Aline Grönberg

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Aline Gustava Grönberg
Aline Grönberg 1931.png
Syntynyt 03. marraskuuta 1871
Kuollut 29. elokuuta 1950 (78 vuotta)
Puoliso 1. Puoliso: Karl Konstantin Johnsson (1863-1909)
2. Puoliso: Karl Emil Grönberg (1862-1940)
Vanhemmat
Isä: Gustaf Wihelm Wiklund (1828-1906)
Äiti: Erika Charlotta Cairenius (1828-1901 )
Lapset 1. Avioliitto:
Anna (1896-1975)
Karl Johan (1898-1943)
Erik Wilhelm (1901-1977)
2. Avioliitto:
Fjalar (1912-1988)

Aline Gustava Grönberg o.s. Wiklund ent. Johnsson (3. marraskuuta 1871 Turku29. elokuuta 1950 Turku) oli suomalainen kauppaneuvos [1]ja tekstiilialalla toimineen ja Pohjoismaiden johtavan tekstiilalan toimijan[2] Turun Vanun perustaja ja toimitusjohtaja. Aline Grönberg tunnettiin lempinimellä Vanu-Mamma.

Aline Grönbergin palveluajatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Asiakkaisiin suhtautuminen on sangen tärkeätä. Kuhunkin asiakkaaseen on osattava suhtautua yksilöllisesti ja siten, että hän huomaa olevansa tervetullut liikkeeseen. Joka ainoa tyytymättömänä poistuva asiakas aiheuttaa liikkeelle tappiota. Liikkeen maineeseen tulee tahra ja se leviää uskomattoman nopeasti. Ennenkuin osaa aavistaakaan, on liike käden käänteessä menettänyt joukon hyviä asiakkaitaan.”[3]

Konemestarin tyttärestä kauppaneuvokseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus, nuoruus ja avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alina ja Karl Johnssonin hääkuva

Alina syntyi konemestari Gustav Wiklundin perheeseen viidentenä lapsena. Pienestä pitäen hän oli täysin selvillä siitä, että hänen elämäntehtävänsä liittyi kaupankäyntiin[4]. Välikadun kansakoulussa opettajat panivat merkille Alinan hyvän lukupään ja aivan ilmiömäisen terävän muistin. Vuonna 1885 kansakoulun päätyttyä 14-vuotias Alina hakeutui harjoittelijaksi konsuli John Dahlbergin trikootavaraliikkeseen Linnankatu 3:een. Alinasta tuli myymälänhoitaja vuonna 1889.

Vuonna 1895 Alina solmi avioliiton sekatavarakauppias Karl Konstantin Johnssonin (1863-1909) kanssa ja lopetti Dahlbergin trikootavaraliikkessä. Seuraavana vuonna syntyi heidän esikoisensa Anna[5] (1896-1975).

Alina ryhtyi myyjäksi miehensä sekatavarakauppaan ja synnytti kaksi seuraavaa lastaan Karl Johanin (1898 -1943) ja Erik Wilhelmin (1901-1977). Hän hoiti asiakkaitaan usein pidelleen lasta sylissä. Sekatavarakauppa myytiin kannattamattomana tappiolla vuonna 1902 ja Alina hakeutui Antskogin verkatehtaan Turun myymälän myymäläapulaiseksi. Seuraavana vuonna hän oli jo myymälänhoitaja. Vähitellen Alina sai maksetuksi sekatavarakaupan myynnin tappioista jääneet vekselit. Lapsilleen Aline antoi varoituksen: ”Älkää koskaan kirjoittako nimeänne vekseliin!” [6].

Erik, Aline, Karl Emil, Fjalar, Anna ja Karl Johan 1921

Vuonna 1911 Aline Johnsson avioitui Punkalaitumen apteekkarin Karl Emil Grönbergin (1862-1940) kanssa. Apteekkari halusi Alinen luopuvan tekstiilikaupoista mutta Aline piti päänsä ja kompromissisopimuksella kumpikin jatkoi toimintaansa tahoillaan. Avioparille syntyi yksi lapsi, Fjalar (1912-1988).




