Anders Hellant
Anders Hellant (30. marraskuuta 1717 Pello – 23. marraskuuta 1789 Tornio) oli liike-elämän vaikuttaja, tähtitieteilijä ja fyysikko.
Hellantin vanhemmat olivat Pohjois-Lapin vouti Anders Hellant vanhempi ja Brita Kempe. Hän opiskeli Uppsalassa muun muassa tähtitieteilijä Anders Celsiuksen johdolla ja pääsi tämän avulla mukaan ranskalaisen Maupertuis’n 1736-1737 johtamaan astemittausretkikuntaan Tornionjoelle. Hellant puolusti Uppsalassa 1738 tutkimustaan Et nyt sät at fiska i the norländska elfvar, mutta palasi sitten tehtailijaksi Tornioon. 1742 hänet nimitettiin Lapin varatuomariksi ja 1756-1762 hän oli Lapin taloustirehtööri. Hän jatkoi silti ilmatieteellisten havaintojen sekä magneettisten ja tähtitieteellisten mittausten tekemistä. 1744-1748 hän julkaisi almanakan Tornion horisontin mukaan ja 1748-1749 hän oli tähtitieteilijänä mukana Ruotsin ja Norjan rajankäynnissä. Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi Hellant kutsuttiin 1750. Akatemian julkaisuihin hän kirjoitti parikymmentä tutkielmaa, muun muassa Om vattnets värme i norden (1753), Om klimatets hälsösamhet i Kuusamo och Sodankylä (1769) sekä Beskrifning om staden Torneå (1774). Celsiuksen ohella hän oli ensimmäisiä, joka kiinnitti huomiota maankohoamiseen Suomessa ja Ruotsissa.
Hellant kuoli naimattomana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 287.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hellant Tornion kaupungin sivuilla (Viitattu 16.2.2014)
- Promemoria om Anders Hellant (1717-1789), ruotsiksi (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 16.2.2014)
- Boström, H. J. 1918. Anders Hellant: kaksisatavuotis muisto 1717 30/11 1917. P.L.K:n julkaisuja, nide 3. Perä-Pohjolan ja Lapin kotiseutuyhdistys, 1918. 82 s.
- Tobé, Erik 1991. Anders Hellant. En krönika om sjuttonhundratalets märkligaste tornedaling. Tornedalica. 224 s.
- ↑ Tornion muistomerkit. sivu 7. Tornio: Tornion kulttuuritoimisto & Tornion matkailutoimisto & Tornionlaakson maakuntamuseo, 2002. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.8.2022).