Aarno Pajunen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarno Edvard Pajunen (23. marraskuuta 1922 Helsinki19. maaliskuuta 1982 Helsinki) oli kauppaneuvos ja diplomikauppias, joka toimi kauppaketju Edv. Pajunen Oy:n toimitusjohtajana.

Aarno Pajusen vanhemmat Edvard ja Hilja Pajunen olivat perustaneet vuonna 1918 ensimmäisen elintarvikeliikkeensä Kulmalankadulle (nykyinen Kulmavuorenkatu) Helsingin Sörnäisiin. Hän oli ollut mukana kaupan toiminnassa pikkupojasta asti ja vanhempien elämäntyön jatkaminen oli hänelle luonnollinen valinta. Tähän tähtäsi myös opiskelu Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa, jossa hän suoritti vuonna 1947 merkonomin tutkinnon.

Kauppiaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard Pajusen kuoltua vuonna 1953 toimitusjohtajan tehtävät siirtyivät Aarno Pajuselle. Hän oli samana vuonna suorittanut myös Suomen Vähittäiskauppiasliiton järjestämän kurssin ja diplomikauppiaan tutkinnon.

Edv. Pajunen Oy:n myymälät olivat pääasiassa pieniä kivijalkakauppoja. Aarno Pajusen aloittaessa toimitusjohtajana oli alkanut valintamyymälöiden läpimurto, ja Pajunen ymmärsi tämän myymälätyypin edut. Koska pienet liikehuoneistot eivät soveltuneet valintamyymälöiksi, hän ryhtyi hankkimaan isompia liiketiloja, joissa valintamyymälän toiminta oli mahdollista. Tällaisia myymälöitä Pajusen yrityksellä oli toistakymmentä 1960-luvun puoliväliin mennessä.

Kaupan järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajunen oli aktiivisesti mukana alansa järjestötoiminnassa. Hän toimi Suomen Vähittäiskauppiasliitossa (sittemmin K-kauppiasliitto[1]) elintarvikejaoston puheenjohtajana ja liiton varapuheenjohtajana, minkä lisäksi hän kuului Keskon hallintoneuvostoon. Hänen tärkein järjestötehtävänsä oli Vähittäiskaupan keskusliiton puheenjohtajuus 1964–1975. Hänen johdollaan liitto sai vähitellen arvovaltaa, ja se oli mukana perustamassa ensin Kaupan Keskusvaliokuntaa ja myöhemmin koko kaupan alan keskusjärjestöä Kaupan Keskusliittoa.

Urheilun järjestötoiminnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pajunen oli myös innokas urheilumies ja urheilun järjestöaktiivi. Hänen päälajinsa oli pikaluistelu, mutta urheilu-ura jäi lyhyeksi päätyön vuoksi. Hän toimi Suomen Luisteluliiton puheenjohtajana 1960–1978, ja tähän ajankohtaan ajoittuivat suomalaisen pikaluistelun menestysvuodet. Luisteluliiton puheenjohtajana hän oli myös Suomen Olympiakomitean jäsen. Hän toimi Suomen luistelujoukkueen johtajana Innsbruckin (1964), Grenoblen (1968), Sapporon (1972) ja Innsbruckin (1976) talviolympialaisissa.

Jäsenyyksiä ja luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli jäsenenä Helsingin kauppakamarin hallituksessa, Kaupan tiedotustoimikunnassa, Suomen Liikemiesten Kauppaopiston kannatusyhdistyksessä, Kulosaaren Yhteiskoulun ystävät ry:ssä (puheenjohtajana), Laulu-Miehissä, Eläketurvakeskuksen hallituksessa, Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoilulautakunnassa ja Helsingin kaupunginvaltuustossa (Liberaalisen Kansanpuolueen edustajana).

Pajunen sai Suomen Leijonan ritarimerkin 1960 ja kauppaneuvoksen arvonimen 1973.

Hän sairasteli viimeisinä vuosinaan, ja liiketoiminta siirtyi hänen lapsilleen. Yksi heistä on Helsingin kaupunginjohtaja ja ylipormestari Jussi Pajunen, joka oli sukupolvenvaihdoksen aikoihin mukana Edv Pajunen Oy:n toiminnassa. Vuonna 1979 he perustivat Kuluttajain Pikatukku Alepan. Se myytiin vuonna 1987 SOK:lle. Se oli siihen mennessä laajentunut 37 myymälän kauppaketjuksi[2].

Aarno Pajunen kuoli 59-vuotiaana maaliskuussa 1982. Hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]