Turun Vanu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aline Grönberg:

»Turun Vanuliike on osa itsestäni. Luovun siitä yhtä vastenmielisesti kuin luopuisin molemmista käsistäni

Turun Vanu oli Aline Grönbergin suuri elämäntyö. Hän perusti sen, johti sitä yksin ja kasvatti yritystä hallitusti. Toiminnan nopea kasvu ei ollut sattumaa sillä Aline Grönberg hoiti esimerkillisesti henkilökuntaansa, asiakkaitaan ja yhteistyökumppaneitaan.

Ollessaan Antskogin myymälänhoitajana vuonna 1908 hän sai vuokrattua saman talon kellarikerroksesta osoitteessa Aurakatu 12 a (nyk. Kultatalo) myymälätilaa. Miehensä Karl Konstantinin nimissä perustettiin ”Åbo Vaddaffär, innehafvare C.C Johnsson”[7]. Alina aloitti myymällä vuodevaatteita (peitteitä, lakanoita, tyynynpäällisiä, lankoja ja vanua)[8], joita Antskogin myymälä ei myynyt.

Ensimmäisen ostajan vapaaherratar Aminoffin yhden markan hopearaha oli Alinan onnenraha hänen elämänsä loppuun asti. Ensimmäinen päiväkassa oli 6 markkaa 40 penniä. Alina myös nikkaroi omin käsin myymäläpöydän ensimmäisen tavaraerän päällyslaatikkosta ja maalasi sen. Pöytä toimi vielä vuosien kuluttua suurliikeessäkin villalumppujen vastaanottotiskinä[9].

Turun Vanun logo

Karl Konstantinin kuoltua vuonna 1909 Alina perusti oman yrityksen ”Åbo Waddaffär, Alina Johnsson” [10]. Samana vuonna hän otti käyttöön etunimen Aline.

Vuonna 1913 Aline lopetti Antskogin myymälänhoitajana kun Turun vanuliikkeelle tuli mahdolliseksi muuttaa Åkermanin kulmaan[11]. Myymälä saatiin puutalon Aurakadun puoleisissa tiloissa[12]. Vuonna 1924 Aline Grönberg osti kreivi Armfeltilta Kuusiston salmen rannassa Kaarinassa sijaitsevan Vähä-Rauhalinnan kartanon. Hän kunnosti kartanoa, piti siellä sukulaisilleen ja henkilökunnalleen ja lukuisille vierailleen juhlia ja merkkipäiviä. Se oli myös rakas paikka, jossa Aline Grönberg pystyi lepäämään ja rentoutumaan.

Koko uransa ajan Aline Grönberg piti huolen julkisuudesta. Alkuaikoina Aline keksi järjestää hyviajeluja paikoilla, joissa ihmisiä liikkui. Parihevoset vetivät mainosvankkureita ja kyydissä istuvien ja jalkamiesten tehtävänä oli esitellä höyhen- ja lumppupusseja yleisölle. Vuonna 1926 Turun Vanuliike pääsi muuttamaan Affärscentrumin valmistuvaan laajennusosaan yhteen kerrokseen. Vuonna 1933 Turun pääliikkeestä tuli tavaratalo, jonka näyttävistä mainoskampanjoista, muotinäytöksistä, mainosrunokilpailuista, Suomen ensimmäisistä rullaportaista[13], valomainoksista ja jouluikkunoista puhuttiin ja niitä seurattiin.

Alkuaikoina Turun vanuliike hankki saaristolaisilta lumppuja, haahkanuntuvia, sulkia, villaa ja villakudinjätteitä vaihtamalla niitä myymälän valmistuotteisiin. Ensimmäisen maailmansodan 1915-1917 aikana Aline Grönberg kävi Pietarissa ostamassa myyntituotteita. Matkat tehtiin junalla lähes viikottain keskiviikosta lauantai aamuun, Pietarissa viivyttiin yksi päivä ostoksia tehden. Tulkkina matkalla oli venäjänkielentaitoinen Anna-tytär. Vuonna 1916 matkoja oli peräti 49. Pietarista ostettiin huopia sekä täkkien päällyskankaiksi kuviollisia kretonkeja ja muita puuvillakankaita.

Vuonna 1926 Aline Grönbergin poika Erik perusti raaka-aineen teolliseen käsittelyyn ja hankintaan Suomen Villan. Ompelu- ja kutomakoneita hankittiin myymälöiden ompelimoihin. Talvi -ja jatkosodan aikana Turun Vanuliike sai pääosan raaka-aineista vaihtamalla niitä valmiisiin tuotteisiin kuten alkuaikoinakin.

