Tämä on lupaava artikkeli.

Amerikanpersimoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Amerikanpersimoni
Puun hedelmiä
Puun hedelmiä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Eebenpuukasvit Ebenaceae
Suku: Eebenpuut Diospyros
Laji: virginiana
Kaksiosainen nimi

Diospyros virginiana
L.[2][3]

Synonyymit
  • Diospyros virginiana var. mosieri (Small) Sarg.
  • Diospyros virginiana var. platycarpa Sarg.
  • Diospyros virginiana var. pubescens (Pursh) Dippel [3]
Diospyros virginiana range map.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Amerikanpersimoni Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Amerikanpersimoni Commonsissa

Amerikanpersimoni (Diospyros virginiana) [4] on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva keskikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu eebenpuiden sukuun ja eebenpuukasvien heimoon.[2][5] Se tunnetaan parhaiten makeista, oranssinpunaisista hedelmistään, joiden maku muistuttaa hieman taatelia.[6]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdet ovat tummanvihreitä ja kiiltäviä.
Emikukat ovat lehtihangoissa yksittäin.

Amerikanpersimoni on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka kasvaa keskimäärin 9–18 metriä korkeaksi. Huonoilla paikoilla se jää alle 6 metriä korkeaksi, kun taas suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa yli 20 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 50–60 senttimetriä paksuksi. Eri puuyksilöt kasvavat usein hyvin lähellä toisiaan ja muodostavat sankkoja tiheiköitä.[5]

Amerikanpersimonilla on syvälle maan sisään ulottuva pääjuuri, pyöreä tai kartiomainen latvus ja siirottavat haarat.[2] Vanhojen puiden runkoa peittää paksu, tummanharmaa tai lähes musta kaarna, joka halkeilee suomumaisiksi levyiksi.[5][6] Suuret, kiiltävät lehdet sijaitsevat varrella vuorottain, ja niissä on 7–10 millimetriä pitkä lehtiruoti.[2][7] Lehtilapa on 6–15 senttimetriä pitkä, leveänpuikea tai soikea, ehytlaitainen ja pitkäsuippuinen.[5][7] Lehtien yläpinta on tummanvihreä ja alapinta kalju tai hienokarvainen.[7] Syysväritykseltään lehdet ovat kellanvihreät.[6]

Amerikanpersimoni kukkii maalis–kesäkuussa ja kantaa hedelmää syys–marraskuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen. Se on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri puuyksilöissä, hedekukat kahden tai kolmen kukan ryhmissä ja emikukat yksittäin. Hedekukat ovat vihertävänkeltaisia, torvimaisia ja 8–13 millimetriä pitkiä ja emikukat perättömiä tai lyhytperäisiä ja noin 2 senttimetriä pitkiä. Emikukissa on tuoksuva, vihertävänkeltainen teriö, joka koostuu neljästä tai viidestä paksusta ja kaarevasta terälehdestä.[5] Syötävät, pallomaiset hedelmät ovat läpimitaltaan 2–5 senttimetriä ja kypsänä vahapintaisia ja kellanoranssin tai tummanpunaisen värisiä.[5][7] Hedelmien sisällä on 1–8 litteää, punaruskeaa siementä, joiden läpimitta on noin 1,5 senttimetriä. Siemenet leviävät puun ympäristöön hedelmiä syövien villieläinten mukana.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhojen puiden kaarna halkeilee voimakkaasti.
Vanhassa caddo-intiaanien tarussa kojootti yrittää huijata opossumilta persimoneja.

Amerikanpersimoni on kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista. Sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Etelä-Connecticutiin ja Long Islandiin, luoteessa Kaakkois-Iowaan, lounaassa Coloradojoelle Texasissa ja kaakossa Etelä-Floridaan. Se on hyvin yleinen Mississippijoen ja muiden jokien alajuoksulla mutta puuttuu kokonaan Appalakkien vuoristosta ja Allegheny Plateaun tammi- ja hikkorivaltaisista metsistä.[2][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanpersimoni kasvaa kosteassa ilmastossa 1 100 metrin korkeudelle asti.[5][7] Se sietää hyvin varjostusta ja on varsin vaatimaton maaperän suhteen, vaikka menestyykin parhaiten kosteassa alluviaalisessa hiekka- tai savimaassa.[2][5][6] Se on pioneerikasvi, joka valtaa nopeasti hylättyjä peltoja ja hakkuuaukioita sekä teiden ja aitojen vierustoja.[5][6] Mississippijoen suistoalueella sitä tavataan märillä tasangoilla, suiston matalimmissa haaroissa ja soiden reunalla, kun taas Keskilännessä se kasvaa kuivilla ylänkömailla.[2][5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanpersimonin hedelmät ovat raakana voimakkaasti jumoavia sisältämiensä tanniinien vuoksi mutta muuttuvat ylikypsinä makean makuisiksi.[5][6] Niitä syödään sellaisenaan ja käytetään raaka-aineena vanukkaissa, kakuissa ja erilaisissa juomissa.[6] Vaikka amerikanpersimonista on jalostettu useita maukkaita lajikkeita, sen viljely ei ole yleistynyt kaupallisesti merkittäväksi.[5][7] Aikaisemmin hedelmistä on valmistettu myös vedenkestävää mustetta, ja raaoilla hedelmillä ja nilalla on hoidettu kuumetiloja, ripulia ja verenvuotoa.[2] Sana ’persimoni’ on peräisin algonkin-kansoilta, jotka säilöivät hedelmiä kuivattamalla ja leipoivat niistä leipää.[6]

Amerikanpersimoni on paitsi hedelmäpuu, myös yleinen koriste- ja hunajakasvi.[2][5] Lisäksi siitä saadaan kovaa, lujaa ja tasaista puuainesta, josta valmistetaan erilaisia sorvituotteita, höyliä, golfmailojen lapoja, kenkälestejä, kudontasukkuloita ja puuviilua.[2][5]

Amerikanpersimonin hedelmät houkuttelevat ihmisten lisäksi myös villieläimiä: niitä syövät ainakin oravat, ketut, kojootit, pesukarhut, opossumit ja amerikanviiriäiset.[2][6] Lisäksi valkohäntäpeurat käyttävät syys- ja talviravintonaan sen lehtiä ja vuosikasvaimia Indianan ja Ohion osavaltioissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. IUCN SSC Global Tree Specialist Group & Botanic Gardens Conservation International (BGCI): Diospyros virginiana IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.10.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m Milo Coladonato: Diospyros virginiana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  3. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Diospyros virgiana (TSN 23855) itis.gov. Viitattu 4.7.2011. (englanniksi)
  4. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m n o Lowell K. Halls: Common Persimmon Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i Diospyros virginiana Native Plant Database. Lady Bird Johnson Wildflower Center. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  7. a b c d e f Hong Song: Diospyros virginiana Flora of North America. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]