Arkaainen rannikkokulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arkaainen rannikkokulttuuri (Maritime Archaic) oli Pohjois-Amerikan subarktiselle itärannikolle noin 7000 radiohiilivuotta eaa. syntynyt intiaanikulttuuri, joka perustui metsästykseen, keräilyyn ja kalastukseen. Kulttuuri tunnetaan runsaista Port Au Choixin hautalöydöistä. Ilmastolliset muutokset ja niiden mukana kulkeutunut erilaista perinnettä edustanut väestö häivytti rannikon alkuperäiskulttuurin viimeistään noin 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua[1].

Arkaaisen rannikkokulttuurin alku on ajoitettu noin vuoteen 7000 eaa.[2], jolloin ensimmäiset ihmiset saapuivat eteläiseen Labradoriin ja St. Lawrencen pohjoisille rannoille. Folsomin kulttuuria keihäänkärjiltään[3] muistuttavat karibuja metsästävät paleointiaanit olivat saapuneet Nova Scotian Debertiin jo 9000-8000 eaa. pian sen jälkeen kun mannerjäätikkö oli väistynyt pois.[4] Vuodenaikojen mukaan liikkuvat riistaeläimet ovat olleet merkittävässä asemassa sekä ravinnon että vuotatarpeiden lähteinä. Kovia sääolosuhteita vastaan nämä ihmiset suojautuivat mahdollisesti nahalla katettuihin puurunkoisiin majoihin.[5]

Debertin kivityökalut on ajoitettu radiohiilimenetelmällä noin 10 600 vuoden taakse.[5] Niiden joukossa oli keihäänkärkien lisäksi pieniä todennäköisesti vaatteiden tekoon tai puutöihin käytettyjä neulamaisia luita, raaputtimia, kaivertimia ja mahdollisesti karibujen tappamiseen tarkoitettuja kivikirveitä.[5] Samaan kulttuuriin laskettavia työkaluja ja aseita on löydetty myös New Brunswickista ja Prinssi Edwardin saarelta, joista jälkimmäisestä löydetyt pienet keihäänkärjet ovat samankaltaisia Labradorin Belle Islestä löydettyjen kärkien kanssa. Alueelta on löydetty myös vähemmän tutkitut paleointiaanien paikat Balmont I ja II: [5]

Arkaaisen rannikkokulttuurin leviäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Foundlandissa ja Labradorissa sijaitsivat arkaaisen rannikkokulttuurin suurimmat asutuskeskukset.

Etelä-Labradorin varhaisten asukkaiden jälkeläiset jatkoivat asuinalueittensa laajentamista Labradorin pohjoisosiin. Täällä heidän monet ryhmänsä kulkivat läpi Belle Islen salmen ja asettuivat Newfoundlandiin noin 5000 eaa.[6]. Viimeistään vuoteen 4000 eaa. mennessä koko Newfounlandin ja Labradorin rannikko oli arkaaisen rannikkokulttuurin metsästäjien ja kalastajien asuttama.[7] Kulttuurin suurin kukoistus ajoittui samaan aikakauteen ja se ulottui Labradorista Maineen, jossa noin 5500–2000 eaa. vallinnutta punamaalikulttuuria pidetään saman perinteen yhtenä ilmentymänä.[8] Merkittävimmät löytöpaikat ovat pääosin Labradorin niemimaan ja Newfoundlandin rannikoilla.[9][10] Newfoundlandissa sijaitsevan Port au Choixin arkeologiset löydökset kertovat arkaaisten meri-intiaanien leiripaikoista jo ajalta 5000 eaa.[11]

