Ametisti
Ametisti on korukivenä käytetty violetti kvartsimuunnos. Sen nimi on peräisin muinaiskreikan sanoista ἀ a- ("ei") ja μέθυστος methustos ("myrkytys"), joka on viite uskomukseen, että se suojelee omistajaansa päihtymykseltä; muinaiset kreikkalaiset pitivät ametistia yllään ja tekivät siitä juoma-astioita.
Lapissa Luostolla Lampivaarassa sijaitsee ametistikaivos, jota pitää yllä Kaivosyhtiö Arctic Ametisti Oy [1]. Suomen suurin yksittäinen ametistikide Pelkosenniemen Lampivaarasta läheltä Luostoa on löytynyt 1980-luvun lopulla. Suuri ametistikide on mitoiltaan 18 cm × 13 cm × 16 cm ja painoa sillä on noin 3,7 kg.[2].
Tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väri: vaaleanvioletista tummanviolettiin
- Transparenssi: läpinäkyvä, läpikuultava
- Tiheys: 2,63–2,65
- Kovuus: pp
- Kemiallinen rakenne: SiO2 + (Al, Fe, Ca, Mg, Li, Na)
Kemiallinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvulla ametistin värin katsottiin johtuvan siitä, että se sisältää mangaania. Koska sitä pystyy suuresti muuttamaan lämmöllä, jotkut asiantuntijat kuitenkin uskoivat värin johtuvan eloperäisistä lähteistä. Rautatiosyanaattia ehdotettiin ja rikin väitettiin löydettävän siitä. Uudempi tutkimus on osoittanut ametistin värin johtuvan rautaepäpuhtauksista.[3][4]
Altistus lämmölle muuttaa ametistin keltaiseksi ja suuren osan keltaisesta kvartsista ja savukvartsista sanotaan olevan vain "palanutta ametistia". Keinotekoisesti lämpökäsiteltyä ametistia yritetään usein myydä sitriininä.
Keinotekoisen ja luonnollisen ametistin kemialliset ja fyysiset ominaisuudet ovat niin samanlaisia, ettei niitä pysty erottamaan täydellisellä varmuudella ilman edistynyttä gemmologista koetta.
Sävy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ametistin ensisijainen sävy on vaaleanpunaisen violetista tummaan violettiin. Toissijaisena sävynä siinä saattaa näkyä punaista tai sinistä tai molempia. Ihanteellisessa laadussa on suunnilleen 75–89 % violettia ja 15–20 % sinistä ja (valonlähteestä riippuen) punaista sävyä. [5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.ametistikaivos.fi/
- ↑ Kinnunen, Kari A. ym.: Suomen korukivet – Gemstones of Finland. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-952-217-254-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.2.2019).
- ↑ Klein, Cornelis & Hurlbut, Cornelius S., 1985, Manual of Mineralogy, 20. painos, s. 441, John Wiley & Sons, New York
- ↑ Cohen, Alvin J., 1985, Amethyst color in quartz, the result of radiation protection involving iron, American Mineralogist, V. 70, s. 1180–1185
- ↑ Secrets of the Gem Trade; The Connoisseur's Guide to Precious Gemstones Richard W Wise, Brunswick House Press, Lenox, Massachusetts., 2003
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lampivaaran ametistikaivoksen sivusto
- Mindat: Amethyst (englanniksi)
- Gemdat.org: Amethyst (englanniksi)
- http://tampereenkivikerho.fi/images/Lehdet/mineralia_1_2013_nettijulkaisu.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Lampivaaran ametistiesiintymän löytyminen 1985