Arokissa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arokissa
Felis manul.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Felis
Laji: manul
Kaksiosainen nimi
Felis manul
Pallas, 1776
Levinneisyyskartta
Arokissan levinneisyys
Arokissan levinneisyys
Synonyymit
  • Otocolobus manul[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Arokissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Arokissa Commonsissa

Arokissa (Felis manul) eli manuli on kesykissan kokoinen, pitkäturkkinen kissaeläin, joka elää itäisen Aasian karuilla aroilla.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arokissa on pituudeltaan 50–65 senttimetriä ilman häntää. Se painaa 2,5–5,5 kilogrammaa.[3]

Arokissalla on litteä naama ja pienet korvat, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. Sen jalat ja häntä ovat lyhyet. Silmien pupillit ovat pyöreät, toisin kuin muilla kissoilla.[2]

Arokissan turkki on pitkä ja väriltään punertava tai harmaa. Sen hännänpää on musta ja otsassa on mustia laikkuja. Valkoiset karvojen päät saavat arokissan turkin näyttämään huurteiselta. Arokissan pitkä turkki suojaa sitä aron kylmyydeltä. Mahan alla ja hännässä karvat ovat erityisen pitkät.[2]

Arokissa muistuttaa persialaiskissaa mutta ei ole kuitenkaan sen kantamuoto kuten joskus luultiin.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arokissa lepäilee päivisin pesäkolossaan ja lähtee liikkeelle iltahämärissä. Se on hyvä kiipeilijä vaikka elääkin puuttomilla aroilla.[3] Arokissa on taitava saalistaja, ja se saalistaa lähinnä tarkan näköaistinsa avulla. Ulkonäkönsä vuoksi se myös sulautuu aavikon muotoihin, jolloin saalis ei havaitse sitä. Arokissa syö kaniineja ja joskus harvemmin hiiriä tai muita jyrsijöitä.[2]

Arokissat ovat yksineläjiä kiima-ajan ulkopuolella. Arokissan kiima-aika on keväällä. Sen kantoaika on 60–65 vuorokautta, ja se saa kerrallaan 4–7 poikasta. Vanhin tunnettu arokissa eli 11-vuotiaaksi.[3]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhanalaisluokitukseltaan arokissa on silmälläpidettävä. Sitä uhkaavat etenkin sen tärkeimmän ravintoeläimen pikan myrkytykset. Arokissaa myös metsästetään sen turkin vuoksi. Arokissalle on perustettu suojelualueita ja sen turkilla käytävää kauppaa on rajoitettu. Lajia saa metsästää vain Mongoliassa.[3]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ross, S., Murdoch, J., Mallon, D., Sanderson, J. & Barashkova, A.: Otocolobus manul IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Viranta-Kovanen, Suvi: Pienet kissapedot, s. 34–41. Sanasilta, 2005. ISBN 952-99475-4-2.
  3. a b c d Manuli Korkeasaaren eläintarha. Viitattu 12.7.2017.