Abd el-Krim

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Abd el-Krim

Muhammad ibn Abd el-Krim (18822. toukokuuta 1963) arabiaksi محمد بن عبد الكريم الخطابي oli berberipäällikkö Rifin alueelta Pohjois-Marokosta.

Hän johti kansannousua, Rifin sotaa Espanjaa ja Ranskaa vastaan vuosina 1921–1926. Abd el-Krimin luomia sissitaktiikoita käyttivät myöhemmin muun muassa Ho Tši Minh, Mao Zedong ja Che Guevara. Häntä pidetään pohjoisafrikkalaisten valtioiden itsenäisyysliikeiden johtohahmona.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abd el-Krim syntyi Ajdirissä Marokossa. Hän sai peruskoulutuksensa espanjalaisten peruskouluissa ja opiskeli myöhemmin Fezin ja Qarawiyinin yliopistoissa. Opiskelun jälkeen el-Krim työskenteli kääntäjänä ja opettajana ja sittemmin toimittajana Telegrama del Rif -lehdessä. Vielä näihin aikoihin hän kannatti Espanjan siirtomaavaltaa alueella. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914, el-Krim työskenteli tuolloin Espanjan siirtomaahallinnon virassa Melillassa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana el-Krim oli yhteydessä saksalaisiin ja ranskalaiset vangitsivat hänet. Hän kuitenkin pakeni vankeudesta ja nostatti saksalaisten tukemana Adjarin heimoista 10 000 miestä aseelliseen vastarintaan.[1] Näihin aikoihin hän sai innoituksensa taistella Rifin itsenäisyyden puolesta. Vuonna 1920 hän aloitti sissitoiminnan yhdessä isänsä Abd El-Karim El-Khattabin kanssa.

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rifin sota (1920)

Sodan aikana Abd el-Krim osoittautui erittäin taitavaksi sissijohtajaksi. 15 000 sotilaan joukoillaan hän pystyi pitämään puoliaan 465 000 ranskalaista ja espanjalaista vastaan kuuden vuoden ajan (1920–1926). Vuonna 1921 Rifin alue irtautui Espanjan hallinnasta ja 1923 perustettiin lyhytaikaiseksi jäänyt Rifin tasavalta. Abd el-Krim toimi tasavallan päämiehenä koko sen olemassaolon ajan.

Abd el-Krim löi 21. heinäkuuta 1921 Annualin taistelussa espanjalaiset, jotka kärsivät raskaat 12 000 miehen tappiot. Tappiot rifiläisille aiheuttivat epäsuorasti Espanjan hallituksen kaatumisen ja Miguel Primo de Riveran sotilasvallankaappauksen 1923 Espanjassa. Vuoteen 1924 mennessä el-Krim pakotti espanjalaiset vetäytymään kapealle rannikkokaistaleelle. Huhtikuussa 1925 hän hyökkäsi menestyksekkäästi ranskalaisten rajatukikohtia vastaan. Tämän jälkeen ranskalaiset ja espanjalaiset yhdistivät voimansa ja hyökkäsivät el-Krimin päätukikohtaa Targuistia vastaan. Abd el-Krim antautui ranskalaisille 26. toukokuuta 1926.[1]

Sodasta kärsi eniten Rifin siviiliväestö, jota vastaan espanjalaiset käyttivät muun muassa sinappikaasua.

Karkotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset karkottivat Abd el-Krimin Réunionin saarelle. Hänet vapautettiin terveyssyistä vuonna 1947.[1] Myöhemmin hän sai luvan asua Etelä-Ranskassa, mutta onnistui saamaan turvapaikan Egyptistä jossa hän toimi Arabien vapautusliiton puheenjohtajana. Abd el-Krim kuoli Kairossa vähän sen jälkeen kun viimeinen Pohjois-Afrikan arabivaltio Algeria itsenäistyi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keegan, John & Wheatcroft, Andrew: Who's Who in Military History. Routledge, 2002. ISBN 0-415-26039-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Keegan & Wheatcroft, 2002
  2. André Beaufre: Marokko 1921-1926. Kuohuva vuosisata, {{{Vuosi}}}, nro 10, s. 27-30.