Alfonso VIII (Kastilia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alfonso VIII. Miniatyyri, 1200-luku.
Alfonso VIII. Miniatyyrin yksityiskohta, Tumbo menor de Castilla 1174-1300, Archivo Histórico Nacional, España.
Alfonso VIII. José María Rodríguez de Losada, 1892-1894. Öljymaalaus kankaalle. La colección de retratos de reyes del Ayuntamiento de León, Ayuntamiento de León.

Alfonso VIII "Jalo" (esp. el Noble, "el de las Navas") (11 marraskuuta 1155 Soria, Kastilia y León – 5.-6. lokakuuta 1214 Gutierre-Muñoz, Ávila) oli Kastilian kuningas vuosina 1158–1214.[1]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfonson äiti Navarran kuninkaan García Ramírezin tytär Blanca Garcés de Pamplona kuoli elokuussa 1156 lapsivuoteeseen ja isän Sancho III:n kuollessa hän oli vain kolmivuotias. Alfonson alaikäisyysvuodet olivat suuren sisäisen hajaannuksen aikaa Kastiliassa, kun Laran ja Castron ylhäisöperheet taistelivat vallasta ja kontrolloivat lapsikuningasta.[2]

Myös Alfonson setä Leónin kuningas Ferdinand II pyrki hyötymään tilanteesta ja liittämään osan Kastilian alueista omaan valtakuntaansa. Hän tunkeutui maahan Castrojen kutsusta, piti muutamia vuosia Toledon varuskuntaa hallussaan ja hänet jopa nimitettiin veljenpoikansa ohjaajaksi. Ferdinandin ei kuitenkaan onnistunut saada Alfonson huoltajuutta ja niin hän lopulta vetäytyi Kastiliasta jättäen maan Lara-suvun käsiin. Samanaikaisesti Navarran kuningas Sancho VI otti haltuunsa Logroñon ja muita Navarran rajamailla sijaitsevia kastilialaisia kaupunkeja.[3]

Almohadien saatua valtaansa Murcian taifan vuonna 1172 kalifit alkoivat olla varteenotettava uhka myös kristityille kuningaskunnille. Almohadit etenivät Toledoon, piirittivät Hueten 1172 ja hävittivät Talaveraa 1173. Vuonna 1174 heidän hyökkäyksensä suuntautui Leóniin, jossa Alcántara kukistui. Paavi Aleksanteri III lupasi autuutta muslimeja vastustaville ja julisti Almohadien kanssa yhteistyötä tekevät kirkonkiroukseen. Ferdinand II johti 1172 vastahyökkäystä Jerezin seuduille ja portugalilaiset etenivät Sevillaan saakka.

Aikuisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysi-ikäiseksi 1172 tullut Alfonso VIII aloitti oman merkittävän kampanjansa maureja vastaan. Ensimmäinen askel oli kuitenkin rauhan solmiminen Kastilian alueita omiinsa liittäneen Navarran kuninkaan kanssa. Maiden kuninkaat kutsuivat valittäjäksi Englannin kuninkaan Henrik II:n, joka vuonna 1176 ratkaisi aluekiistan Kastilian hyväksi.[4] Alfonso oli saanut Englannista itselleen mahtavan liittolaisen vuonna 1170 menemällä naimisiin Eleonoora Englantilaisen (Leonor Plantagenet) kanssa, joka oli Henrik II:n tytär.

Alfonso VIII valtasi Cuencan syyskuussa 1177 ja palatessaan kotiin vapautti Aragonian kuninkaan Alfonso II:n Zaragozaa koskevista vasallinvelvoitteista. Vuonna 1179 nämä kaksi Alfonsoa tekivät suusanallisen sopimuksen koko Espanjan niemimaan jakamisesta: aie oli suunnattu muita kristittyjä kuningaskuntia vastaan, erityisesti Navarraa, ja maurialueista Valencia, Xativa, Biar, Denia ja Calpe varattiin Alfonso II:n tulevia valloituksia varten ja muut alueet jäivät Alfonso VIII:n valloitettaviksi.[5]

Portugalin kuninkaan Alfonso Henriquesin kuoleman (1185) ja Ferdinand II:n kuoleman (1188) jälkeen Alfonso VIII oli alueen kiistatta voimakkain kristitty hallitsija. Hänen yrityksensä hyötyä tilanteesta johti kuitenkin siihen, että Kastilian naapurivallat lopulta liittoutuivat häntä vastaan. Leónin kuninkaasta Alfonso IX:stä tuli hänen katkerin kilpailijansa.[6]

Almohadien vastaisen taistelun sijaan kristityt kuninkaat liittoutuivat Kastilian Alfonso VIII:tä vastaan. Aragonian Alfonso II ja Navarran Sancho VI tekivät Kastilian vastaisen liittosopimuksen vuonna 1190 ja seuraavana vuonna siihen liittyivät León ja Portugali. Jokainen valtakunta sitoutui Kastilian vastaiseen taisteluun sekä lupasi olla solmimatta erillisrauhaa Alfonso VIII:n kanssa.

