Ahokylä (Venäjä)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ahokylä
Фалилеево, Falilejevo
Utesenin kartano.
Utesenin kartano.
lippu
lippu

Ahokylä

Koordinaatit: 59°32′6″N, 28°55′57″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 121,22 km²
Väkiluku (2015) 1 400









Ahokylän kunta Jaaman piirin kartalla.

Ahokylä[1] (ven. Фалиле́ево, Falilejevo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Jaaman piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Sumajoen varrella 35 kilometriä Jaamasta koilliseen. Kunnassa on 1 400 ja kylässä 1 100 asukasta (vuonna 2015)[2].

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylän kunnan pinta-ala on 121,22 neliökilometriä. Se rajoittuu etelässä Jaaman piirin Opoljan ja lännessä Kattilan, pohjoisessa Lomonosovin piirin Kaprion ja idässä Volossovan piirin Pekunitsan, Simetsan ja Kolositsan kuntiin.[3][4] Pinta-alasta 61,5 % on metsää, 34,8 % maatalousmaata ja 3,7 % asuinaluetta[5].

Kunta sijaitsee Länsi-Inkerin ylängöllä. Pinnanmuodostukseltaan se on kumpuilevaa tasankoa.[6] Alueella virtaavat Siesta ja sen sivujoki Suma[7]. Hyötykaivannaisiin kuuluu turve[8]. Sumajoen laaksoon suunnitellaan luonnonsuojelualuetta[9].

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahokylän kuntaan kuuluu yhdeksän kylää: Ahokylä, Kaipala, Korkka (ven. Gorka), Lousnankylä (Louzno), Ratsina, Siesta, Tomassova (Domašovo), Unatitsa ja Uteseni (Utešenije)[3]. Noin sadan asukkaan kyliä ovat Tomassova ja Kaipala. Utesenissä ei ole lainkaan vakituista asutusta.[2]

Kunnassa sijaitsee lisäksi yksi puutarhapalsta-alue. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin tuhat henkeä.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumajoen rannalla kahden kilometrin päässä Kaipalan kylästä on sijainnut novgorodilaisten 1100-luvulla rakentama puolustuslinna, jonka saksalaiset ristiritarit hävittivät vuonna 1240[11]. Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1500 mainitaan Ratsinan pogosta, johon kuului suurin osa nykyisen kunnan kylistä[12]. Unatitsaan perustettiin ruotsalaisaikana 1600-luvulla luterilainen seurakunta[13]. 1800-luvulla seudulle rakennettiin aateliskartanoita, joista eräät ovat osittain säilyneet[14]. Peter von Köppenin mukaan Ahokylässä asui vuonna 1848 venäläisten ohella 16 Novasolkan luterilaiseen seurakuntaan kuulunutta savakkoa[15]. Vuoden 1899 väestönlaskennan mukaan Ratsinan volostin asukkaat olivat kymmenkuntaa virolaista lukuun ottamatta kaikki venäläisiä[16].

Liikenne, talous ja palvalut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät liikenneväylät ovat Perliisilän ja Kuurlan sekä Tomassovan ja Gorodištšen väliset asfaltoidut maantiet. Kunnasta on kolme päivittäistä linja-autovuoroa Jaamaan.[17]

Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat julkiset palvelut. Suurin osa työvoimasta työskentelee lähikunnissa, Laukaansuun satamassa, Jaamassa ja Pietarissa. Kunnassa toimii kolme maatalousyritystä ja juomavesipullottamo.[18]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema apteekkeineen, posti, pankki ja viisi myymälää. Keskikoululaiset opiskelevat Jaamassa. Kaipalassa ja Ratsinassa on myymälät.[19]

Kyläkuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumajoen kahtia jakama Ahokylä koostuu matalista kerrostaloista, puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista, julkisista rakennuksista ja vailla käyttöä olevista maatalousyrityksen rakennelmista[20].

Kaipalan muinaislinna on valtakunnallinen suojelukohde. Muita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä ovat kaksi keskiaikaista hautapaikkaa, Utesenin kartanoalue, Ratsinan kirkko ja toisen maailmansodan yhteishaudat.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 55. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b Plan, s. 52.
  3. a b Plan, s. 14.
  4. Projekt generalnogo plana munitsipalnogo obrazovanija Falilejevskoje selskoje poselenije Kingiseppskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Situatsionnaja shema fgis.economy.gov.ru. 2016. Viitattu 30.1.2017.
  5. Plan, s. 38.
  6. Plan, s. 31.
  7. Plan, s. 28–29.
  8. Plan, s. 35–36.
  9. Plan, s. 97.
  10. Plan, s. 52–54.
  11. Plan, s. 16.
  12. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 553, 933. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  13. Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stifsstyrelsen, församlingarnas prästerskap och skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 129. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X.
  14. Administratsija MO Falilejevskoje selskoje poselenije: Istorija poselenija falileevo.ru. Viitattu 5.2.2017.
  15. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 85. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  16. Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 322–343. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.
  17. Plan, s. 66–73.
  18. Plan, s. 47–50.
  19. Plan, s. 60–65.
  20. Plan, s. 41–42.
  21. Plan, s. 99–102.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]