan keskeisimmistä osa-alueista on vinyāsa, hengityksen ja liikkeen yhteys. Asanoita tehdään hengityksen tahdissa eikä päinvastoin. Astangajoogaa kutsutaankin joskus astanga-vinyasa-joogaksi erityisesti englannin kielellä (engl. ashtanga vinyasa yoga). Vinyāsaan kuuluu ujjayī-hengitystekniikka. Ujjayīssa hengitetään aina nenän kautta ja siinä sisään- ja uloshengitysten tulisi kestää yhtä kauan. Tekniikkaan kuuluu sihisevä ääni, joka syntyy kurkun takaosaa kohti hengitettäessä.

Arkikielessä vinyāsalla tarkoitaan usein pelkkää asanasta toiseen siirtymistä.

Harjoitus

Mysore

Mysore on astangajoogan perinteinen harjoitustyyli. Se on nimetty Etelä-Intiassa sijaitsevan Mysoren kaupungin mukaan. Tyyliin kuuluu, että joogaa harjoitetaan kuutena päivänä viikossa. Oppilaiden tulee itse muistaa asanoiden järjestys ja edetä omaan tahtiinsa sen sijaan, että he seuraisivat opettajaa. Tyyli mahdollistaa keskittymisen omaan harjoitukseen ja kokemukseen. Opettaja tarvittaessa ohjaa oppilaita asentojen korjaamisessa ja antaa oppilaille uusia asanoita heidän edistymisensä mukaisesti.

Aloitus ja lopetus

Aurinkotervehdyksiä Katnissa, Intiassa.

Astangajooga aloitetaan perinteisesti mantralla, jonka jälkeen siirrytään aurinkotervehdyksiin. Harjoitus niin ikään lopetetaan mantralla ja loppurentoutuksella.

Aurinkotervehdykset

Pääartikkeli: Aurinkotervehdys

Aurinkotervehdys on astangajoogassa tyypillisesti lämmittelynä suoritettava liikesarja, joka viittaa kunnianosoitukseen hindujen auringonjumala Suryaa kohtaan. Se jaotellaan A- ja B-osiin. Aurinkotervehdys A koostuu yhdeksästä asanasta ja aurinkotervehdys B koostuu 17 asanasta. Perinteisesti jokaisessa asanassa ollaan yhden hengityksen ajan lukuun ottamatta alaspäin katsovaa koiraa, jossa ollaan viiden hengityksen ajan. Aurinkotervehdykset ovat harjoituksen perusta, joiden tarkoituksena on opettaa oikea hengitystekniikka ja valmistella kehoa seuraavia sarjoja varten.

Loppuliikkeet

Siinä missä aurinkotervehdykset aloittavat harjoituksen, loppuliikkeet lopettavat sen. Loppuliikkeisiin kuuluu 16 asanaa, mutta aloittelijat tekevät niistä vain kaksi: lootusasennon tai sen muunnelman ja shavasanan eli loppurentoutuksen selällä maaten.

Liikesarjat

Perinteisesti astangajoogan muut liikesarjat aloitetaan vasta, kun aurinkotervehdykset ovat hallussa. Liikesarjoissa asanat tehdään aina samassa järjestyksessä. Sarjoja ei ole kuitenkaan tarkoituksena suorittaa heti alusta loppuun, vaan oppilaan tulee edetä taitojensa, joustavuutensa ja voimiensa kehittymisen puitteissa. Liikesarjoihin sisältyy niin sanottuja avain-asanoita, joiden hallitseminen määrittää voiko oppilas jatkaa sarjassa pidemmälle. Seuraaviin sarjoihin edetään vasta, kun koko edellinen sarja on täysin hallussa. Usein pelkät perussarjat vievät oppilaalta vuosia ja monet eivät etene koskaan niitä pidemmälle.

Perussarjat tai sarja 1

Perussarjojen (sanskritiksi योग चिकित्सा yoga cikitsā; suom. 'joogalääketiede') tarkoituksena on puhdistaa kehoa. Sarjat koostuvat yhteensä 41 eri asanasta, jotka voidaan jaotella seisoma-, soturi- ja istumasarjaan.

Välisarjat tai sarja 2

Välisarjoihin kuuluu (sanskritiksi नाडिशोधन nāḍi-śodhana) 40 asanaa. Niiden tarkoitus on puhdistaa hermostoa.

Jatkosarjat tai sarja 3

Jatkosarjat (sanskritiksi स्थिर भग sthira bhaga) jaotellaan neljään osaan: A, B, C ja D.

Kirjallisuutta

• Sri K. Pattabhi Jois: Yoga Mala. Alkuperäinen teos ilmestyi kannadan kielellä 1962, suomeksi kustantanut Sri K. Patthabi Jois Ashtanga Yoga Community.
• Scott, John; suom. Eija Tervonen: Astangajooga. Alkuteos: Ashtanga Yoga. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-17641-2.
• Maehle, Gregor; suom. Terhi Viljakainen, Nina Valtavirta: Astangajooga: harjoitukset & filosofia. Alkuteos: Asthanga yoga: practice and philosophy. Helsinki: Basam Books, 2010. ISBN 978-952-5734-44-7.

Aiheesta muualla

• Astangajoogan askeleet (Arkistoitu – Internet Archive). Anne Nuotio
• Astangajoogan liikesarjat (saksaksi)