Teollisesta tuotannosta huolimatta käsityö oli tärkeätä. Vuonna 1937 Turun Vanulla oli yhteensä 244 työntekijää, joista pääkonttorissa myyjiä oli 98 ja myymälöissä 82. Näiden lisäksi kotityöläisiä oli Turussa 174 ja Helsingissä 131[14]

Toimintaa kasvatettiin perustamalla ja ostamalla myymälöitä sekä perustamalla tehtaita vuosien 1941 -1950 välillä tuotteiden saatavuuden varmistamiseksi.

Aline Grönberg ihmisenä ja johtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aline Grönberg teki nopeita havaintoja ja tilannearviointeja sekä yhtä nopeita johtopäätöksiä ja ratkaisuja, hän ei kauaa tuumiskellut oli iso tai pieni asia kyseessä. Suurimmatkin ratkaisut hän teki täysin itsenäisesti ja keneltäkään neuvoa kysymättä. Hän oli kylmä ja teräksenluja liikkeenharjoittaja, mutta myös pehmeä lämminsydäminen äiti, joka uurasti lastensa hyväksi. Hänen sydämensä säteili jaloa epäitsekkyyttä. Aline Grönberg oli myös koiraihminen ja eri aikakausilla mäyräkoirat, Dobermanni ja Pomeranian olivat rakkaina koirina.

Vastoinkäymisten sattuessa joskus hän saattoi olla pahantuulinen ja äkäinen kaikille, jopa asiakkailleenkin, joita hän muuten palvoi kuin kukkaa kämmenellä. Hän muisti, arvosti ja tuki alkuaikojen häntä tukeneita henkilöitä sekä huomasi pienemmänkin palveluksen ja lausui siitä aina kiitollisuutensa muodossa tai toisessa. Hän saattoi sanoa pikaistuksissaan pahasti mutta korjasi asian nopeasti. Tuskastuessaan hän kerran sanoi: ”Ottakaa takkinne ja poistukaa välittömästi!”.

Aline Grönberg 75 -vuotta
Aline Grönbergille luovutetaan Suomen Leijonan Komentajamerkki

”Kun hän oli hyvällä tuulella oli hän tavattoman sydämellinen, ei millään ollut rajoja, mutta ollessaan huonolla tuulella, hän oli niin hankala, että hän miltei menetti kontrollinsa” kertoi sisäkkö Hilja Segerstedt[15].

Alkuaikoina liikkeessään hän otti vastaan jokaisen asiakkaan, johdatti hänet myyjän luo vaihtaen muutamia ystävällisiä sanoja ja poistui paikalta. Myöhemmin hän liikkui asiakkaiden keskuudessa keskustellen. Samalla henkilökohtaisella tavalla hän kasvatti myös myyjiään.

Aline Grönbergin murteellinen suomenkieli tuki hänen positiivista imagoaan:

  • ”Jaa nokkaliina, juu yks trappu ylös kaks kärtta” (=nenäliina toisessa kerroksessa)
  • ”Kahdeksa, kahdeksa, kymmene, kuus. Onks te kuunnu?” hän vastasi kotipuhelimeen.

Aline Grönberg oli ankara mutta oikeudenmukainen johtaja, joka luotti uskollisiin ja häntä auttaneisiin ystäviin. Prokuristit Gerda Söderholm, Elsa Enberg ja ostopäällikkö Martta Elomaa ovat hyvä esimerkki vuosikymmeniä kestäneestä pitkäaikaisesta luottamuksesta ja ystävyydestä. Henkilökunta muisteli Aline Grönbergiä: ”Aluksi pelkäsimme häntä, sitten kunnioitimme ja nyt rakastamme hänen muistoaan!”

Henkilökuntaansa hän arvosti suuresti ja piti heistä huolta. Henkilökunnalle tarjottiin aamukahvit sekä lainmukaisen kesäloman lisäksi annettiin myös talviloma. Jouluksi jokainen sai lahjan ja pienen rahasumman ja yli 10 vuotta palvellut henkilö sai kultakellon ja Turun kangaskauppayhdistys r.y:n kultasormuksen[16]. Vuonna 1936 hän perusti Turun Vanun henkilökunnan eläkerahaston jota hän vuosien mittaan kartutti ja Aline Grönbergillä oli myös oma sotakummilapsi.

