Andrew Michael Ramsay
| Andrew Michael Ramsay | |
|---|---|
 Kuvitteellinen muotokuva Ramsaysta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. heinäkuuta 1686 Ayr, Skotlannin kuningaskunta |
| Kuollut | 6. toukokuuta 1743 (56 vuotta) Saint-Germain-en-Laye, Ranskan kuningaskunta |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Andrew Michael Ramsay tai Chevalier Ramsay (9. heinäkuuta 1686 Ayr, Skotlannin kuningaskunta – 6. toukokuuta 1743 Saint-Germain-en-Laye, Ranskan kuningaskunta) oli skotlantilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja vapaamuurari.[1][2]
Ramsayn vuonna 1737 pitämä kuuluisa luento teki tunnetuksi hänen teoriansa siitä, että vapaamuurariutta ei perustettu muinaisessa Israelissa tai Salomonin temppelin rakentamisen aikaan, kuten vapaamuurariuden legendaarisissa historiateoksissa väitetään, vaan ristiretkien aikana Ristiretkivaltioissa. Vapaamuurarit ovat Ramsayn mukaan ristiretkeläisten seuraajia ja veljeskunta on siis itse asiassa ritarikunta. Ramsayn teoriat innoittivat vapaamuurariuden ritariasteiden syntyä.[3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ramsay oli leipurin poika ja vakaumukseltaan alunperin kalvinisti. Hän opiskeli Edinburghin yliopistossa ja toimi jonkin aikaa Wemyssin jaarlin kahden pojan kotiopettajana. Noin vuonna 1706 hän lähti englantilaisten joukkojen mukana Alankomaihin Espanjan perimyssodan aikana. Manner-Euroopassa ollessaan hän tutustui mystikko Pierre Poiret'hen, jonka vaikutuksesta hänen uskonnolliset näkemyksensä muuttuivat. Armeijasta vapauduttuaan hän lähti vuonna 1710 Cambrayn arkkipiispa François Fénelonin luo. Fénelonin suostuttelemana hän liittyi katoliseen kirkkoon, ja hän pysyi Fénelonin luona tämän kuolemaan saakka tammikuussa 1715. Fénelon jätti Ramsaylle kaikki paperinsa. Ramsay toimi myös hetken Madame Guyonin sihteerinä. Fénelonin kuoltua Ramsay lähti Pariisiin. Siellä hän tapasi Orléansin herttuan, joka otti Ramsayn Jerusalemin Pyhän Lasaruksen kuninkaallisen ja sotilaallisen ritarikunnan jäseneksi ja antoi hänelle Chevalierin arvonimen. Ramsayn Fénelonia koskevat kirjoitukset toivat hänet kruununtavoittelija James Francis Edward Stuartin tietoisuuteen, joka oli ollut Fénelonin ystävä. Stuart myönsi Ramsaylle arvon jakobiittien aatelisjärjestelmässä. Kruununtavoittelijan pyynnöstä Ramsay lähti vuonna 1724 Roomaan Stuartin kahden pojan, prinssi Charles Edwardin ja Henryn kotiopettajaksi. Hän viipyi siellä noin vuoden ja kolme kuukautta. Palattuaan Pariisiin Ramsaylle ehdotettiin, että hänestä tulisi Yrjö II:n kolmannen pojan, Cumberlandin herttuan kotiopettaja, mutta hän kieltäytyi. Vuonna 1728 hän kuitenkin Yrjö II:n erikoisluvalla teki matkan Englantiin, jolloin hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi, ja hän sai Oxfordin yliopistosta oikeustieteen tohtorin arvon. Hän myös liittyi Lontoossa vapaamuurareihin. Palattuaan Pariisiin hänet nimitettiin Bouillonin herttuan pojan Vicomte de Turennen kotiopettajaksi. Ramsayn pääteos oli Les voyages de Cyrus (1727), joka on kirjoitettu Fénelonin Télémaquea mukaillen. Hän myös toimitti itse Télémaquen (1717) johdantokirjoituksineen ja kirjoitti Histoire de la vie et des ouvrages de Fénelon -teoksen 1723) sekä Turennen osittaisen elämäkerran (1735), joitakin englanninkielisiä runoja (1728) ja muita teoksia.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Andrew Michael Ramsay Dictionary of National Biography, 1885-1900. 1900. Viitattu 20.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Chevalier Andrew Michael Ramsay Grand Lodge of British Columbia and Yukon A.F. & A. M.. 2006. Viitattu 20.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Volume Editors: Henrik Bogdan and J.A.M. Snoek: Handbook of Freemasonry, s. 4, 84-85. ABC-CLIO, 2014. ISBN 978-90-04-27312-2. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrew Michael Ramsay Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
