Siirry sisältöön

Serkusavioliitto

Wikipediasta
Pikkuserkusten tai sitä lähempien sukulaisten välisten avioliittojen yleisyys maailmassa.

Serkusavioliitto on kahden serkuksen välinen avioliitto. Joissakin kulttuureissa serkusavioliittoa pidetään insestinä, mutta valtaosassa maailman maita serkusavioliitot ovat laillisia. Niiden riskinä pidetään sisäsiittoisuutta, joka voi aiheuttaa jälkeläisissä perinnöllisiä sairauksia.

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Charles Darwin ja hänen puolisonsa Emma Wedgwood olivat ensimmäisiä serkkuja. Kaksi heidän lapsistaan kuoli nuorina, mutta neljä teki merkittävän yhteiskunnallisen uran.[1]

Maailmanlaajuisesti serkusten väliset avioliitot ovat yleisiä: on arvioitu, että jopa 20 prosenttia avioliitoista solmitaan serkkujen välillä. Arabien keskuudessa serkusavioliittoja avioliitoista on keskimäärin 40 prosenttia. BBC:n mukaan Isossa-Britanniassa asuvista pakistanilaisista 55 prosenttia oli naimisissa serkkunsa kanssa.[2]

Laillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serkusavioliitot hyväksytään kaikissa Euroopan valtiossa, mutta niiden osuus maanosan avioliitoista laski huomattavasti 1900-luvun toisella puoliskolla.[3] Joissakin maissa serkusavioliitot ovat kiellettyjä. Näin on joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa[3] sekä Etelä-Koreassa.[4]

Suomessa serkukset voivat solmia avioliiton. Ruotsin valtakunnan Vuoden 1734 lain naimiskaaren säännös määritteli, että serkkujen avioituminen vaati kuninkaan luvan: ”Orpanat ei mahda otta toinen toistans awioxi, ellei Cuningas sijhen lupaa anna.”[5] Venäjän vallan aikana keisarillinen asetus kumosi tämän vuonna 1872 ja serkut saivat normaalin avio-oikeuden.[6]

Vaikutukset jälkeläisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan viimeinen Habsburg-sukuinen kuningas Kaarle II (1661-1700) oli esivanhempiensa monien sukulaisavioliittojen takia eri tavoin epämuodostunut.

Synnynnäisiä epämuodostumia esiintyy 4,5–6 prosentilla serkkujen välisistä lapsista, kun muulla väestöllä luku on 3 prosenttia.[7][8] Sheridan ym. totesivat, että ensimmäisten serkkujen liitto kaksinkertaistaa synnynnäisten epämuodostumien riskin. Erityisesti sydämen ja hermoston poikkeavuudet lisääntyivät. Yleisiä olivat mikrokefalia, eteisväliseinän aukko, kammioväliseinän aukko ja avoin valtimotiehyt (ductus arteriosus). Klaani- ja heimorakenteisiin perustuvissa väestöissä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa sekä kastinsisäisissä avioliitoissa Intiassa monet serkusavioliittojen esiin tuomat mutaatiot ovat todennäköisesti yksittäisille perheille ominaisia.[9]

Koillis-Ranskassa kootussa aineistossa havaittiin, että epämuodostumien esiintyvyys seurasi sukulaisuuden astetta: 38 epämuodostuneesta lapsesta 24 syntyi ensimmäisten serkkujen avioliitoista (10,5 kertaa useammin kuin ei-sukulaisista vanhemmista syntyneillä), 8 toisten serkkujen avioliitoista ja 6 vielä kaukaisemmista sukulaisavioliitoista.[10]

Serkusavioliittojen vaikutus jälkeläisten älykkyysosamäärään oli tilastollisesti lievästi negatiivinen, mikä johtui harvinaisten resessiivisten geenien vaikutuksesta.[11]

Serkusavioliittojen sosiaalinen tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serkusavioliitto on tribalistinen instituutio, jolla varmistettiin, että jälkikasvu pysyi miehenpuoleisessa suvussa.[12] Se myös vahvisti sukulaisten yhteistunnetta.[13] Serkusavioliitot ovat yleisiä Lähi-idässä, kun taas turkkilaiset ja mongolit suosivat eksogaamisia liittoja luodakseen laajempia liittokuntia, joita ne tarvitsivat sotiakseen tehokkaasti Aasian vahvoja maatalousvaltioita vastaan. [14]

Länsimaissa kehittyi historiallisesti vahva kielteinen asenne sukulaisavioliittoihin ja erityisesti serkusavioliittoihin. Alan H. Bittlesin mukaan syy ei ollut biologinen, sillä vaikka ensimmäisten serkkujen avioliitto lisäsi synnynnäisten vikojen esiintymistä, riskin lisäys oli melko pieni. Historiallinen vastustus syntyi jo ennen modernia genetiikkaa ja johtui muista syistä.[1]