Labradorin pohjoisrannikolta Nullikista on löydetty arkaaisen rannikkokulttuurin jäljiltä merkkejä 15 - 100 metriä pitkien talojen rakennelmista.[12]. Löydoksien iäksi on saatu radiohiilimittausten mukaan noin 3800 eaa.[13] Tätä varhaisimmat rakennukset olivat osittain maanalaisia kuoppataloja. Rannikolla lienee asuttu vain osa vuodesta, luultavasti talvella metsästettiin sisämaassa ja kesällä kalasteltiin vesistöjen äärellä. Monet tehdyt löydöt viittaavat kaupankäyntiin pitkien matkojen päähän[12]. Useimmat rannikoilla asuvista ryhmistä olivat taitavia merenkävijöitä ja vesiliikenne helpotti kaupan ohella tiedonvälitystä ja kauempana rannasta liikkuvien valaiden pyyntiä.[14] Tutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, että kaupankäynti pysytteli laajuudestaan huolimatta oman kulttuurin piirissä. Rannikoiden arkaaiset ihmiset eivät tuhansiin vuosiin tavanneet muualta tulleita ihmisiä, jotka olisivat puhuneet eri kieltä.[7]

Hautalöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L'Anse Amourista on löydetty pienen kivikummun peittämä hauta ajalta 5500 eaa. Haudassa makasi murrosikäinen lapsi kasvot alaspäin. Ruumis oli peitetty punaokravärillä ja hautaan oli asetetty kuolleen seuraksi keihäänkärkiä, kirveitä, harppuunan pää, mursun syöksyhampaat ja jonkin kookkaan merinisäkkään kulmahampaasta tehty veistos.[15]

Port Au Choixissa tehtyjen hautalöytöjen mukaan lapsikuolleisuus oli korkea ja ihmisten keski-ikä 43 vuotta. Harvat elivät yli 50-vuotiaiksi. 117:stä tutkitusta luurangosta ei löytynyt merkkejä väkivallasta eikä erityisistä sairauksista niveltulehduksia ja hampaiden heikkoa kuntoa lukuun ottamatta. Kahdesta lapsesta löytyi merkkejä perinnöllisestä ja harvinaisesta Histiocytosis X-sairaudesta [16].

Työkalut ja aseistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen rannikkokulttuuri tuotti luisia keihäänkärkiä ja väkäsharppuunoita, joissa kartiomaisessa rungossa oli pari taaksepäin osoittavaa lovea sekä kannan lähellä reikä.[16] Rannikkotalouksissa käytettiin lisäksi luusta tehtyjä ongenkoukkuja, verkkoja, kalapatoja, ongenkohoja ja erilaisia köysiä kalojen pyytämiseen. Karibun ja muun riistan metsästyksessä käytettiin keihäiden lisäksi kivikirveitä ja erilaisia ansoja. Toisinaan karibulaumat ajettiin pinotuista kivistä tehtyihin ajolinjoihin, jotka ohjasivat eläimet suoraan metsästysleiriin. Rakentamisessa ja puun käsittelyssä kivikirves ja alkeellinen kourutaltta olivat yleisimmät työkalut. Puun jälkikäsittely suoritettiin muun muassa majavan hampaista tehdyillä puukoilla ja kaivertimilla. Nahankäsittely suoritettiin puolikuun muotoisilla Ulus-puukoilla.[10]

Arkaaisen rannikokulttuurin taide-esineet oli valmistettu joko mursunluusta tai erilaisista kivistä kuten vuolukivi, kiille,ametisti, kalsiitti ja kristallikavartsi. Nämä monin tavoin muotoillut esineet liittyivät uskontoon, mutta toimivat myös koristeina omistajansa henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan. Lisäksi esineillä uskottiin olleen maagista voimaa. Kuikkaa, ruokkia, kalalokkia tai koskeloa muistuttavien riipusten omistajat uskoivat saavansa kyseisen linnun kalastustaidot. Fyysistä voimaa tuottavista symboleista voidaan mainita tappajavalasta kuvaava riipus, joka oli tunnistettavissa selkäevästään. Simpukoita sekä useiden eri eläinten hampaita käytettiin yleisesti koristeina.[10]

