Aaro Hellaakoski
| Aaro Hellaakoski | |
|---|---|
 Aaro Hellaakoski keväällä 1913. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1893 Oulu |
| Kuollut | 23. marraskuuta 1952 (59 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | runoilija, kirjailija, tutkija, opettaja |
| Kirjailija | |
| Kirjallinen suuntaus | modernismi |
| Esikoisteos | Runot (1916) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aaro Antti Hellaakoski (22. kesäkuuta 1893 Oulu – 23. marraskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja.[1] Hän oli kotoisin Oulusta ja vietti osan nuoruudestaan Tampereen Pispalassa. Kirjailijana hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen.
Elämä
Aaro Hellaakosken vanhemmat olivat lehtori Antti Rietrikki Helaakoski ja Aina Maria Lindman. Hänen nuorempi sisarensa oli taidemaalari Aira Helaakoski. Aaro Hellaakoski vietti pääosan lapsuus- ja nuorusvuosistaan Oulussa ja hän pääsi ylioppilaaksi 1913. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa maantiedettä, eläin- ja kasvitiedettä sekä geologiaa ja mineralogiaa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1919. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916. Hellaakoski väitteli 1928 tohtoriksi, geologian alalta ollut väitöskirja oli nimeltään Puulan järviryhmän kehityshistoria.[2]
Hellaakoski toimi vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä.[3]
Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa.
Avioliitosta Lempi Alina Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti (s. 1929), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri.[4]
Teoksia
Runoteoksia
- Runoja, 1916
- Nimettömiä lauluja, 1918
- Me kaksi, 1920
- Elegiasta oodiin, 1921
- Maininki ja vaahtopää, 1924
- Hauen laulu, 1928
- Jääpeili, 1928
- Valitut runot, 1940
- Vartiossa, 1943
- Uusi runo, 1943
- Huojuvat keulat, 1946
- Hiljaisuus, 1949
- Sarjoja, 1952
- Huomenna seestyvää, 1953
- Runot, 1953
- Runot 1916-1928, 1997
Romaaneja ja novelleja
- Suljettujen ovien takana, 1923, ekspressionistinen romaani
- Iloinen yllätys, 1927, novellikokoelma
Tutkielmia ja esseitä
- T. K. Sallinen, 1921
- Kuuntelua, 1950, esseitä.
- Niin kuin minä näin, 1959 (T. K. Sallisesta, Wäinö Aaltosesta ja kuvataiteesta)
Tieteellisiä tutkimuksia
- Puulan järviyhtymän kehityshistoria. (Väitöskirja) Fennia 51:2, 1928.
- Suursaimaa (maantieteellis-geologinen tutkimus) Fennia 43:4, 1922.
Oppikirjoja
- Hellaakoski, Aaro – Tuominen, Kyllikki – Mattila, Jorma: Maa ja sen asukkaat 1. Porvoo: WSOY, 1951.
- Hellaakoski, Aaro – Tuominen, Kyllikki – Mattila, Jorma: Maa ja sen asukkaat 2. Porvoo: WSOY, 1952.
Palkintoja
Sävellyksiä runoihin
Sävellyksiä Hellaakosken runoihin
Hellaakosken runoja ovat säveltäneet muiden muassa Pekka Kostiainen, Tauno Marttinen, Einojuhani Rautavaara, Kari Rydman, Esa Pethman, Richard Järnefelt, Ilkka (Petri) Pettersson, Heikki Sarmanto ja Maritta Kuula ja Kauko Röyhkä.[5]
Hellaakosken runoihin tehtyjen sävellysten levytyksiä
- Sarmanto, Heikki: Syksy ja muita lauluja. (Sisällys: Satakieli herää, Satakieli laulaa, Satakielen ahdistus, Surviaisten tanssi, Hauen laulu, Kesäyö, Laulu.) Hi-Hat 1976.
- Lyra All Stars & Johanna Iivanainen: Satakieli CD. (Sisällys: Satakieli-sarja (1–10), Hauen laulu, Viatonten valssi ja Vieretyksin.) Lyra 2006.
- Suuri joukko muita levytyksiä[6]
Tutkimuksia
- Pulkkinen, Veijo: Aaro Hellaakosken Me kaksi -runoelman tekstuaalinen variaatio ja sen tulkinta. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain. Tekstuaalitieteet (erikoisnumero), 2010, nro 3, s. 6–31. Artikkelin verkkoversio.
Lähteet
Kirjallisuus
- Kupiainen, Unto: Aaro Hellaakoski: Ihminen ja runoilija. WSOY Porvoo 1953.
- Pieni tietosanakirja
Viitteet
- ↑ Tikkanen, Matti: Aaro Hellaakoski – runoileva maantieteilijä [Aaro Hellakoski, a poet and a geographer]. Terra, 1993, 105. vsk, nro 2, s. 67-82. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.
- ↑ Biografiskt lexikon för Finland 3. Republiken A–L (2011)
- ↑ Kriitikko ja esseisti. Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 148-149. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Fono.fi-tietokanta fono.fi. Viitattu 28.1.2010.
- ↑ Aaro Hellaakoski – bibliografia Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 30.10.2014.
Aiheesta muualla
- Majamaa, Raija: Hellaakoski, Aaro (1893–1952). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.5.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kirjasampo.fi: Aaro Hellaakoski.
- Oulun kaupunginkirjasto: Pohjoista kirjallisuutta: Aaro Hellaakoski.
- Nimettömiä lauluja (1918) – (Gutenberg.org).
- Runoja (1916) – (Gutenberg.org).
- YLE Elävä arkisto – Aaro Hellaakoski: Hauen laulu.
| ||||||||||||||||||||||