Sukulaisavioliittojen kiellossa ratkaiseva tekijä oli nähtävästi kristillinen kirkko, joka laajensi kieltoa poikkeuksellisen laajaksi. Syinä olisivat olleet perintöjärjestelmän hajottaminen, jotta perintöjä päätyisi kirkolle sekä avioliittojen sääntelyn tuoma valta. 1800-luvulla lääketieteen kehitys vahvisti kielteistä asennetta ja sukulaisavioliittoja alettiin pitää biologisesti vaarallisina. Nykyaikana siirtolaisuus Lähi-idästä on tuonut serkusavioliitot uudelleen ajankohtaisiksi myös länsimaissa.[1]

Serkusavioliitot ja islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ali ibn Abi Talibin ja Fatiman häät. Ali oli Muhammedin serkku ja Fatima Muhammedin tytär.

Serkusavioliitot hyväksytään Koraanissa (suura 4:23, suura 33: 50), ja islaminusko pitää niitä laillisina. Islamilainen perimätieto kertoo lukuisista serkusavioliitoista, joita Muhammed itse ja hänen kumppaninsa solmivat. Suurassa 33 todetaan selkeästi serkusavioliiton laillisuus: "Profeetta, Me olemme totisesti vahvistanut sinun laillisiksi vaimoiksesi kaikki ne, joille olet myöntänyt lesken osuudet, sekä ne, jotka omistat Jumalan antamina orjattarina sotasaaliista, sekä setäsi tyttäret ja isäsi sisaren tyttäret, myöskin enosi tyttäret ja äitisi sisarten tyttäret... " [15]

Islamiin on katsottu sisältyvän runsaasti tribaalikulttuurin piirteitä.[16]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Barfield, Thomas J.: ”Tribe and State Relations: The Inner Asian Perspective”, Teoksessa: Tribes and State Formation in the Middle East, toim. Philip S. Khoury & Joseph Kostner. University of California Press, 1990.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Bittles Alan H.: The bases of western attitudes to consanguineous marriage. Developmental Medicine & Child Neurology, 2003, 45. vsk, nro 2, s. 135-138. doi:10.1017/S0012162203000240 Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Rowlatt, Justin: The risks of cousin marriage BBC News. 16.11.2005. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  3. 1 2 Paul, Diane B. & Spencer, Hamish G.: “It's Ok, We're Not Cousins by Blood”: The Cousin Marriage Controversy in Historical Perspective. PLOS Biology, 2008, 6. vsk, nro 12, s. e320. doi:10.1371/journal.pbio.0060320 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Marriage in South Korea Travel.State.gov. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Naimisen Caari 1-10  Agricolaverkon vintti . Viitattu 7.11.2019.
  6. ↑ Virtuaalinen häämuseo: ”Sopimattomat ajat”  Amoriini.com . 2.1.2023. Viitattu 19.4.2024.
  7. ↑ Marriages among cousins increasing in UAE Khaleej Times. 20.11.2009. Arkistoitu 30.10.2019. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Serkusten lapsilla enemmän epämuodostumia Yle Uutiset. 7.8.2013. Viitattu 7.11.2019.
  9. ↑ Alan H. Bittles: Consanguineous marriages and congenital anomalies. The Lancet, 2013, 382. vsk, nro 9901, s. 1316-1317. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Claude Stoll, Yves Alembik, Béatrice Dott & Josué Feingold: Parental consanguinity as a cause of increased incidence of birth defects in a study of 131 760 consecutive births. American Journal of Medical Genetics, 1994, 49. vsk, nro 1, s. 114-117. doi:10.1002/ajmg.1320490123 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ N. E. Morton: Effect of inbreeding on IQ and mental retardation. PNAS, 1978, 75. vsk, nro 8, s. 3906-3908. doi:10.1073/pnas.75.8.3906 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Saltzman 2008, s. 114
  13. ↑ Gellner, Ernest: Flux and reflux in the faith of men. Teoksessa Gellner, Ernest (toim.): Muslim Society, s. 33. Cambridge: Cambridge University Press, 1981. ISBN 978-0-521-27407-4 (englanniksi)
  14. ↑ Barfield 1990, s. 164
  15. ↑ Koraani 1942
  16. ↑ Saloviita, Timo: Klaaniuskonto islam. Tieteessä tapahtuu, 2020, 38. vsk, nro 4, s. 9–15. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Serkusavioliitto&oldid=23878898”