Aki Yli-Salomäki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aki Yli-Salomäki kesällä 2010.

Aki Yli-Salomäki (s. 1972, Tampere) on suomalainen säveltäjä. Hän on tuotannossaan keskittynyt erityisesti soinnillisiin kysymyksiin, ajalliseen kokemukseen sekä musiikin tilallisuuden ja "maisemallisuuden" estetiikkaan. Varsinkin 2010-luvun tuotanto on usein hidasta, rauhallista ja keskittynyttä musiikkia, mitä ilmentävät monien teosten nimetkin (esim. Viipyillen-teossarja soolosoittimille).[1][2] Tyylillisesti Yli-Salomäen tuotanto ammentaa muun muassa jälkiminimalismista, sointivärimusiikista, uusmystiikasta ja slow music -ajattelusta.[2][3] Tyypillisiä ovat hitaasti liikkuvat mutta voimaperäisesti soivat pinnat sekä virtailevat jatkumot.[4] Maisemallisuutensa ja meditatiivisuutensa vuoksi Yli-Salomäen musiikkia on luonnehdittu myös hidasta kuuntelua vaativaksi "pohjoiseksi" tai "syväekologiseksi" musiikiksi.[4][5] Toisaalta joissakin Yli-Salomäen sävellyksissä on mukana voimakkaan rytmisiä osuuksia, iskeviä sykkeitä ja riffimäisiä toistokuvioita.[6][7][8] Orkesterin väri-ilmaisua Yli-Salomäki on laajentanut teoksissaan muun muassa whirly tube -ääniputkin ja steel panein (esim. Ilmanvaloa klarinetille ja orkesterille) sekä kurkkulaululla (esim. Aukea kurkkulaulajalle ja orkesterille).[9]

Yli-Salomäki on opiskellut sävellystä Jouni Kaipaisen ja Juhani Nuorvalan johdolla. Hän opiskeli sävellystä ja orkestraatiota opettajanaan Harri Vuori Helsingin Yliopistossa 1998–1999 ja yksityisesti 2000–2002. Musiikkitiedettä ja kirjallisuustieteitä Helsingin Yliopistossa opiskellut Yli-Salomäki on myös tehnyt Yleisradiolle klassista musiikkia käsitteleviä radio-ohjelmia, erityisesti nykymusiikkia esitteleviä ohjelmia, sekä toiminut musiikkikriitikkona. Klassisen musiikin ohella Yli-Salomäki työskentelee säveltäjänä populaarimusiikin (pop, iskelmä) parissa.

Yli-Salomäki on pitänyt sävellyskonsertit Helsingissä vuosina 2004 ja 2013.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Onnelmia (2014–2016) sinfoniaorkesterille (24')
  • Uneen... (2015–2016) sinfoniaorkesterille (12')
  • Uinukainen (2015) jousiorkesterille (jousiorkesteriversio alun perin jousikvartetille sävelletystä teoksesta) (11')
  • Kaarella (2009–2010) sinfoniaorkesterille (9')
  • Lull (2008/2010) sinfoniaorkesterille (10')
  • Speak, memory (2007) sinfoniaorkesterille (16')
  • Random Layers on Open Space (2006) sinfoniaorkesterille (10')
  • Ilmassa (2005) jousiorkesterille (6')
  • Lava (2003) sinfoniselle puhallinorkesterille (10')
  • Drift (2003–2004) jousiorkesterille (23')

Teokset solistille ja orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oi autuus (2015–2016) sellolle ja sinfoniaorkesterille (24')
  • Ilmanvaloa (2013–2014) klarinetille ja sinfoniaorkesterille (31')
  • Täplät (2009) oboelle ja sinfoniaorkesterille (15')
  • Gently Flow Silent Streams (2008/2010) oboelle ja sinfoniaorkesterille (6')
  • Species – In Action (2005–2006/2010) konsertto lyömäsoittimille ja sinfoniaorkesterille (17')
  • Smaller and Smaller (2005) konsertto kitaralle ja orkesterille (17')
  • Kamarisinfonia nro 1 "ALLA" (2004–2005) soolohuilulle, sooloklarinetille, nauhasoittimille, lyömäsoittimille ja jousiorkesterille (38')
  • Arpian images (2003) konsertto vibrafonille, kellopelille ja jousille (30')
  • Viulukonsertto (2002) viululle ja jousiorkesterille (18')
  • Klarinettikonsertto (2001/2004) klarinetille ja jousiorkesterille (14')
  • .lagh (2000) konsertino huilulle ja jousiorkesterille (10')

