Antti Santaholma
Antti Juhonpoika Santaholma (sukunimi alun perin Pahikkala) (2. heinäkuuta 1840 Kalajoki – 26. tammikuuta 1918 Kalajoki) oli keskipohjalainen kauppias, laivanvarustaja, sahateollisuuden harjoittaja ja maanviljelijä.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santaholman vanhemmat olivat talollinen Juho Antinpoika Ventelä eli Pahikkala ja Susanna Matintytär Rahkola. Hän oli naimisissa vuodesta 1864 Josefiina Amalia Helanderin (1834 – 1914) kanssa. Heillä oli viisi poikaa: Sivert, Juhani, Antti, Olli ja Oskari. A. Santaholma Oy:n toimitusjohtajina olivat Antti Santaholman pojista Juhani Santaholma 1903–1919, Siivertti Santaholma 1919–1924 ja Oskari Santaholma 1924–1956.
Liikemiesuran alkuvaiheet ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saatuaan perusopetusta luku- ja laskutaidossa pastori Alceniukselta Santaholma ryhtyi kauppa-apulaiseksi ja vuonna 1866 hän perusti oman kauppakartanonsa Kalajoen markkinapaikalle. Hän osti viljaa, voita, potaskaa ja tervaa sekä myi nahkoja, suolaa, rautaa ja muita maataloudessa tarvittuja artikkeleja. Hänellä oli myös kauppansa yhteydessä nahkatehdas, jossa valmistettiin vuotia sekä kotimaasta että ulkomailta hankituista nahoista. Hän osti näihin aikoihin myös Santaholma-nimisen maatilan ja ryhtyi käyttämään tilan nimeä sukunimenään. Santaholman liiketoimet lähtivät nousuun 1860-luvun suurten nälkävuosien aikana, jolloin hän tuotti Pietarista ostamaansa viljaa laivoilla suoraan Kalajoen satamaan, jauhatti viljan omistamissaan vesimyllyissä ja myi sen eteenpäin. Seuraavina vuosina hän alkoi tuottaa suuria määrä tervaa sisämaasta Kalajoelle, josta se lastattiin ulkomaille vietäväksi. Hän harjoitti myös suurimittaista viljakauppaa ja alkoi ostaa metsiä Kalajoen yläjuoksun varrelta. Tukit sahattiin Santaholman omissa vesisahoissa ja sahatavara myytiin ulkomaille. Hän ryhtyi myös hankkimaan omia laivoja. Ensimmäinen, vuonna 1874 Kalajoella rakennettu parkki Kalaja, upposi 1885 Atlantilla ja aiheutti Santaholmalle suuret taloudelliset tappiot. Myöhemmin hän osti Joutsen-nimisen purjelaivan, jolla kuljetettiin puutavaraa ja tervaa Englantiin ja Saksaan. Tervakaupan alkaessa hiipua 1800-luvun lopulla Santaholma alkoi louhia Kalajoen tummaa graniittia ja käynnisti 1890 raakakiven viennin Englantiin ja Skotlantiin. Vuonna 1904 hän perusti vielä kivihiomonkin, jossa kiviä jalostettiin pidemmälle ennen niiden myyntiä. Hiomon toiminta jatkui vuoteen 1918.
A. Santaholma Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1903 Santaholma perusti poikiensa kanssa A. Santaholma Oy-nimisen osakeyhtiön, joka omisti samana vuonna perustetun Jokisuun höyrysahan Kalajoella. Yhtiön toiminta laajeni, kun 1905 Pyhäjoella aloitti toimintansa Pohjois-Suomen ensimmäinen puuhiomo. Vuonna 1915 yhtiö hankki vielä sahan Haukiputaalta ja 1934 Pirttiniemen sahan Raahesta. A. Santaholma Oy oli parhaimpina aikoinaan Kalajoen suurin työnantaja. Jokisuun sahan toiminta jatkui sota- ja pulavuosien aiheuttamista katkoista huolimatta vuoteen 1996 saakka.
Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Santaholma teki myös monia lahjoituksia kotikunnassaan Kalajoella. Hän muun muassa hankki Kalajoen kirkkoon 24-äänikertaiset urut ja lahjoitti omistamansa äitinsä syntymätalon Rahkolan Kalajoen kunnalle. Taloon perustettiin 1920 Kalajoen kunnalliskoti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henkilögalleria (Arkistoitu – Internet Archive), Kristiina Santaholma, KirjastoVirma, 2005 (teksti julkaistu aiemmin teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja: Kokkola, 1995). (viitattu 26.10.2008)
- Erkki Ahon blogi: Santaholmat olivat merkittäviä liikemiehiä (5.7.2007) (Arkistoitu – Internet Archive)
|
