Arvo Kytölä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arvo Johannes Kytölä
Muistolaatta Urjalan kotiseutumuseon seinässä.
Muistolaatta Urjalan kotiseutumuseon seinässä.
Henkilötiedot
Muut nimet Vuoteen 1929 Mäkinen
Syntynyt 19. tammikuuta 1908
Urjala
Kuollut 1. marraskuuta 1980
Urjala
Kansallisuus Suomi
Asuinpaikka Urjala
Ammatti museoneuvoja
Arvonimi intendentti
Puoliso Liisa Pouru
Lapset 1
Vanhemmat Oskari Sulkonen ja Leena Kytölä

Arvo Johannes Kytölä (vuoteen 1929 Mäkinen, 19. tammikuuta 1908 Urjala1. marraskuuta 1980) oli hämäläinen museo- ja kotiseutualan vaikuttaja. Kasvattiperheessä lapsuutensa viettänyt Kytölä kävi Jokioisten Pienviljelijäkoulun 1927 ja osallistui sekä talvi- että jatkosotaan.

Hän avioitui Liisa Pourun kanssa 1942, joka kuoli 1948, avioliitosta syntyi yksi poika.[1]Kytölä on puolisoineen haudattu Urjalan sakariston hautausmaalle.

Museo- ja kotiseututyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen Heimoliiton museoneuvojana Kytölä oli vuodesta 1961 aina eläkepäiviinsä saakka. Kytölä opasti Hämeen paikallismuseoita ja suoritti niissä museotarkastuksia, sekä myös perusti useita kirkko- ja pitäjämuseoita. Hänen omasta mielestään merkittävin työnsä oli Ikaalan Isotalon museo Urjalassa. Kaikkiaan Kytölä on perustanut tai uudelleen järjestänyt noin 40 museota.[1]

Kytölä osallistui moniin kotiseudullisiin elokuviin avustajana, asiantuntijana ja kirjoittajana. Hän esiintyi myös näyttelijänä muutamissa TV-elokuvissa. Hänen kertomuksiaan on nauhoitettu arkistoihin toistakymmentä tuntia.[1]

Poliittinen toiminta 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kytölä oli lyhyen aikaa Lapuan liikkeen alaosaston Suomen lukon jäsenhankkija 1930-luvun alkupuolella. Liikkeen lakkauttamisen jälkeen hän toimi IKL:n nuorisojaoston Sinimustissa. Kun Etelä-Hämeen IKL:n neuvottelupäivät pidettiin Urjalassa vuonna 1936, Kytölä oli mukana toiminnassa propagandapäällikkönä. Hän järjesti marssin Huhdista Laukeelaan jumalanpalvelukseen ja sai siitä 10 päiväsakon tuomion, koska marssijoilla oli ollut kiellettyjä poliittisia tunnuksia. Kirkossa saarnasi sinimustien johtaja kansanedustaja Elias Simojoki.

Neljä päivää Urjalan tapahtuman jälkeen Kytölä osallistui kolmen muun urjalalaisen kanssa Akateemisen Karjala-Seuran valtakunnalliseen tilaisuuteen Uudella ylioppilastalolla Helsingissä. Seuraavana päivänä Kytölä otti osaa 600 muun osallistujan kanssa oikeistoradikaalien yhteiseen juhlamarssiin Senaatintorilta Rautatientorille, josta oli edelleen autokuljetus Malmin hautausmaalle, jossa oli seppeleenlasku Bobi Sivénin haudalle.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvo Kytölä on kirjoittanut useita museo-oppaita. Lisäksi hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu näytelmä ja artikkeleita eri julkaisuissa:

  • Mattiko lahtarikaartiin? : 1-näytöksinen näytelmä, Helsinki : Suojeluskuntain kustannusoy, 1930. 28 s. Sarja: Iltamaohjelmistoa 12
  • Urjalan kirkon vaiheita Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistys, 1945. 32 s.
  • Urjalan Perhon rukoushuone ja sen perustaja (Hilda Perho), Urjalan Perhon rukoushuone, 1947, 8 s. (Tarkistettu eripainos Forssan lehdessä olleesta kirjoituksesta.)
  • Urjalan Välkkilän kansakoulun historiikki, julk. Välkkilän kansakoulun johtokunta. Välkkilän kansakoulu, 1949. 20 s.
  • Urjalan kirkkojen vaiheita, Forssan museon vuosikirja XIV - 1945, lisäyksiä XIV: 90.
  • Urjalan muistomerkit, Forssan museon vuosikirja XL - 1971
  • Urjalan vierasrakennuksen kehitys, Forssan museon vuosikirja XX - 1951
  • Ihmisen viimeinen matka, Forssan museon vuosikirja XXVIII - 1959
  • Vuodevaatteiden kehityksestä Urjalan ja Koijärven pitäjissä ajanjaksolla 1900-1957, Forssan museon vuosikirja XXVII - 1958
  • Urjalalaisten vaatetuksesta
  • Urjalalaisten keinutuolinikkareiden historiaa
  • Kylämeijereiden ajoilta[1]

Luottamustehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kytölä valittiin vuonna 1942 Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen hallitukseen, missä tehtävässä hän toimi yli 20 vuotta.[1]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Kytölä sai Kotiseutuliiton Kunniapalkinnon, 1962 Suomen Kulttuurirahaston apurahan, 1970 Emil Aaltosen säätiön apurahan, 1971 Esko Aaltosen muistorahaston apurahan ja 1973 Nuoren Voiman liiton kultaisen ansiomerkin. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin intendentin arvonimi.[1] Talvisodassa hän oli Summan taistelussa ja sai siitä Summan ristin. Jatkosodassa hänelle myönnettiin vapaudenmitali ja hänet ylennettiin ylikersantiksi. Suojeluskunnan valistusaliupseerin tehtävässä hän sai järjestön kunniamerkin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Valo Saikku: Arvo Kytölä - neljänkymmenen museon mies (PDF) Museokello - Pirkanmaan museouutiset 2009. Tampereen museot – Pirkanmaan maakuntamuseo. Viitattu 29.9.2014.
  2. a b Eero Kopisto: Arvo Kytölä muistelee Radionauhoite. 1973. Kuvia Urjalasta. Viitattu 30.9.2014.