Akaattikotilo
| Akaattikotilo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Jättiläismaakotilot Achatinidae |
| Alaheimo: | Achatininae |
| Tribus: | Achatinini |
| Suku: | Lissachatina |
| Laji: | fulica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Akaattikotilo (Lissachatina fulica, syn. Achatina fulica) on nilviäinen, joka on kotoisin Itä-Afrikan sademetsistä.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuren kokonsa takia akaattikotiloa kasvatetaan paikoitellen ruokaeläimeksi, ja sitä on levitetty jopa Tyynenmeren alueelle asti trooppisen Aasian kautta. Osa muuttaneista kotiloista on myös vahingossa kulkeutunut hedelmäkuljetusten mukana. Suurimpana syynä akaattikotiloiden levinneisyyteen on se, ettei se vieraslajina ole kohdannut tarpeeksi luonnollisia vihollisia, jotka olisivat kyenneet rajoittamaan sen suurelle alueelle levinnyttä muuttoa.
Akaattikotiloa pidetään yhtenä maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Se on monien viljelykasvien tuholainen ja voi olla uhka myös paikalliselle kasvilajistolle. Akaattikotiloa voidaan torjua Thevetia peruviana -kasvin hedelmiin muodostuvilla kemikaaleilla ja apinanannoona-aidanteilla (Annona glabra).[2]
Ominaisuudet ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akaattikotilo voi painaa yli 200 grammaa. Aikuisen akaattikotilon kuori on yleensä 10–15 senttiä pitkä. Kuori on kartiomainen ja oikeakierteinen. Kotilo on ruskearaitainen. Pehmeä vartalo on tasaisen ruskea ja aistinsarvet hiukan vartaloa tummemmat. Akaattikotilo on hämäräeläin. Akaattikotilo saavuttaa lisääntymisiän yleensä kuuden kuukauden ikäisenä ja elää yleensä 5–7 vuotta. Yli 10 vuoden ikäisiälähde? yksilöitä kuitenkin tunnetaan. Kuivuuden yllättäessä eläin voi vetäytyä kuoreensa ja vaipua horrosmaiseen tilaan, jolloin se luo kalkkiläpän kuorensa suulle, mikä ei ole vaarallista, sillä kotilot horrostavat myös luonnossa.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akaattikotilo on kaksineuvoinen. Se laskee vuodessa 5–6 munarypästä, ja munia voi olla kerralla yhteensä jopa 300. Munat kuoriutuvat kosteassa, lämpötilasta riippuen 1–3 viikon kuluttua munimisesta. Munat ovat vaaleita ja hiukan nuppineulan päätä suurempia. Ne ovat erittäin herkkiä hajoamaan, joten niitä tulee käsitellä varoen mikäli tarkoituksena ei ole lopettaa poikasia. Akaattikotilot suosivat munimispohjana pehmeää maata, kuten lannoittamatonta turvetta. Kuoriutuneet poikaset ovat kellertävän läpikuultavia ja hyvin pieniä: koko lähentelee pientä hiekanjyvää. Kuoriutuessaan ne syövät vaalean munankuoren ja omansa lisäksi myös muiden poikasten kuoret, jolloin tulee huolehtia kuoriutumattomien ja kuoriutuneiden poikasten erossa pitämisestä. Myös aikuiset kotilot ovat uhka poikasille, sillä ne voivat syödä poikasensa tai murskata ne.
Lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akaattikotiloita pidetään myös lemmikkeinä. Akaattikotiloita voidaan ruokkia hedelmillä ja kasviksilla,[3] välillä myös lihalla. Kaikki kasvikset tai hiilihydraattipitoiset ruoat kuten riisi, nuudeli ja pasta eivät kuitenkaan sovi niille. Kotilolle on myös tärkeää, että terraariossa on sille sopivaa kalkkia, kuten seepiansuomua, jotta se voi vahvistaa sillä kuortansa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rökman, Marika: Akaattikotilo Marikan herppisivut. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 24.8.2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b World Register of Marine Species (WoRMS): Lissachatina fulica (luettu 9.6.2020) (englanniksi)
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
- ↑ Giant African Land Snail caresheet Amateur Entomologists' Society. Viitattu 27.8.2016.
- ↑ Tätä lemmikkiä ei tarvitse juosta kiinni! Tamperelainen. 17.08.2011. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 10.10.2016.
|