Arkaaisen rannikkokulttuurin katoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen rannikkokulttuuri katosi noin 3000 - 1000 eaa. välisenä aikana.[6][1] Tarkkaa syytä kulttuurin häviämiseen ei tiedetä. Pohjoisen Labradorin ilmaston äkillinen kylmeneminen vuonna 2000 eaa. on saattanut osaltaan vaikuttaa alkuperäisväestön siirtymiseen toisaalle.[17] Seudulle noihin aikoihin saapuneet Esi-Dorsetin kulttuuriin kuuluneet paleoeskimot erosivat intiaaneista niin fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin kieleltäänkin ja toivat Labradoriin omat perinteensä. Uudet tulokkaat jatkoivat levittäytymistään etelämmäksi alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Koko arkaainen rannikkokulttuuri katosi Labradorin rannikoilta ja paleoeskimot asuttivat uudelleen tyhjiksi jääneet leiripaikat. Samoin kävi Newfoundlandissa. Arkeologit eivät ole löytäneet ainuttakaan intiaanien hautakumpua, joka olisi tehty saarella noin vuonna 1000 eaa. tai sen jälkeen. Paleoeskimot kansoittivat saaren saman vuosituhannen aikana.[7]

Labradorin rannikolta on löydetty useita merkkejä niinkutsutuista "välivaiheen intiaaneista", jotka asuivat alueella samaan aikaan kuin eskimot. Nämä vuosina 1500 - 1 eaa. vaikuttaneet ryhmät merkitsevät historiallista asemaa nykyintiaanien ja arkaaisten rannikkointiaanien välillä. He pitivät pieniä leiripaikkojaan hajallaan Belle Islen salmen pohjoispuolelle, mutta Newfouldlandissa heidän mahdollisesta asumisestaan ei ole löytynyt merkkejä. Näiden intiaanien kulttuuri pohjautui enemmän maalta saatavaan ravintoon kuin merellä tapahtuvaan kalastukseen.[7][18].

Seuraavan vuosituhannen puolivälin jälkeen seurannut uusi ilmaston lämpeneminen sai arktisiin olosuhteisiin tottuneet eskimot jättämään Newfoundlandin. Saaren ottivat haltuunsa noin 800 jaa. etelästä tulleet intiaanit. Tällöin Port Au Choix joutui beothukien tai micmacien sukuisten heimojen haltuun[11] Monet tutkijat pitävät beothukeja arkaaisten rannikkointiaanien jälkeläisinä[19].

  • Bailey G. N. The Archaeology of Prehistoric Coastlines,Cambridge Univ of Press, 1988. ISBN 0521250366 (englanniksi)
  • Fagan, Brian: Ancient North America the archaeology of a continent , Thames and Hudson, 1995. ISBN 9780500050750 (englanniksi)
  • Fagan, Brian: The First North Americans, Thames & Hudson, 2011. ISBN 978-0-500-02120-1 (englanniksi)
  • Henriksson, Markku: Kanada, vaahteranlehden maa, Gaudeamus, 2006, ISBN 951-662-965-2,
  1. a b Fagan 2011. s. 132.
  2. Fagan 1995. s. 189.
  3. Shelter muiniskw.org. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  4. First Arrivals heritage.nf.ca. Arkistoitu 25.9.2009. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  5. a b c d Debert Palaeo-Indian Site museum.gov.ns.ca. Arkistoitu 3.4.2009. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  6. a b Prehistoric Peoples heritage.nf.ca. Arkistoitu 14.6.2012. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  7. a b c d Museum Notes - The Maritime Archaic Tradition therooms.ca. Arkistoitu 10.5.2006. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  8. "Red Paint" Culture goldenageproject.org.uk. Viitattu 23.5.2012. (englanniksi)
  9. Maritime Archaic Indian Sites tcr.gov.nl.ca. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  10. a b c Maritime Archaic Tradition heritage.nf.ca. Arkistoitu 13.9.2009. Viitattu 3.11.2009. (englanniksi)
  11. a b Henriksson 2006. s. 50.
  12. a b Fagan 1995, s 190
  13. Bailey 1988. s. 103.
  14. Bailey 1988. s. 104.
  15. L'Anse Amour thecanadianencyclopedia.com. Arkistoitu 4.7.2012. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  16. a b Maritime Archaic Traditions pc.gc.ca. Viitattu 24.5.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  17. Fagan 2011. s. 151.
  18. Intermediate Indians heritage.nf.ca. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)
  19. The Recent Indians of the Island of Newfoundland heritage.nf.ca. Arkistoitu 17.6.2012. Viitattu 22.5.2012. (englanniksi)