Aline Grönberg harrasti teatteria, matkoja ja taidetta. Aline Grönbergillä oli myös huomattava taidekokoelma suomalaista taidetta: Ekman, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Muukka ja monta muuta tunnettua nimeä[17]. Lisäksi sosiaalisia kontakteja hän piti yllä lukuisissa yhdistyksissä.

Vuonna 1940 Aline Grönbergistä tuli kauppaneuvos ja hänen 75-vuotispäiviä 3. marraskuuta 1946 juhlittiin näyttävästi kolme päivää. Kestitettävinä olivat henkilökunta, asiakkaat, yhteistyökumppanit, ystävät ja sukulaiset. Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja merkki.

Hyväntekeväisyyslahjoittana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aline Grönberg avusti ja tuki erityisesti opiskelijoita ja takasi heidän lainojaan.

Hyväntekeväisyttä hän harjoitti koko elämänsä ajan ja avustuksia saivat mm: Turun kauppaopiston Aline Grönbergin nimeä kantava stipendirahasto, Ahvenanmaan maakunnallinen suojelujärjestö, Arbetarvänners Sångkör, Barnens Väl, Finlands svenska köpmannaförbund, Folkhälsanin eri toimintamuodot, Kaarinan Rantakulman marttayhdistys, Kaarinan VPK:n torvisoittokunta, Kangaskauppiasyhdistys, Kauppamatkustajain Yhdistys, Laulun Ystävät, Naisasiajärjestö Union, S.B.V:n laulukuoro, Svenska Kvinnoförbundet i Åbo, Turun liikeväki, Turun Rouvasväenyhdistyksen lastenkoti, Turun Sotilaskotiyhdistys, Turun suomalainen ja ruotsalainen marttayhdistys, Turun Vanun laulukuoro, Ulapan lastenkoti, Varsinais-Suomen marttapiiriliitto, Varsinais-Suomen ja Turun SK-piirit, Åbolands Affärsmannaförening, Åbolands Marttadistrikt ja Åbo Sångarbröder.

Göteborgilaisten liikemiesten lahjoitettua Aline Grönbergille hänen 75-vuotisjuhlan yhteydessä 24 arvokasta kirjaa. Hän jakoi ne nimikirjoituksellaan varustettuna turkulaisten oppikoulunuorison edustajille eri kouluihin.

”Työ on minun suurin juhlani ja juhliminen on paras leponi”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsuli John Dahlbergin trikootavaraliike oli hänen liikealan korkeakoulunsa. Siellä hän oppi vakavan kunnioituksen työtä, järjestystä ja täsmällisyyttä kohtaan. Ruumiillinen kurituskaan ei siellä ollut vierasta. Dahlbergilla hän oppi liikkeen ulkonaiset hoitamistavat, hankintojen ja hinnoittelun merkityksen sekä myymisen taidon ja oikean tavan suhtautua kirjavakuteiseen asiakaskuntaan. Asiakas oli kauniisti niiaten ja kaikin tavoin kohteliaasti otettava vastaan. Alina pääsi myös perille liike-elämässä vallitsevien lakien tinkimättömistä pykälistä ja tekstiilialan johtavista periaatteista. Häneen iskostui myös myös kauppa-alan uskomukset; vuoden enimmäisen asiakkaan piti olla mies, perjantaisin ja erityisesti kuun 13 päivänä ei pitäisi tehdä tärkeitä ratkaisuja.

Aline Grönberg korosti jatkuvasti työn tekemisen tärkeyttä. Hän itse työskenteli esimerkillisesti ja ahkerasti. Antskogin myymälänhoitajana ja oman yrityksen vetäjänä, hän joka päivä selvitti illalla molempien liikkeiden tilit, sitten siirtyi omaan liikeeseensä lajitteleman ja säkittämään päivän kuluessa ostetut lumput ja kantamaan ne ullakolle. Lopuksi hän siivosi oman liikkeensä seuraavaa aamua varten.

