Antasidit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antasideja

Happolääkkeet eli antasidit ovat lääkkeitä, jotka neutraloivat mahan liikahappoisuutta[1]. Antasidit ovat niukkaliukoisia emäksisiä suoloja kuten alumiinihydroksidia (Al(OH)3), magnesiumhydroksidia (Mg(OH)2), magnesiumkarbonaattia (MgCO3) ja alumiinifosfaattia (AlPO4). Antasidien täytyy olla niukkaliukoisia, jotteivat ne liukenisi jo vähäisessä happamuudessa kuten suussa tai ruokatorvessa. Lisäksi antasidien pH:n täytyy olla lähellä neutraalia, jotteivat ne vahingoittaisi lääkettä syödessä suun, nielun tai ruokatorven limakalvoja.

Anatomis-terapeuttis-kemiallisessa lääkeluokituksessa antasidien ryhmän koodi on A02A. [2][3][4]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen vatsaontelon seinät erittävät suolahappoa (HCl). Sen tarkoituksena on hillitä haitallisten bakteerien kasvua ja helpottaa ruuansulatusta hydrolysoimalla proteiineja aminohapoiksi.  Antasidit reagoivat vatsalaukussa ylimääräisten happojen kanssa ja pyrkivät muuttamaan vatsan pH-arvoja halutulle tasolle. Sitä voidaan siis käyttää lääkkeenä liiallisiin vatsahappoihin. [5]

Suomessa myytävät happolääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa myytävät lääkevalmisteet sisältävät seuraavia antasideja tai niiden yhdistelmiä:

Antasideja löytyy Suomen markkinoilta myös nk. yhdistelmälääkevalmisteissa, joissa antasidi yhdistetään muuhun hoidon kannalta hyödylliseen lääkeaineeseen, kuten esimerkiksi:

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidien vaikutus kestää tyhjässä vatsassa noin puoli tuntia ja ruokaillessa niiden vaikutus voi kestää jopa kaksi tuntia. Käytännön kannalta antasideja pitää siis ottaa useita päivittäin. Antasidien käyttö suurissa määrin voi aiheuttaa vatsavaivoja, koska alumiinisuolat, joita antasideissä esiintyy ovat ummettavia ja magnesiumsuolat ovat laksatiivisia. Tästä syystä antasideja käytetään myös seoksina, esimerkiksi kalsium- ja magnesiumsuoloja yhdessä. [6] Yhdistelmät vähentävät laksatiivisia vaikutuksia ja ummetusta. [7] Antasidit sisältävät alumiinia ja magnesiumia ja niitä voi kertyä elimistöön, jos munuaisten toiminta ei ole normaalia. [6] Antasideja otetaan yleensä tablettimuodossa oraalisesti.

Vesiliukoiset antasidit voivat aiheuttaa systeemisen alkaloosin, eli liiallisen emäksisyyden kehossa, jos imeytyvät ionit häiritsevät ruumiinnesteiden happo-emästasapainoa. Useimmat antasidit ovatkin vesiliukenemattomia, poikkeuksena tähän on natriumbikarbonaatti eli ruokasooda.[7]

Antasidit myös lievittävät liikahappoisuuden aiheuttamaa kipua, ja niitä voidaankin käyttää myös kivunlievittäjinä mahahaavojen hoidossa. Ei ole kuitenkaan kehitetty menetelmää, jolla voitaisiin mitata tai arvioida antasidin kivunlievityskykyä. Antasidit vapauttavat suolahapon neutralointireaktiossa hiilidioksidikaasua, joka voi aiheuttaa epämukavaa tunnetta ja ilmavaivoja. [7]

Historia ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidit ovat vanhin toimiva lääkeaine närästykseen. Kalkkia eli kalsiumkarbonaattia on pureskeltu vuosikymmenten ajan helpottamaan närästystä. [8] Antasidit valmistetaan lääketehtaissa. Esimerkiksi GlaxoSmithKlinen omistamaa TUMS-merkkistä antasidia valmistetaan St.Louisissa Missourissa, jossa antasidien tuotanto on jo alkanut vuonna 1930. [9]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidin happoa neutralisoiva vaikutus ilmaistaan suolahapon milliekvivalentteina (mEq). Antasidituotteiden neutralisoiva vaikutus on oltava vähintään 5 mEq suolahappoa (HCl) per annos. Karkeasti arvioituna tämä on riittävä, jotta tyhjän vatsan pH-arvo saadaan nostettua 3.5:een. [7]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidit voidaan jaotella systeemisiin ja ei-systeemisiin antasideihin. [7]

