Antti Aro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Aro (6. helmikuuta 1952 Helsinki22. maaliskuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Aro kävi Suomen Teatterikoulun vuosina 1970–1974. Hänet kiinnitettiin sieltä heti KOM-teatteriin neljäksi vuodeksi. Vuonna 1978 Aro pääsi töihin Turun kaupunginteatteriin. Hän näytteli välillä myös Vaasassa ja palasi Turkuun, mistä siirtyi kuudeksi vuodeksi Lahden kaupunginteatteriin vuonna 1985. KOM-teatterissa Aro näytteli muun muassa Optimistisessa tragediassa ja Rouva Carrarin kivääreissä. Vaasan vuosiin kuului nimirooli Molièren Tartuffessa. Muun muassa Kuka pelkää Virginia Woolfia sekä Kolme sisarta olivat Turun kauden näytelmiä. Lahdessa hän alkoi esiintyi suurissa rooleissa. Aro näytteli Akustia Niskavuoren Hetassa ja pastori Salpakaria Täällä Pohjantähden alla -esityksessä. Athol Fugardin Harold-herra ja pojat menestyi Lahden kaupunginteatterissa ennätyksellisen pitkän ajan, peräti kolme vuotta. Helsingin kaupunginteatterissa Aro näytteli myös musikaaleissa. Näihin kuuluivat muun muassa roolit Rosessa, West Side Storyssa ja The Sound of Musicissa. Aro tulkitsi Härkä-Heikin roolin Jussi Kylätaskun Runarissa ja Kyllikissä. Aro näytteli kaksikin kertaa venäläisen ohjaajan Oleg Tabakovin vierailutöissä, joita olivat Biloxi Blues ja Mekaaninen piano. Eri tehtävät Carin Mannheimerin kirjoittamassa Rahalla saa... -näytelmässä olivat Aron viimeisiä Helsingin kaupunginteatterissa. Elokuvissa Aro nähtiin muun muassa Lasse Naukkarisen ohjaamassa Ottakaa varas kiinni -elokuvassa sekä Timo Linnasalon Aurinkotuulessa. Aro nähtiin myös televisiossa, joista viimeiset roolit olivat TV1:n Angela ja ajan tuulet -sarjassa sekä Pelkovaarassa. Skaalan laajuus kuului Antti Aron ominaisuuksiin. Ehkä eniten kotonaan hän oli suomalaisen perusmiehen tulkkina. Katsoja saattoi kuitenkin luottaa hänen työskentelyynsä ja rooleihinsa valikoiman kaikilla osa-alueilla. Helsingin kaupunginteatteri oli vuodesta 1991 Antti Aron viimeinen vakituinen työpaikka. Hän erosi sieltä 11 vuoden jälkeen, kun ei ollut neljään vuoteen saanut teatteriltaan ainuttakaan uutta roolia.

Aro kuoli pitkään sairastettuaan Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä vain 53 vuoden iässä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]