Arinakääpä
| Arinakääpä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Hymenochaetales |
| Heimo: | Hymenochaetaceae |
| Suku: | Arinakäävät Phellinus |
| Laji: | igniarius |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Arinakääpä (Phellinus igniarius) on lehtipuilla esiintyvä sieni, joka muiden kääpien tapaan lahottaa puuta solunulkoisilla entsyymeillään. Laji toimii valkolahottajana elävilläkin puilla.[2]
Itiöstä kasvanut sienirihmasto tunkeutuu puuhun kuoren vioittumien kautta. Sienirihmasto aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun hitaasti. Vielä elävään tai kuolleeseen puuhun ilmestyvä, 5–20 senttimetriä leveä kääpä on monivuotinen. Arinakääpä lahottaa varsinkin koivuja ja muita lehtipuita, mutta haapoja lahottaa vain haavanarinakääpä.
Ruotsissa arinakäävästä on tiettävästi tehty taulaa kuin myös taulakäävästä (Fomes fomentarius), mistä juontunee arinakäävän ruotsinkielinen nimi eldticka[3]. Kenties suomalainen nimi juontunee samasta asiasta[4].
Mustakääpä (Phellinus ignarius var. trivialis) on nykytiedon (2016) mukaan hieman toisennäköinen arinakäävän muoto, joka suosii suuria pajupuita. Lepänarinakääpä (Phellinus alni) risteytyy toisinaan arinakäävän kanssa. Kaiken kaikkiaan arinakääpien taksonomia on yhä ongelmallinen DNA-selvittelyistä huolimatta.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haavanarinakääpä (Phellinus populicola)
- Koivunarinakääpä (Phellinus cinereus)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 16.8.2008
- ↑ Salo – Niemelä – Salo: ”Käävät”, Suomen sieniopas, s. 367. WSOY ja Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-1.
- ↑ https://www.saob.se/artikel/?seek=fn%C3%B6ske&pz=1 Svenska Akademins ordbok, 1925: FNÖSKE]
- ↑ http://www.vartiaiset.fi/sites/default/files/vartiaisten_v1_2011.pdf Vartiaisten viesti 2011 s. 5; viitattu 4.9.2019
- ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 257–259. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||