Systeemiset eli imeytyvät antasidit ovat liukenevia, absorboituvia ja voivat aiheuttaa muutoksia kehon elektrolyyttipitoisuuksiin ja alkaloosin, esim. natriumbikarbonaatti.

Ei-systeemiset (imeytymättömät) antasidit eivät juurikaan imeydy, joten niillä ei ole merkittävää systeemistä eli koko kehoon ulottuvaa vaikutusta. Ei-systeemiset antasidit jaetaan edelleen:

(a) Alumiinia sisältäviin antasideihin, esimerkiksi alumiinifosfaatti, dihydroksialumiiniaminoasetaatti, dihydroksialumiininatriumkarbonaatti.

(b) Kalsiumia sisältäviin antasideihin, esimerkiksi kalsiumkarbonaatti, kalsiumfosfaatti

(c) Magnesiumia sisältäviin antasideihin, esimerkkeinä magnesiumkarbonaatti, magnesiumsitraatti, magnesiumhydroksidi, magnesiumoksidi, magnesiumfosfaatti

(d) Yhdistelmäantasideihin, esimerkiksi alumiinihydroksidigeeli ja magnesiumhydroksidi.

Aktiivisuuden määrittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidin aktiivisuus voidaan määrittää happoa neutralisoivalla in-vitro –kokeella. Kokeessa tunnettu määrä antasidia lisätään suolahappoon, ja suolahapon pH:ta mitataan tietyin aikavälein, jotta kyetään selvittämään, kuinka paljon happoa antasidi neutraloi. Myös in-vivo-kokeita on yritetty, mutta niillä ei ole saavutettu toivottuja tuloksia. [7]

Yhteisvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antasidien toiminta perustuu ruoansulatuksen ja virtsan pH:n muuttamiseen. Antasidit voivat kuitenkin muuttaa mm. muiden lääkkeiden liukenemis- ja imeytymisnopeuksia, ja nopeutta, jolla munuaiset poistavat muita lääkeaineita elimistöstä. Systeemisten antasidien pitkäaikaista käyttöä tulisikin välttää. Antasidit voivat myös huonontaa raudan ja joidenkin vitamiinien saantia. [7]

Eräitä antasidien kemiallisia reaktioita suolahapon kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnesiumoksidi:

MgO(s)+2 HCl((aq) --> MgCl2(aq) + H2O (l)

Magnesiumhydroksidi:

Mg(OH)2(aq)+ 2 HCl (aq)- -> MgCl2 (aq)  +2H2O(aq)

Kalsiumkarbonaatti

CaCO3(s) + 2HCl(aq) (--> CaCl2(aq) + H2O  (l) + CO2  (g)

Alumiinihydroksidi:

Al(OH)3 (s)+ 3 HCl (aq)--> AlCl3 (aq)+ 3H2O (l)    [1][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Närästyslääkkeet (happolääkkeet) :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 17.9.2016.
  2. Antasidit Viitattu 20.5.2016.
  3. [www.medicina.fi/fato/39 Antasidit, happoa neutraloivat lääkeaineet]
  4. [www.fimea.fi/laaketieto/atc-ddd Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus] ATC-DDD luokitus. Fimea.
  5. a b Green, J., & Damji, S.: International Baccalaureate Chemistry 3rd edition, s. 418-419. IBID Press, 2008.
  6. a b Pirkko Paakkari: Närästyslääkkeet 25.2.2013. Duodecim.
  7. a b c d e f g Chatwal, G., & Arora, M.: Pharmaceutical Chemistry. Himalayan Publishing House.
  8. W. Grant Thompson: Gastrointestinal Disorders. International Foundation for Functional gastrointestinal Disorders, .
  9. Brown Lisa: Tums still rolling after 80 years 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.