Amerikanpersimoni
| Amerikanpersimoni | |
|---|---|
 Puun hedelmiä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ericales |
| Heimo: | Eebenpuukasvit Ebenaceae |
| Suku: | Eebenpuut Diospyros |
| Laji: | virginiana |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Amerikanpersimoni (Diospyros virginiana) [3] on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva keskikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu eebenpuiden sukuun ja eebenpuukasvien heimoon.[1][4] Se tunnetaan parhaiten makeista, oranssinpunaisista hedelmistään, joiden maku muistuttaa hieman taatelia.[5]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpersimoni on hidaskasvuinen pensas tai puu, joka kasvaa keskimäärin 9–18 metriä korkeaksi. Huonoilla paikoilla se jää alle 6 metriä korkeaksi, kun taas suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa yli 20 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 50–60 senttimetriä paksuksi. Eri puuyksilöt kasvavat usein hyvin lähellä toisiaan ja muodostavat sankkoja tiheiköitä.[4]
Amerikanpersimonilla on syvälle maan sisään ulottuva pääjuuri, pyöreä tai kartiomainen latvus ja siirottavat haarat.[1] Vanhojen puiden runkoa peittää paksu, tummanharmaa tai lähes musta kaarna, joka halkeilee suomumaisiksi levyiksi.[4][5] Suuret, kiiltävät lehdet sijaitsevat varrella vuorottain, ja niissä on 7–10 millimetriä pitkä lehtiruoti.[1][6] Lehtilapa on 6–15 senttimetriä pitkä, leveänpuikea tai soikea, ehytlaitainen ja pitkäsuippuinen.[4][6] Lehtien yläpinta on tummanvihreä ja alapinta kalju tai hienokarvainen.[6] Syysväritykseltään lehdet ovat kellanvihreät.[5]
Amerikanpersimoni kukkii maalis–kesäkuussa ja kantaa hedelmää syys–marraskuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen. Se on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukat sijaitsevat eri puuyksilöissä, hedekukat kahden tai kolmen kukan ryhmissä ja emikukat yksittäin. Hedekukat ovat vihertävänkeltaisia, torvimaisia ja 8–13 millimetriä pitkiä ja emikukat perättömiä tai lyhytperäisiä ja noin 2 senttimetriä pitkiä. Emikukissa on tuoksuva, vihertävänkeltainen teriö, joka koostuu neljästä tai viidestä paksusta ja kaarevasta terälehdestä.[4] Syötävät, pallomaiset hedelmät ovat läpimitaltaan 2–5 senttimetriä ja kypsänä vahapintaisia ja kellanoranssin tai tummanpunaisen värisiä.[4][6] Hedelmien sisällä on 1–8 litteää, punaruskeaa siementä, joiden läpimitta on noin 1,5 senttimetriä. Siemenet leviävät puun ympäristöön hedelmiä syövien villieläinten mukana.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Amerikanpersimoni on kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista. Sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Etelä-Connecticutiin ja Long Islandiin, luoteessa Kaakkois-Iowaan, lounaassa Coloradojoelle Texasissa ja kaakossa Etelä-Floridaan. Se on hyvin yleinen Mississippijoen ja muiden jokien alajuoksulla mutta puuttuu kokonaan Appalakkien vuoristosta ja Allegheny Plateaun tammi- ja hikkorivaltaisista metsistä.[1][4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpersimoni kasvaa kosteassa ilmastossa 1 100 metrin korkeudelle asti.[4][6] Se sietää hyvin varjostusta ja on varsin vaatimaton maaperän suhteen, vaikka menestyykin parhaiten kosteassa alluviaalisessa hiekka- tai savimaassa.[1][4][5] Se on pioneerikasvi, joka valtaa nopeasti hylättyjä peltoja ja hakkuuaukioita sekä teiden ja aitojen vierustoja.[4][5] Mississippijoen suistoalueella sitä tavataan märillä tasangoilla, suiston matalimmissa haaroissa ja soiden reunalla, kun taas Keskilännessa se kasvaa kuivilla ylänkömailla.[1][4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikanpersimonin hedelmät ovat raakana voimakkaasti jumoavia sisältämiensä tanniinien vuoksi mutta muuttuvat ylikypsinä makean makuisiksi.[4][5] Niitä syödään sellaisenaan ja käytetään raaka-aineena vanukkaissa, kakuissa ja erilaisissa juomissa.[5] Vaikka amerikanpersimonista on jalostettu useita maukkaita lajikkeita, sen viljely ei ole yleistynyt kaupallisesti merkittäväksi.[4][6] Aikaisemmin hedelmistä on valmistettu myös vedenkestävää mustetta, ja raaoilla hedelmillä ja nilalla on hoidettu kuumetiloja, ripulia ja verenvuotoa.[1] Sana ’persimoni’ on peräisin algonkin-kansoilta, jotka säilöivät hedelmiä kuivattamalla ja leipoivat niistä leipää.[5]
Amerikanpersimoni on paitsi hedelmäpuu, myös yleinen koriste- ja hunajakasvi.[1][4] Lisäksi siitä saadaan kovaa, lujaa ja tasaista puuainesta, josta valmistetaan erilaisia sorvituotteita, höyliä, golfmailojen lapoja, kenkälestejä, kudontasukkuloita ja puuviilua.[1][4]
Amerikanpersimonin hedelmät houkuttelevat ihmisten lisäksi myös villieläimiä: niitä syövät ainakin oravat, ketut, kojootit, pesukarhut, opossumit ja amerikanviiriäiset.[1][5] Lisäksi valkohäntäpeurat käyttävät syys- ja talviravintonaan sen lehtiä ja vuosikasvaimia Indianan ja Ohion osavaltioissa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Milo Coladonato: Diospyros virginiana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Diospyros virgiana (TSN 23855) itis.gov. Viitattu 4.7.2011. (englanniksi)
- ↑ Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9. (suomeksi) ja (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Lowell K. Halls: Common Persimmon Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Diospyros virginiana Native Plant Database. Lady Bird Johnson Wildflower Center. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Hong Song: Diospyros virginiana Flora of North America. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)