Arokissa
| Arokissa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Suku: | Otocolobus |
| Laji: | manul |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Arokissan levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Arokissa (Otocolobus manul) eli manuli on kesykissan kokoinen, pitkäturkkinen kissaeläin, joka elää itäisen Aasian karuilla aroilla.[2]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arokissa on pituudeltaan 50–65 senttimetriä ilman häntää. Se painaa 2,5–5,5 kilogrammaa.[3]
Arokissalla on litteä naama ja pienet korvat, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. Sen jalat ja häntä ovat lyhyet. Silmien pupillit ovat pyöreät, toisin kuin muilla kissoilla.[2]
Arokissan turkki on pitkä ja väriltään punertava tai harmaa. Sen hännänpää on musta ja otsassa on mustia laikkuja. Valkoiset karvojen päät saavat arokissan turkin näyttämään huurteiselta. Arokissan pitkä turkki suojaa sitä aron kylmyydeltä. Vatsan alla ja hännässä karvat ovat erityisen pitkät.[2]
Arokissa muistuttaa persialaiskissaa mutta ei ole kuitenkaan sen kantamuoto kuten joskus luultiin.[2]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arokissa lepäilee päivisin pesäkolossaan ja lähtee liikkeelle iltahämärissä. Se on hyvä kiipeilijä vaikka elääkin puuttomilla aroilla.[3] Lyhyiden jalkojensa takia se välttelee alueita, joilla lumen syvyys on talvisin yli 10 cm.[4] Arokissa on taitava saalistaja, ja se saalistaa lähinnä tarkan näköaistinsa avulla. Ulkonäkönsä vuoksi se myös sulautuu aavikon muotoihin, jolloin saalis ei havaitse sitä.[2] Arokissan pääasiallista ravintoa ovat piiskujänikset. Lisäksi se syö muita pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä, ja satunnaisesti lintuja.[1]
Arokissat ovat yksineläjiä kiima-ajan ulkopuolella. Arokissan kiima-aika on keväällä. Sen kantoaika on 60–65 vuorokautta, ja se saa kerrallaan 4–7 poikasta. Vanhin tunnettu arokissa eli 11-vuotiaaksi.[3]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uhanalaisluokitukseltaan arokissa oli ennen vuotta 2019 silmälläpidettävä. Uudessa arvioinnissa laji katsottiin elinvoimaiseksi, mutta sen kanta on kuitenkin laskeva. [5] Sitä uhkaavat etenkin sen tärkeimmän ravintoeläimen pikan myrkytykset. Arokissaa metsästetään sen turkin vuoksi, vaikka lajia saa metsästää laillisesti vain Mongoliassa ja sen turkilla käytävää kauppaa on rajoitettu.[3][6]
Arokissan elinalueille on perustettu suojelualueita, ja myös lumileopardien suojelu auttaa lajia, sillä ne elävät osin samoilla alueilla. [5][7] Arokissojen suojelua koordinoi vuonna 2016 perustettu Pallas’s cat International Conservation Alliance. Suomessa Korkeasaaren eläintarha tukee järjestön toimintaa ja kerää varoja arokissojen suojeluun. [8]
Arokissa kuuluu Euroopan eläintarhajärjestön ylläpitämään EEP-suojeluohjelmaan. Suojeluohjelman tarkoitus on ylläpitää lajin tervettä ja geneettisesti monimuotoista tarhakantaa. Lisäksi tarhoissa asuvista arokissoista pidetään maailmanlaajuista kantakirjaa.[9]
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otocolobus manul manul, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Afganistan, Pakistan, Mongolia, Länsi-Kiina
- Otocolobus manul nigripectus, Kashmir, Nepal, Tiibet
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ross, S., Barashkova, A., Dhendup, T., Munkhtsog, B., Smelansky, I., Barclay, D. & Moqanaki, E.: Otocolobus manul IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Viranta-Kovanen, Suvi: Pienet kissapedot, s. 34–41. Sanasilta, 2005. ISBN 952-99475-4-2
- ↑ a b c d Manuli Korkeasaaren eläintarha. Arkistoitu 10.7.2016. Viitattu 12.7.2017.
- ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 161. Lynx Edicions, 2009.
- ↑ a b IUCN Red List iucnredlist.org. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ Checklist of CITES species checklist.cites.org. Viitattu 29.12.2022.
- ↑ Snow Leopard Trust: Pallas’s Cats of the Gobi Snow Leopard Trust. 15.7.2021. Viitattu 29.12.2022. (englanti)
- ↑ About PICA – Pallas Cats pallascats.org. Viitattu 29.12.2022. (englanti)
- ↑ Manuli - Korkeasaaren eläintarha Korkeasaari. Viitattu 29.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pallas’ Cat (Otocolobus Manul or Felis Manul) Wild Cats Magazine. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)
- Duffey, Katey: Manul – Pallas's Cat, Otocolobus manul Untamed Science. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)
- Kuvia otocolobus manul Nature Picture Library. Viitattu 20.3.2020. (englanniksi)