Kaarlo Kaira

Kaarlo Kustaa Kaira, vuoteen 1906 Bodström (19. joulukuuta 1886 Halikko – 2. heinäkuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina vuosina 1933–1955.

Kaira kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1906. Hän suoritti ensin filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1908 ja maisterin tutkinnon vuonna 1910, ja ryhtyi sitten opiskelemaan oikeustiedettä, suorittaen molempain oikeuksien kandidaatin tutkinnon vuonna 1913 ja saaden varatuomarin arvon vuonna 1915. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1932 väitöskirjallaan Valtiosopimusten tekemisestä Suomen oikeuden mukaan, jota on pidetty sotienvälisen ajan merkittävimpänä valtiosääntöoikeudellisena monografiana. Hän myös teki opintomatkoja Ranskaan, Englantiin, Alankomaihin ja Ruotsiin.

Kaira nimitettiin vuonna 1933 Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosentiksi ja vuotta myöhemmin valtio-oikeuden professorin virkaan, joka muutettiin vuonna 1944 valtiosääntöoikeuden ynnä kansainvälisen oikeuden professorin viraksi. Hän toimi lainopillisen tiedekunnan varadekaanina vuosina 1936–1944. Hänet nimitettiin sotasyyllisyysoikeuden jäseneksi vuosina 1945–1946 ja Haagin pysyvän välitystuomioistuimen jäseneksi vuodesta 1939 alkaen. Kaira toimi myös lukuisissa muissa asiantuntija- ja edustustehtävissä, mukaan lukien useiden valtion komiteoiden jäsenenä ja perustuslakivaliokunnan asiantuntijana, ja luottamustoimissa, kuten Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1938–1945, moninkertaisena edustajana kirkolliskokouksessa ja Veronmaksajain keskusliiton puheenjohtajana vuosina 1954–1965. Hän oli mukana perustamassa Suomen Lakimiesliittoa ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1953–1963. Hänellä oli myös merkittävä rooli lakimiesten julkaisutoiminnan kehittämisessä.

Kairan oikeustieteellinen tutkimus käsitteli etenkin valtiosääntöoikeutta. Hänen kansainvälisen oikeuden ja valtionsisäisen oikeuden suhdetta koskevat tutkimuksensa väitöskirjassaan ja teoksessaan Valtiosopimuksista, niiden tekemisestä ja oikeudellisesta vaikutuksesta (1932) loivat teoreettisen perustan Suomessa omaksutulle dualistiselle käsitykselle näiden oikeusjärjestysten suhteesta. Lisäksi Kaira kehitti omaisuuden suojan rajoitusten arvioinnissa ennen vuoden 1995 peruoikeusuudistusta käytetyn "normaali, kohtuullinen, järkevä" -testin, jonka mukaan omaisuuden käyttärajoituksesta voitiin säätää tavallisella lailla, jos rajoitus ei loukannut omistajan oikeutta omaisuutensa normaalin, kohtuulliseen ja järkevään käyttämiseen.

Kaira omisti Hyvinkäällä sijaitsevan Kytäjän kartanon yhdessä arkkitehti ja pääjohtaja Väinö Vähäkallion kanssa vuosina 1928–1932, kunnes Vähäkallio osti Kairalta tämän osuuden.