Vokaali- ja kuoroteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Les Hymnes de Bilitis (engl. The Hymns of Bilitis) (2014) mezzosopraanolle, viululle ja sellolle (8')
  • Aukea (2010–2013) kurkkulaulajalle ja sinfoniaorkesterille (18')
  • Sekunneista kiinni (2011–2012) sekakuorolle (11')
  • Haihtuvaa (2010–2011) naiskuorolle ja sinfoniaorkesterille (30')
  • Uumenissa (2008) kamarikuorolle (8')
  • Mistä osasit (2005) sekakuorolle (6')

Teokset isoille yhtyeille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harhoja (2014–2015) kamariyhtyeelle (jousikvartetille ja puhallinkvartetille) (13')
  • Väreitä (2014–2015) klarinetille, käyrätorvelle, pianolle ja jousikvartetille (15')
  • Süvendus (2011) ensemblelle (13')
  • Colours in Linear Landscapes (2005–2006) ensemblelle (10')
  • Rata (2005) big bandille (4')
  • More (2001–2002) big bandille (7')

Kamarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uinukainen (2015) jousikvartetille (10')
  • Versoja (2013–2014) oboelle, viululle, nauhalle ja ilma-akrobaatille (23')
  • Raanu (2012) viululle ja kitaralle (teoksesta on myös versiot viululle ja kanteleelle, kitaralle ja huilulle sekä huilulle ja kanteleelle) (9')
  • Paikka (2012) kurkkulaulajalle ja oboelle (7')
  • Täälläolo (2010) jousikvartetille (8')
  • Valotomu (2010–2011) kitaralle ja jousikvartetille (17')
  • Nightfall (2010–2011) klarinetille ja jousikvartetille (12')
  • Excerpt (2006) klarinetille, sellolle ja pianolle (5')
  • Atmos (2003) kahdelle kitaralle ja kahdelle huilulle (9')

Teokset soolosoittimelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viipyillen (2010–2013), teossarja erilaisille soolosoittimille (30')
  • Preview (2011) klarinetille (7')
  • Jälkitilojaviisi miniatyyriä (2010–2011) pianolle (7')
  • Hidasta (2010) sellolle (6')
  • Mailla (2010) alttoviululle (6')
  • Odota (2010) kitaralle (6')[9]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen palkinto Chamber Music Seinäjoki 2005 -kilpailussa teoksesta Colours in Linear Landscapes[10]
  • Helsingin yliopiston Pacius-palkinto 2005[11]

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2013 – Odota, Otto Tolonen, kitara, Sibarecords SACD-1011 (Toccata: Finnish Guitar Music / Otto Tolonen)
  • 2015 – Raanu, Sami Junnonen, huilu, Eeva Alkula, kantele, Sibarecords SRCD-1016 (Laet lauloi / Sami Junnonen, huilu)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esittelyteksti levyvihkosessa Laet lauloi / Sami Junnonen, flute. Sibarecords SRCD-1016. Issuu. Viitattu 2.4.2016.
  2. a b Susanna Välimäki: Odota. Rondo, Toukokuu 2015.
  3. Susanna Välimäki: Mysteerimusiikkia ja syväkuuntelua. Rondo, Toukokuu 2010.
  4. a b Markus Mantere: Yli-Salomäki kuuntelee äänten olemusta. Rondo, Elo-syyskuu 2014.
  5. Juha Torvinen: The tone of the north. Finnish Music Quarterly. 9/2010.
  6. Mattias Mattila: Rajat eivät ole Aki Yli-Salomäkeä varten. Turun Sanomat, 30.7.2015.
  7. Mattias Mattila: Uutuusteoksen siivellä maailmanympärimatkalle. Turun Sanomat. 25.10.2014.
  8. Hannu-Ilari Lampila: Kauneudenpalvoja [Aki Yli-Salomäen sävellyskonsertti Temppeliaukion kirkossa.] Helsingin Sanomat. 17.1.2013.
  9. a b Aki Yli-Salomäen teosluettelo Music Finlandin sivustolla. Music Finland. Viitattu 3.4.2016.
  10. Ilari Hylkilä: Sävellyskilpailun voiton vei Aki Yli-Salomäki. Pohjalainen. 5.11.2005. Porstua-verkkopalvelu.
  11. Salla Laaksonen: Helsingin yliopiston Pacius-palkinto Aki Yli-Salomäelle. 6.6.2005. Helsingin yliopisto.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]