Aleksandr Gribojedov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Kramskoi, Aleksandr Gribojedov, 1875

Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Александр Сергеевич Грибоедов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia[1]) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.[2] Hänen venäläisiä aristokraatteja pilkkaava näytelmänsä Vastus viisaudesta (Горе от ума, Gore ot uma) on Venäjällä kaikkein suosituin näytelmä kautta aikojen.kenen mukaan?

Gribojedovin isä, vanhaa, alkuaan puolalaista ylimyssukua, oli vähäpätöinen henkilö, mutta äiti oli tarmokas ja koetti ylhäisten ystäviensä avulla kaikin keinoin saada poikansa huomattavaan asemaan. Ylhäisestä ympäristöstä, jossa vastainen runoilija kasvoi ja jota hän jo varhain alkoi inhota, hän sai esikuvat pääteoksensa mainioihin henkilökuviin. Moskovan yliopistossa, jossa hän aloitti 15-vuotiaana, hän nautti sellaisten etevien professorien, kuin kuuluisan historioitsijan August Ludwig von Schlözerin ja Johann Gottlieb Buhlen opetusta. Napoleonin rynnätessä Venäjälle Gribojedov liittyi 1812 sotaväkeen, mutta ei joutunut taisteluun.[1]

Jätettyään 1816 sotilasuran hänestä tuli virkamies ulkoasiain kollegiin (ministeriöön) Pietarissa ja liittyi läheltä dekabristirunoilijain Aleksandr Odojevskin, Pjotr Tšaadajevin ja Kondrati Rylejevin piiriin. Äiti lähetti hänet kuitenkin Pietarista vastoin hänen tahtoaan 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Hän pääsi Kaukasian sotajoukkojen ylipäällikön, kenraali Aleksei Jermolovin sihteeriksi Tiflisiin ja sai vihdoin 1823 lähteä Moskovaan, voidakseen valmistaa näytelmän Gore ot uma (Vastus viisaudesta, suom. Markku Lahtela), jota varten hän oli kauan työskennellyt, ja tällä matkalla (1824) se valmistuikin. Huolimatta Gribojedovin tekemistä suurista muutoksista sensuuri ei sallinut sitä esitettävän eikä se myöskään saanut kokonaisuudessaan ilmestyä painettuna. Palattuaan Tiflisiin hän sai tiedon dekabristiystäviensä kohtalosta (Rylejevin teloituksesta) ja vähän sen jälkeen hänet itsensäkin vietiin Pietariin ja suljettiin vankilaan. Kesäkuussa 1826 hänet kuitenkin vapautettiin ja lähetettiin takaisin Kaukasiaan. Täällä hän oli hyvin tyytymätön Venäjän hallituksen toimintaan ja nimitti sitä "rumpukulttuuriksi". Rohkeasti hän oli mukana sotaretkillä, ja kun sota Persiaa vastaan 1828 oli päättynyt, hän hankki Turkmantšain rauhanteossa Venäjälle loistavat edut.[1]

Gribojedov määrättiin tämän jälkeen Venäjän lähettilääksi Persiaan. Hänen kopea esiintymisensä persialaisia kohtaan ja katkeruus Persian kannalta nöyryyttävästä rauhanteosta sai kansanjoukon sellaiseen vimmaan, että Gribojedov ynnä hänen seurassaan olevat venäläiset murhattiin 11. helmikuuta 1829. Gribojedovin Täbriziin jäänyt 16-vuotias vaimo pelastui.[1]

Gribojedov ei ehtinyt julkaista kovin paljon, mutta hänellä on silti huomattava sija Venäjän kirjallisuuden historiassa, sillä hän on näytelmällään Vastus viisaudesta tehnyt Venäjän draamakirjallisuudelle saman uudistustyön, minkä Aleksandr Puškin teki runoudelle. Mainittu näytelmä kuvaa ivallisesti Moskovan ylöspäin matelevan nöyrää ja alaspäin kopeaa ylhäisöä 1800-luvun alkupuolelta. Se on täynnä sattuvia, nerokkaita iskuja ja lennokasta runoutta ja kuuluu niihin venäläisen näyttämön esityksiin, joilla on ollut suuri menestys. Se ilmestyi painettuna muokatussa muodossa 1833 ja alkuperäisessä muodossaan 1875. Näytelmästä Gruusialainen yö, jonka hän kirjoitti vähän ennen kuolemaansa, on säilynyt vain osa.[1]

Suomennettu näytelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vastus viisaudesta (Горе от ума, Gore ot uma), suom. Markku Lahtela. Yleisradio [1967?)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Gribojedov, Aleksandr Sergejevitš, Tietosanakirja osa 2, palsta 1600–1601, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910
  2. Eino Railo: Yleisen kirjallisuuden historia. Kuudes osa, Realismi ja naturalismi, uusin aika, s. 421. WSOY, 1937. Kansalliskirjasto (viitattu 7.7.2019).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]