Tämä on lupaava artikkeli.

Arovuokko

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Anemone sylvestris)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arovuokko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Vuokot Anemone
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi

Anemone sylvestris
L.

Katso myös

  Arovuokko Wikispeciesissä
  Arovuokko Commonsissa

Arovuokko (Anemone sylvestris) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava leinikkikasvi. Laji on myös vanha puutarhojen koristekasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arovuokon kukka
Arovuokko hedelmävaiheessa

Monivuotinen arovuokko kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja tiheäkarvainen. Aluslehtiä on tavallisesti 3–6 kappaletta. Niiden ruoti on melko lyhyt ja lehtilapa 3–5-sorminen. Lehdykät ovat liuskaisia tai hampaisia. Varsilehtiä on kaksi tai kolme, ja ne sijaitsevat varressa kiehkurana. Ruoti on 1–2 cm pitkä, lapa kolmisorminen, lehdykät 2–3-halkoisia tai tylpähköhampaisia. Kukka on tavallisesti yksittäin, pitkäperäinen ja 3–7 cm leveä. Teriömäinen kehä on tavallisesti viisilehtinen, ja kehälehdet ovat väriltään valkoisia. Suomessa arovuokko kukkii touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät villakarvaisissa, lyhytotaisissa ja 3–4 mm pitkissä pähkylöissä.[1] Villakarvojen avulla pähkylät voivat levitä tuulen mukana kauaksikin.[2] Arovuokko on myrkyllinen kasvilaji.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arovuokko kasvaa luonnonvaraisena alueella, joka ulottuu Ranskasta ja Saksasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Siperian itäosiin ja Pohjois-Kiinaan.[2] Suomea lähimmät esiintymät ovat Virossa sekä Ruotsissa Öölannissa ja Gotlannissa.[4] Suomessa lajia tavataan toisinaan villiintyneenä.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena arovuokkoa tavataan alvariniityillä sekä kalkkialueiden mäntymetsissä, pelloilla ja pientareilla.[5] Suomessa lajia tavataan toisinaan asutuksen lähistöllä viljelyjäänteenä tai -karkulaisena.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arovuokkoa viljellään yleisesti koristekasvina.[4] Laji on perinneperenna, jota kasvatetaan mm. puistojen ja pihojen puolivarjoisilla paikoilla sekä perennaryhmissä. Se leviää rönsyistä, joten perennaryhmissä sen kasvua voidaan joutua rajoittamaan. Arovuokko viihtyy kalkkipitoisella kasvupaikalla.[6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanko, Pentti: Perennat. Tammi, 2007.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Riikonen, Antti: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 71, 73.
  2. a b Den virtuella floran: Tovsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 4.11.2011.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 73.
  4. a b Ålands flora 2010, s. 118.
  5. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 73.
  6. Antti Riikonen: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  7. Pentti Alanko: Perennat. Tammi, 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]