Akhilleus – voittamaton soturi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akhilleus – voittamaton soturi
L’ira di Achille
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Elokuvan ranskalainen mainosjuliste.
Ohjaaja Marino Girolami
Käsikirjoittaja Gino De Santis, Vladimiro Cavoli
Tuottaja James H. Nicholson, Samuel Z. Arkoff
Säveltäjä Carlo Savina
Kuvaaja Mario Fioretti
Leikkaaja Mirella Casini
Lavastaja Saverio D’Eugenio
Pääosat Gordon Mitchell, Jacques Bergerac, Cristina Gajoni, Enio Girolami, Gloria Milland
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Uneurop Film
Ensi-ilta 23. syyskuuta 1962 (Italia)
Kesto 118 min. (Italia)
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 365 568 583 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
DBCult

Akhilleus – voittamaton soturi (ital. L’ira di Achille, ”Akhilleuksen viha”) on vuonna 1962 valmistunut italialainen elokuva. Lajityypiltään mytologia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Marino Girolami. Sen pääosaa Akhilleusta esittää yhdysvaltalainen Gordon Mitchell.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva perustuu Homeroksen Iliaan kertomukseen Troijan sodasta. Fthian myrmidoneja johtava Akhilleus taistelee troijalaisia vastaan tietäen, ettei selviydy sodasta hengissä. Kreikkalaisten johtaja, Mykenen kuningas Agamemnon riistää Akhilleukselta tämän orjattaren Briseiksen, minkä seurauksena Akhilleus joukkoineen kieltäytyy jatkamasta sotimista. Troijalaisten hyökätessä Akhilleuksen ystävä Patroklos johtaa myrmidonit taisteluun, jossa Troijan prinssi Hektor surmaa Akhilleukseksi pukeutuneen Patrokloksen. Lopuksi Akhilleus kostaa ystävänsä kuoleman tappamalla Hektorin kaksintaistelussa.[1][2][3]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gordon Mitchell  … Akhilleus  
 Jacques Bergerac  … Hektor  
 Cristina Gajoni  … Ksenia  
 Enio Girolami  … Patroklos  
 Gloria Milland  … Briseis  
 Eleonora Bianchi  … Khryseis  
 Edith Peters  … nubialainen orjatar  
 Tina Gloriani  … Andromake  
 Piero Lulli  … Odysseus  
 Erminio Spalla  … Nestor  
 Nando Tamberlani  … Kressus  
 Gian Paolo Rosmino  … Kalkantes  
 Gina Mascetti  … Kressida  
 Remo De Angelis  … painija  
 Romano Ghini  … Sarpedontes  
 Manfred Freyberger     
 Maria Laura Rocca     
 Anita Todesco  … Briseksen palvelijatar  
 Dada Gallotti     
 Fosco Giachetti  … kuningas Priamus  
 Roberto Risso  … Parides  
 Mario Petri  … Agamemnon[4]  

Tuotanto ja teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akhilleus – voittamaton soturi on kuvattu Ultrascope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Incir De Paolisin studiolla Roomassa sekä Tor Caldaran ja Caldara di Manzianan luonnosuojelualueilla[1]. Osa joukkokohtauksista on lainattu Giorgio Ferronin Troijan urhoista[5].

Hyvin keskinkertaisena ohjaajana tunnetun Marino Girolamin elokuvaa on pidetty yhtenä peplum-tyylilajin ”pienistä helmistä”[3]. Se on mytologiseen aiheeseensa vakavasti suhtautuva draamaelokuva, joka väkivaltaisista toimintajaksoistaan huolimatta perustuu pitkälti dialogiin. Elokuvan ehdoton tähti on Gordon Mitchell, yksi tyylilajin harvoista voimamiehistä, joka osaa oikeasti myös näytellä. Hänen esittämänsä Akhilleus on voimakas ja synkkä sankarihahmo, jonka raivo lähentelee uskottavasti hulluuden rajoja.[3][5][6] Elokuva oli aikanaan kohtalainen yleisömenestys ja sai osakseen myös hyviä arvosteluja[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 52–53. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.
  2. Marchena, Oscar Lapeña: Guida al cinema ”peplum”, s. 170. Roma: Profondo Rosso, 2009. ISBN 978-88-95294-26-1.
  3. a b c Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 39, 42. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1.
  4. Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 7.3.2014. (italiaksi)
  5. a b c Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 193. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  6. Cool Ass Cinema coolasscinema.com. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]