Oman yrityksen vetäjänä hänellä ei ollut vapaapäiviä eikä kunnolla nukuttuja öitä kolmeen vuoteen. Jokainen päivän minuutti kului työssä ja työpäivät olivat 20-tuntisia[18]

Itse on kauppaneuvos Grönberg sitä mieltä, että onnistumisen salaisuus liike-elämässä on siinä, että osaa tehdä ahkerasti työtä ja valita itselleen hyvät apulaiset. Työ ja työ on kaiken eteenpääsemisen ehto. Mitä enemmän ihmisellä on tehtävää, sitä enemmän hän ehti saada aikaan. Lisäksi pitää itsekullakin olla innostusta työhönsä, niin että hän saa siitä iloa; silloin ei raskaskaan työpäivä tunnu väsyttävän[19].

”Vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan. Ilman työtä ei kukaan pääse eteenpäin maailmassa. Jos sattuu vastoinkäymisiä, ei niistä saa lannistua, vaan on aloitettava uudestaan uusin voimin. Ja jos ei sittenkään onnistu, täytyy vielä kerran alkaa alusta. Kun tarpeeksi yrittää, voittaa varmasti".

Kuolema ja siunaustilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aline Grönbergin siunaus Turun Tuomiokirkossa

Aline Grönberg osallistui Tukholman St. Erikin messuille elokuussa 1950. Messujen avajaisiin hän ei kuitenkaan enää pystynyt osallistumaan. Hänen vointinsa alkoi nopeasti heiketä ja hänet vietiin Tukholman Serafimer -sairaalaan. Kuoplinvuoteellaan hänen suurimpana huolena olivat henkilökunta ja asiakkaat: ”Voj, voj, att jag aldrig fick dela ut de där klockorna, som jag hade önskat!”[20]. Viimeisinä lauseenaan hänen kuultiin sanovan: Glöm inte, att tacka alla kunder![21] [22].

Aline Grönberg kuoli 29. elokuuta 1950. Hän sairasti sokeritautia mutta kuoleman aiheutti sydämen verisuonten kalkkeutuminen[23].

Aline Grönbergin hauta

Perjantaina 8. syyskuuta 1950 Turun Sanomat otsikoi: ’’’Kauppaneuvos Grönbergin viimenen matka muodostui koko kaupungin surujuhlaksi”. ”Turun Vanun edustalle kokoontui aamulla jo sadoittain ihmisiä, jotka uskollisesti seisoivat odottelemassa kunnes vainajan kaunis tamminen arkku kannettin hänen kotoaan kadulla odottaviin ruumisvaunuihin. Tuomiokirkon kellojen kumahdellessa lähtivät vaunut hiljaa vierimään kohti Unikankaretta. Puoleen päivään mennessä täyttyi Tuomiokirkko ääriään myöten suruvieraista”.

Professori G.O. Rosenqvist avustajanaan pastori Th Cederqvist ja rovasti V. Marjanen siunasivat Aline Grönbergin. Kunnianosoituksia esittivät Kauppa- ja teollisuusministeriön edustajan jälkeen maaherra Erkki Härmä sekä lukuisat yhdistykset ja yritykset. Adresseja oli tullut useita satoja. Arkun kirkosta ulos kantoivat johtaja Erik Johnsson, apteekkari Fjalar Grönberg, insinööri Eric Alander, pankinjohtaja G. Manna, varatuomari W. Wänninen ja varatuomari Olli Tulenheimo.

Kirkon edustalta ruumisautoa seurasi kolme kuorma-autoa kuljettaen kukkia. Umpeen luodun haudan päälle kohosi todennäköisesti Turun hautausmaan suurin koskaan ollut kukkameri. Muistojuhla pidettiin Turun VPK:n talolla.

Juhlavuonna[24] 1981 Turun Sanomat järjesti lukijaäänestyksen[25] itsenäisyyden ajan merkittävimmästä varsinaisuomalaisesta henkilöstä. Aline Grönberg oli kahdeksanneksi[26] merkittävin varsinaissuomalainen 286 äänellä.

