Aatos Alanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aatos Volmar Alanen (24. heinäkuuta 1894 Kokemäki2. maaliskuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professorina vuosina 1940–1963.[1][2]

Alanen väitteli tohtoriksi vuonna 1925 väitöskirjallaan Hätävarjelus yksityisen käyttämänä oikeussuojakeinona. Akateemisen uransa alussa hän toimi Helsingin yliopiston prosessi- ja rikosoikeuden apulaisena virkaa tekevänä vuosina 1935–1937 ja vakinaisena vuosina 1937–1940. Vuonna 1940 hänet nimitettiin roomalaisen ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä oikeusensyklopedian professorin virkaan, jonka nimike muuttui vuonna 1959 yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professoriksi. Alanen jäi eläkkeelle vuonna 1963. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemien jäsen vuodesta 1952 alkaen.[3]

Alanen kirjoitti oppikirjan Yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus, jota käytettiin alan perusoppikirjana 1960-luvulle asti. Hän toi Suomen kansainväliseen yksityisoikeuteen uusia ajatuksia, ja hänen ansiostaan kansainvälis-yksityisoikeudellinen ajattelutapa juurruttui jo perusopintovaiheessa entistä paljon tehokkaammin osaksi juridista näkemystä. Alasen oikeusteoria oli luonnonoikeudellisesti sävyttynyt. Hän erotti tulkintaopissa yhtäältä lainsäätäjän todellisen ja alkuperäisen tarkoituksen selvittämiseen perustuvan historiallisen tulkinnan ja toisaalta yhtenäisenä kokonaisuutena hahmotetun oikeusjärjestyksen taustalla vaikuttavan kuvitellun lainsäätäjän tahdon konstruoimiseen perustuvan objektiivisen tulkinnan, joista Alainen suosi jälkimmäistä.[4][5][6]

  • Hätävarjelus yksityisen käyttämänä oikeussuojakeinona, väitöskirja. Helsinki 1925
  • Rangaistus ja turvaamistoimenpiteet toisiinsa verrattuina erikoisesti silmälläpitäen ns. turvaamissäilytystä. Helsinki 1926
  • Kuolemanrangaistus ja henkirikollisuus. Eripainos Suomen kriminalistiyhdistyksen vuosikirjasta 1935. Helsinki 1936
  • Lex Aquiliaan perustuva vahingonkorvaus roomalaisen yksityisoikeuden mukaan. Helsinki 1940
  • Suomen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys; kirjoittaja R. A. Wrede; suomentaneet Hjalmar Kahanpää ja Kaarlo Kaira ; uusineet Aatos Alanen ym. 2. uus. painos WSOY 1945, 3. uus. painos 1949 (alkuteos Grunddragen av Finlands rätts- och samhällsordning)
  • Yleinen oikeustiede. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja 26. WSOY 1948, 2. uus. painos nimellä Yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus. WSOY 1965
  • Oikeus ja yhteiskunta. WSOY 1950
  • Oikeuslähde ja laintulkintaoppi. Helsingin yliopisto, Helsinki 1959
  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.
  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 51. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, p. 250. Otava 1967.
  3. Kangas (toim.) 1998, s. 421.
  4. Kangas (toim.) 1998, s. 179.
  5. Kangas (toim.) 1998, s. 323.
  6. Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 121.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.