Siirry sisältöön

Aito Kare

Lisää linkkejä
Wikipediasta

Aito Kare oli salanimi suomalaisessa käännöskirjallisuudessa. Nimimerkillä suomennettiin 1920-luvulla muun muassa Jack Londonin kirjoja ja Maurice Leblancin Arsène Lupin -kirjoja.[1]

Nimimerkin takana olevaa suomentajaa tai suomentajia ei ole mainittu suomalaisen kirjallisuuden tutkimuksissa.[2] Sanomalehtiarvosteluissa on vihjattu, että nimimerkin takana oli ratsumestari ja kääntäjä Aito Husso.[3] Arvosteluissa on viitattu samankaltaisiin käännösten puutteisiin sekä Aito Husson että Aito Kareen käännöstöissä.

Aito Husso oli tutkintovankeudessa ja kärsi vapausrangaistusta vuosina 1920–1923[4], joten hän on voinut käyttää vankeusaikaansa mittaviin käännöstöihin. Sekä Aito Husson että Aito Kareen käännöstöiden julkaiseminen ajoittui vuosille 1921–1924. Husson puoliso oli vuodesta 1918 samaan aikaan Aito Husson kanssa Viipurin kauppaopistosta 1910 valmistunut Hilja Johanna Tyrmi.[5][6] On mahdollista, että Hilja Husso on avustanut Aito Hussoa käännöstöiden järjestämisessä ja mahdollisesti jopa käännöstyössä tämän vankeusajan aikana. Hussoille syntyi 1919 poika, joka kastettiin Kare Aito etunimille.[7]

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jack London: Hänen isiensä jumala. Minerva, Helsinki 1921.
  • Jack London: Kalavartion seikkailut. Minerva, Helsinki 1921.
  • Elinor Glyn: Kun hetki löi. Minerva, Helsinki 1921.
  • Algot Sandberg: Punainen domino: Tukholmalaisromaani. Minerva, Helsinki 1921.
  • Jack London: Punainen jumala. (Alkuteos: The Red One.) Minerva, Helsinki 1921. (Näköispainos: Lasipalatsi, Helsinki 2011.)
  • Maurice Leblanc: Arsène Lupin miljoonaperillisenä. Minerva, Helsinki 1922.
  • Maurice Leblanc: Arsène Lupin Mauretanian keisari: jatko teokseen Arsène Lupin miljoonaperillisenä. Minerva, Helsinki 1922.
  • Elinor Glyn: Kenet rakkaus on valinnut. Minerva, Helsinki 1922.
  • Algot Sandberg: Kylpylärakkautta. Minerva, Helsinki 1922.
  • Kurt Lange: Teräshermoinen mies: seikkailukertomus villistä lännestä. Seikkailujen maailma 1. Taru, Helsinki 1922.
  • Berta Ruck: Tyttö kosijana. Minerva, Helsinki 1922.
  • James Oliver Curwood: Hiljaisten miesten laakso. Minerva, Helsinki 1923.
  • Maurice Leblanc: Kahdeksan kellonlyöntiä: Arsene Lupin-seikkailuja. Minerva, Helsinki 1923.
  • Elinor Glyn: Korkeata peliä. Minerva, Helsinki 1923.
  • Berta Ruck: Miss Millionin kamarineito. 1 osa. Minerva, Helsinki 1923. 2. painos WSOY 1938.
  • Jack London: Morganin miljoonat: Seikkailuromaani. Minerva, Helsinki 1923.
  • A. Clavering Gunter: Prinssi ja miljoonatyttö. Minerva, Helsinki 1923.
  • E. Phillips Oppenheim: Punainen sinettisormus. Minerva, Helsinki 1923.
  • Mrs. Hungerford: Rakkauden kutsuessa. Minerva, Helsinki 1923.
  • Berta Ruck: Rakkauspulveri. Minerva, Helsinki 1923, 2. painos WSOY 1936.
  • C. N. Williamson – A. M. Williamson: Ruhtinas autoseikkailijana. Minerva, Helsinki 1923.
  • Louis Tracy: Seikkailujen saari. Minerva, Helsinki 1923.
  • Jack London: Suuren talon pikkurouva: romaani. Minerva, Helsinki 1923, 2. painos WSOY 1937.
  • Philipp Berges: Texasin postiryöväri. Seikkailujen maailma 3. Taru, Helsinki 1923.
  • James Oliver Curwood: Ihmismetsästäjän salaisuus. (Alkuteos The River’s End.) Minerva, Helsinki 1924, 4. painos WSOY 1957.
  • Berta Ruck: Liian kaunis tyttö. Minerva, Helsinki 1924.
  • Nataly von Eschstruth: Onnen hinta. Minerva, Helsinki 1924.
  • Louise Gerard: Sulttaanin orjatar. Minerva, Helsinki 1924.
  • Elinor Glyn: Suuri hetki. Minerva, Helsinki 1924.
  • Jack London: Vallankumouksellinen. Minerva, Helsinki 1924.
  • Jack London: Yön lapsi. Minerva, Helsinki 1924.
  • Maurice Leblanc: Arsène Lupin ja tiikerinhampaat. Karisto 1992. (Yhteisniteessä teokset Arsène Lupin miljoonaperillisenä ja Arsène Lupin Mauretanian keisari.)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kirjasampo.fi : Aito Kare
  2. ↑ Simo Pakarinen, Suomalainen kirjallisuus 1924–1926, sivut 181 ja 217, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1927
  3. ↑ Tarun seikkailukirjoja Uusi Aura, 1924, No 33, sivu 10. 3.2.2024. Viitattu 1.1.2026.
  4. ↑ Ratsumestari Husson y.m. juttu Kansan Voima, 1922, No 53, sivu 3. 16.5.1922. Viitattu 1.1.2026.
  5. ↑ Viipurin kauppakoulusta Kauppalehti, 1910, No 22, sivu 10. 1.6.1910. Viitattu 1.1.2026.
  6. ↑ Kirkollisia ilmoituksia Karjalan Aamulehti, 1918, No 71, sivu 6. 2.7.1918. Viitattu 1.1.2026.
  7. ↑ Husso Kare Aito, Maunulan uurnalehto, Helsinki Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 1.1.2026.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aito_Kare&oldid=23850870”