Koulutus ja matkustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansakoulu
  • Opinto- ja messumatkamatkoja Euroopassa mm. Saksaan, Tanskaan, Ruotsiin Ranskaan, Italiaan,
  • 1938 Kesällä autollaan Studebaker T-1001:lla tehtiin matka Italiaan. Autonkuljettaja oli K. Wiklund ja Aline Grönbergin mukana olivat Ebba Weilin ja Gerda Söderholm. Reitti kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan kautta. Matkan päätepiste oli Napoli.
  • 1939 Matka New Yorkin maailmanäyttelyyn RMS Queen Maryllä 08. huhtikuuta – 22. toukokuuta. Matkan aikana hän kävi mm. Washingtonissa, Chesterissä Crozer-puistossa suomalaisten muistomerkillä ja Niegaran putouksilla.
  • 1939 Automobiiliklubin seuruematka omilla autoilla Baltiassa Viroon ja Latviaan. Aline Grönberg oli Studebaker T-1001:n kyydissä 27. toukokuuta – 6. elokuuta.
  • 1939 Syksyllä automatka Petsamon Liinahamariin ja Heinäsaarille.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1885 - turkulaisen konsuli John Dahlbergin trikooliikkeen myymäläapulaisena.
  • 1889 - 1895 Dahlbergin trikooliikkeen myymälänhoitajana.
  • 1895 - 1902 Karl Johnsonin sekatavarakaupassa.
  • 1902 - 1903 Antskogin verkatehtaan Turun myymälän (Antskog Klädesfabrik Ab Åboförsäljning) myymäläapulaisena.
  • 1903 - 1913 Antskogin verkatehtaan myymälän myymälänhoitajana.
  • 1908 - 1950 Perusti Åbo Waddaffärin, josta vuosien saatossa tuli Oy Turun Vanu – Åbo Vadd Ab. Hän toimi johtajana, osakeyhtion toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana.
  • 1941 - 1950 Oy Mustakangas – Svartvaru Abn toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana.
  • 1941 - 1950 Turun Höyhenen toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.
  • 1941 - 1950 Turun Peiteteollisuuden toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.

Arvonimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aline Grönberg sai toisena [27] naisena Suomessa kauppaneuvoksen arvon [28]

Arvonimi Myönnetty
Kauppaneuvos (numero 74) 14.06.1940

Kansan antama arvonimi on Vanu-Mamma.

Kunniamerkit ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nauha tai mitali Kunniamerkki / kunnianosoitus Myönnetty
FIN Order of the Lion of Finland 3Class BAR.png Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki SL K 6. joulukuuta 1946
FIN Cross of Merit of the Order of the White Rose BAR.png Suomen Valkoisen Ruusun Ansiomerkki SVR am 2. joulukuuta 1931
Muistomitali ihmisystävällisestä toiminnasta 1941 -1944 Suomen sodan uhrien hyväksi
Finlands Svenska köpmannaförbund kultainen ansiomerkkiristi
Keskuskauppakamarin ansiomitaliristi

Muut huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aline Grönbergille on nimetty katu Salossa: Vanumammantie (N 60.402448, E 23.135797)
  • 1933 Kuvanveistäjä Aarre Aaltonen teki rintakuvan Aline Grönbergistä.
  • 1941 Taidemaalari Hugo Backmansson maalasi taulun Aline Grönbergistä.
  • 1949 Kuvanveistäjä Gerda Qvist suunnitteli Aline Grönberg mitalin ”Labor omnia vincit”.
  • 1948 Aline Grönberg sai kutsun Ruotsin kuningas Kustaa V:n audienssille. Aline oli lähettänyt kuninkaalle 90 -vuotis syntymäpäivälahjaksi Turun linnassa säilytetyn mallin mukaisesti valmistetun Linna-peitteeksi nimitetyn silkkipeitteen[29].

Kunniajäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Djurvännerna i Åbo
  • Förening Folkhälsan i Åboland
  • Naisasialiitto Unionin Turun osasto
  • Turun Tukkukauppayhdistys

Jäsenyydet ja muut luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barnens väl, Turun osaston johtokunta
  • Djurvännerna i Åbo, hallituksen jäsen
  • Finlands Svenska köpmannaförbund johtokunta
  • Folkhälsan i Åboland, rahastonhoitaja
  • Hedvig von Essenin stipendisäätiö, puheenjohtaja
  • Latealan invaliidikotisäätiön johtokunta
  • Liikkeenharjoittajain Keskinäisen Vakutusyhtiön johtokunta
  • Mannerheimin Lastensuojeluliitto
  • Manufakturförening i Åbo, varapuheenjohtaja
  • Suomen Autoklubi
  • Suomen Kangaskauppiasliitto
  • Suomen Tukkukauppiaitten Liitto
  • Tukkukunta
  • Turun Liikemiesyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen
  • Turun Säästöpankin isännistö
  • Yksityisyrittäjäin Liitto
  • Åbolands affärsmannaförening, rahastonhoitaja

