Algots

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Algotsin työntekijöitä mainospostikortissa vuodelta 1955.

Algots, oik. Algot Johansson AB, oli ruotsalainen vaatetusalan yritys, joka toimi vuodesta 1907 konkurssiinsa 1977 saakka. Algots toimi vuodesta 1969 myös Suomessa, ensin Närpiön Finbyssä ja myöhemmin myös Laihialla, Alajärvellä, Teuvalla ja Kurikassa, ja työllisti Suomessa parhaimmillaan 1 100 ihmistä.[1] Konkurssin jälkeen Algots sulautui Ruotsin valtion omistamaan Eiser-vaatetusyritykseen, joka omisti Varkaudessa suuren trikootehtaan vuosina 1971–1986.[2][3][4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Algot Johanssonin (1886–1978) vuonna 1907 perustama tekstiili- ja vaatetusyritys menestyi parhaiten 1930-luvulta alkaen, jolloin se siirtyi kotiompelijoiden käytöstä tehdasmaiseen tuotantoon Ruotsin Boråsissa. Vuonna 1963 yritys listautui Tukholman pörssiin. 1950-luvulta alkaen yritys toimi yhä enemmän maahanmuuttajatyövoiman varassa, jota saatiin muun muassa Suomesta[5], Jugoslaviasta ja Kreikasta. Ruotsin palkkatason noustessa nopeasti Algots siirsi osan tuotannosta jo vuonna 1966 Portugaliin, jossa ompelijoiden työkustannukset olivat noin kymmenesosa Ruotsin tasosta. Etabloituminen Portugaliin ei kuitenkaan ollut helppoa, ja pari vuotta myöhemmin Algots rantautui pienemmin vaikeuksin Suomeen, jossa teollisuudessa työskentelevien naisten nimellispalkka oli vielä vuonna 1971 vajaa puolet ruotsalaisten palkkatasosta. Algots asettui ruotsinkieliseen Närpiön kuntaan jonne työvoimaa saatiin myös suomenkielisistä naapurikunnista.[6] 1970-luvun alkuvuosina Algots perusti Ruotsin hallituksen aluepoliittisilla tuilla tehtaita Västerbottenin alueelle, jossa vuonna 1974 työskenteli jo 700 ihmistä yrityksen palveluksessa. Kustannuspaine ja heikko myynti ajoivat Algotsin kuitenkin konkurssiin vuonna 1977, vaikka Suomen-toiminnot olisivat olleet yhä kannattavia.[6]

Algots Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun lopulla Närpiön kunta rakensi Finbyhyn suuren teollisuushallin, joka vuokrattiin Algotsin tytäryhtiölle Oy Algots Ab:lle. Pian Algots osti hallin itselleen ja työllisti siellä parhaimmillaan 840 ihmistä vuonna 1972. Algots perusti tehtaat 1970-luvun alussa myös eteläpohjalaiskuntiin Alajärvelle, Kurikkaan, Laihialle ja Teuvalle ja työllisti Suomessa 1 100 ihmistä.[1] Oy Algots Ab:sta tuli myöhemmin Oy Suomen Eiser, sitten Eiser Konfektion Oy. Eiser teki konkurssin vuonna 1993, ja Suomen 1990-luvun alun lamassa Närpiön halli oli ensin tyhjillään kunnes sai vuokralaisikseen pienyrityksiä. Vuonna 2000 halliin asettui ruotsalainen patjatehdas Hilding Anders, joka tunnettiin aiemmin nimellä Unituli.[4][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rahikainen, Marjatta: ”Svensk textil- och konfektionsindustris etableringar i Finland 1969–1973. En respit för både branschen och anställda kvinnor”, Från olika till jämlika: Finlands och Sveriges ekonomier på 1900-talet, s. 355–382. J. Aunesluoma, & S. Fellman (toim.). Svenska litteratursällskapet i Finland, 2006. Lataa tiedosto (viitattu 15.5.2017).

Vaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rahikainen 2006, s. 368.
  2. Sjöstedt, Gunn & Karlsson, Lars-Olof: Eiser – Paradistorg Yksityinen verkkosivusto. Viitattu 11.6.2017. (ruotsiksi)
  3. Ambrusin, Jarkko: Sampoa ja sellua. Varkauden rakennemuutos Warkauden Lehden silmin 1975─1995., s. 83. pro gradu. Tampereen yliopisto, Historiatieteen ja filosofian laitos, 2009. Tutkielma verkossa (PDF) (viitattu 11.6.2017).
  4. a b Algots När-TV. Viitattu 11.6.2017. (ruotsiksi)
  5. Borås hakee hallintoalueeseen tällä viikolla SVT Nyheter. 26.1.2010. Sveriges Television. Viitattu 14.5.2017.
  6. a b Rahikainen 2006, s. 365.
  7. Närpiöläinen Unituli on nykyisin Hilding Anders Finland Pohjalainen. 13.05.2013. Viitattu 11.6.2017.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Algots

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Segerblom, Mats (1983): Algots. En teko-koncerns uppgång och fall. Liber förlag. ISBN 91-38-90366-0.