Paavi Celestinus III teki vuonna 1194 rauhaan johtaneen sovintoesityksen, mikä ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin, sillä jo seuraavana vuonna 1195 kalifi Abu Yusuf Ya'qub al-Mansur nousi suuren armeijan kera maihin ja eteni Cordobaan. Alfonso VIII riensi Alarcosiin, jossa hän antautui taisteluun odottamatta Alfonso IX:n lisäjoukkoja. Alfonso VIII kärsi kirvelevän tappion ja joutui sekasorrossa pakenemaan Toledoon.[7]

Leónin ja Navarran kuninkaat käyttivät jälleen hyväkseen Alfonso VIII:n hädänalaista tilaa ja Leónin Alfonso IX solmi jopa liittolaissopimuksen Almohadien kanssa. Aragonian Alfonso II tajusi keskinäisen riitelyn vaarat kristityille kuninkaille ja yritti välittää rauhaa. Hän kuitenkin kuoli vuonna 1196.[8]

Kastilian kuningattaren Leonoran tekemä rauhanaloite johti ensin Leónin kuninkaan Alfonso IX:n ja Kastilian prinsessan Berengarian avioliittoon vuonna 1197 ja vuoteen 1209 mennessä tilanteen rauhoittumiseen myös muiden kristittyjen valtioiden kanssa.[9] Näin kuninkaat olivat valmiit kohtaamaan kalifin joukot vuonna 1212 Las Navas de Tolosan taistelussa. Taistelussa muslimit lyötiin perin pohjin ja se käänsi Espanjan historian suunnan.[10]

Alfonso VIII kuoli vuonna 1214 ja kuninkaaksi tuli hänen poikansa Henrik I (1214–1217) ja tämän kuoltua vallan peri Berengarian ja Alfonso IX:n poika Ferdinand III.[11]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfonso meni syyskuussa 1170 naimisiin Eleonoora Englantilaisen (Leonor Plantagenet) kanssa, joka oli Englannin kuningas Henrik II ja Eleonoora Akvitanialaisen tytär. Kuningatar Leonora oli monipuolisesti vaikutusvaltainen hallitsijapuoliso ja kuoli tarinan mukaan sydän surusta murtuneena vain muutamia viikkoja miehensä jälkeen.

Heillä oli ainakin kymmenen lasta, joista viisi eli yli täysi-ikäiseksi:

  • Berengaria (1. kesäkuuta 1179 - 8. marraskuuta 1246), Leónin kuningas Alfonso IX:n puoliso 1197, paavi Innocentius III mitätöi serkusavioliiton 1204. Kastilian sijaishallitsija 1214-2017. Kastilian kuningatar 1217.
  • Sancho (5. huhtikuuta 1181 - 9. kesäkuuta 1181), kuoli kolmen kuukauden ikäisenä.
  • Sancha (1182 - 1184), kuoli kaksivuotiaana.
  • Urraca (1186 - 2. marraskuuta 1220), Portugalin kuningas Alfonso II:n hallitsijapuoliso.
  • Blanka (4. maaliskuuta 1188 - 26. marraskuuta 1252), Ranskan kuningas Ludvig VIII:n puoliso, sijaishallitsija 1226-1236. Perusti sisterssiläisluostarin Maubuissoniin.
  • Ferdinand (29. marraskuuta 1189 - 14. lokakuuta 1211), kruununperijä, kuoli 21-vuotiaana.
  • Mafalda (1191 - 1204), kihlattiin Leónin kruununperijä Fernandolle, kuoli 13-vuotiaana.
  • Leonor (n. 1190-1244) Aragónin kuningas Jaime I:n puoliso 1221-1229. Avioliitto mitätöitiin.
  • Constanza (n. 1195 - 2. tammikuuta 1243), vanhempiensa perustaman Santa María la Real de Las Huelgas sisterssiläisluostarin nunna ja abbedissa Burgosissa.
  • Enrique (14. huhtikuuta 1204 - 6. kesäkuuta 1217), kruununperijä Henrik I. Kuoli 13-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O´Callaghan, s. 679
  2. O´Callaghan, s. 235
  3. O´Callaghan, s. 236
  4. O´Callaghan, s. 239
  5. O´Callaghan, s. 240
  6. O´Callaghan, s. 242
  7. O´Callaghan, s. 243
  8. O´Callaghan, s. 244
  9. O´Callaghan, s. 245
  10. O´callaghan, s. 245–249
  11. O´Callaghan, s. 681