Turun Vanu ja sen toiminnan ympärille 1927 – 1970 muodostuneet yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on, Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950
  2. Anu Seppälä; Sisarukset Värmlannista, sivu 39
  3. Elias Saarinen: Aline Grönbergin elämän suuri satu
  4. Kotiliesi 20/1948
  5. Annan avioliitto Eric Alanderin kanssa oli lapseton. Pariskunta adoptoi kolme lasta Laurin, Tuan ja Anjan. Anjan ensimmäinen aviopuoliso oli amerikkalainen sotilaslentäjä Levengood. Tästä avioliitossa syntyivät Stephen ja Mark Levengood. Aline Grönberg on Mark Levengoodin isoäidinäiti. Anja Seppälä: Sisarukset Värmlannista, ISBN 978-952-93-0629-9, sivu 37
  6. Helmer Winter; Turun Vanu 50 Åbo Vadd, sivu 13
  7. kaupparekisterinumero 21.969
  8. Kotiliesi 20/1948
  9. Helmer Winter; Turun Vanu 50 Åbo Vadd, sivu 15
  10. 27. Toukokuuta 1909, kaupparekisterinumero 23.059
  11. Eerikinkadun ja Aurakadun kulma
  12. Harri Kalpa; Muutuva kaupunki/Turku eilen ja tänään, sivu 89
  13. Latvakangas, Eva: Kasinomiljonäärin unelmakohde. Turun Sanomat, 1.5.2011, s. 17.
  14. En återblick på Åbo Vadds utveckling åren 1908 – 1938
  15. Helmer Winter; Turun Vanu 50 Åbo Vadd, sivu 27
  16. En återblick på Åbo Vadds utveckling åren 1908 – 1938
  17. Kotiliesi 20/1948
  18. EVA raportti; Anna Kortelainen: Varhaiset johtotähdet - Suomen ensimmäisiä johtajanaisia, sivu 54
  19. Kotiliesi 20/1948
  20. ”Voi, voi, etten saanutkaan jakaa kelloja, vaikka olin niin toivonut”
  21. ”Älkää unohtako kiittää asiakkaita”
  22. Helmer Winter; Turun Vanu 50 Åbo Vadd, sivu 30
  23. Anu Seppälä; Sisarukset Värmlannista, sivu 41
  24. 175 vuotta J. V. Snellmanin syntymästä ja 75 vuotta Suomalaisuuden liiton perustamisesta
  25. Turun Sanomat 12. toukokuuta 1981, sivu 8
  26. Itsenäisyyden ajan merkittävimmäksi varsinaissuomalaiseksi äänestettiin Paavo Nurmi
  27. Hanna Parviainen oli ensimmäinen naispuolinen kauppaneuvoa
  28. Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918-2005 myöntämät arvonimet, Toimittanut Seppo Aho, Kustannus Aholis Oy, Alavus
  29. Helmer Winter; Turun Vanu 50 Åbo Vadd, sivu 34

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuka kukin on, Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950
  • Anna Kortelainen: Varhaiset johtotähdet - Suomen ensimmäisiä johtajanaisia. Taloustieto Oy, 2007 ISBN 978-951-628-460-9 (Aline Grönbergistä ss. 51-55)
  • Turun Liikemiesyhdistyksen historiaa
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 249.
  • Anu Seppälä: Sisarukset Värmlannista. Jyväskylä: Anu Seppälä, 2012. ISBN 978-952-93-0629-9. Sivut 34-41.
  • Helmer Winter: Turun Vanu 50 Åbo Vadd. Turku: Turun Sanomalehti ja kirjapaino Oy, 1958. .
  • Kotiliesi 20/1948
  • Åbo Vadd Vuosi= 1938: En återblick på Åbo Vadds utveckling åren 1908 – 1938. Turku: Åbo Tidnings och tryckeri aktiebolag. .
  • Turun Vanu: Turun Vanu 1908 – 1948, katsaus Turun Vanun toimintaan. Turku: Turun Sanomalehti ja kirjapaino Oy, 1948. .
  • Elias Saarinen: Aline Grönbergin elämän suuri satu. JULKAISEMATON.
  • Turun Sanomat 8. syyskuuta 1950.
  • Turun Sanomat 21. toukokuuta 1981.