Siirry sisältöön

Aadolf Juhana

Wikipediasta
Aadolf Juhana, David Klöker Ehrenstrahlin maalaama muotokuva.

Aadolf Juhana, Pfalz-Zweibrückenin kreivi, Stegeborgin herttua (ruots. Adolf Johan; 11. lokakuuta 1629 Stegeborg – 14. lokakuuta 1689 Stegeborg) oli Reinin pfalzkreivi ja Ruotsin prinssi. Hän oli Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan nuorin veli. [1][2]

Aadolf Juhana oli Ruotsin sotamarsalkka, sotapäällikkö Pohjan sodassa vuosina 1655–1659 ja myöhemmin valtakunnanmarski.[1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aadolf Juhanan isä oli Pfalz-Zweibrückenin herttua Juhana Kasimir ja äiti Ruotsin prinsessa Katariina Vaasa, kuningas Kaarle IX:n ja Maria Pfalzilaisen tytär.[2] Menetettyään äitinsä yhdenksänvuotiaana Aadolf Juhana vietti lapsuutensa Ruotsin hovissa serkkunsa kuningatar Kristiinan hallitessa.

Sotilas-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruununperijän veljenä Aadolf Juhana nimitettiin kesäkuussa 1651 vain 21-vuotiaana Länsi-Götanmaan, Taalainmaan ja Värmlannin kenraalikuvernööriksi marsalkka Lennart Torstenssonin seuraajana. Vuonna 1653 Aadolf Juhana sai sotamarsalkan arvon.[1][2] Seuraavana vuonna hänen veljensä Kaarle X Kustaa nousi valtaistuimelle Kristiinan luovuttua kruunusta.

Aadolf Juhana toimi komentajana vuonna 1655 puhjenneessa sodassa Puolaa vastaan. Tammikuussa 1656 Kaarle X nimitti hänet Puolassa ja Preussissa taistelevan ruotsalaisen armeijan generalissimukseksi. Kuningas jätti sotaretken joksikin aikaa kokonaan veljensä johdettavaksi, tosin tämä tukeutui vahvasti sotamarsalkka Carl Gustaf Wrangelin apuun. Aadolf Juhana ja Wrangel löivät joukkoineen puolalaiset Gnesenin taistelussa huhtikuussa 1656, minkä lisäksi Aadolf Juhana osallistui myös Varsovan taisteluun heinäkuussa 1656. Keväällä 1657 Kaarle X siirtyi johtamaan sotatoimia Tanskaa vastaan jättäen Aadolf Juhanan kokonaan vastuuseen Puolan-armeijasta ja ruotsalaisten miehittämän Länsi-Preussin hallinnosta. Aadolf Juhana johti menestyksekästä puolustustaistelua ja onnistui keväällä 1659 etenemäänkin, mutta tappiot olivat suuret eikä vihollista saatu houkuteltua ratkaisevaan yhteenottoon. Tyytymätön Kaarle X vapautti lopulta veljensä komentajuudesta. Aadolf Juhana palasi elokuussa 1659 Ruotsiin ja jätti komennon sotamarsalkkaluutnantti Lorens von der Lindelle.[2]

Vuonna 1660 kuollut Kaarle X määräsi testamentissaan Aadolf Juhanan valtakunnanmarskiksi sekä alaikäisen poikansa Kaarle XI:n holhoojahallituksen jäseneksi. Jos kuningataräiti Hedvig Eleonoora kuolisi tai menisi uudelleen naimisiin ennen Kaarle XI:n täysi-ikäisyyttä, Aadolf Juhanasta piti testamentin mukaan tulla holhoojahallituksen johtaja. Ruotsin valtaneuvosto ja valtiopäivät päättivät kuitenkin poiketa testamentista ja jättää Aadolf Juhanan holhoojahallituksen ulkopuolelle tämän vastalauseista piittaamatta. Hän yritti turhaan saada päätöksen kumottua vuoden 1664 valtiopäivillä. Jouduttuaan syrjään päätöksenteosta ja hovista Aadolf Juhana asui vuoroin Saksassa, vuoroin Stegeborgissa Ruotsissa. Hän joutui useisiin riitoihin ja oikeusjuttuihin sukunsa kanssa.[1][2] Hän vastusti muun muassa isoreduktion ulottamista omiin läänityksiinsä.[2]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Johan avioitui ensimmäisen kerran 20-vuotiaana 19. kesäkuuta 1649 myös 20-vuotiaan kreivitär Elsa Beata Persdotter Brahen (1629–1653) kanssa. Hän oli kreivi Per Brahe nuoremman ja Kristina Katarina Stenbockin tytär. Elsa Beata Brahe kuoli vain neljän avioliittovuoden jälkeen.[1]

Heille syntyi yksi lapsi:

  • Gustav Adolf (syntyi ja kuoli 1652)

Adolf Johan avioitui toisen kerran helmikuussa 1661 Tidön linnassa ensimmäisen puolisonsa serkun Elsa Elisabeth Nilsdotter Brahen (1632–1689) kanssa,[1] joka oli Visingsborgin kreivi Nils Brahe vanhemman ja paronitar Anna Margareta Bielken tytär. Hän oli aiemmin ollut naimisissa kansleri kreivi Erik Axelsson Oxenstiernan (1624–1656) kanssa. Elsa Elisabeth Brahe jäi 24-vuotiaana leskeksi viiden lapsen kanssa.  

Adolf Johan kosi 31-vuotiasta leskirouva Elsa Brahea, mutta kuningatar Hedvig Eleonora ja muut saivat hänet luopumaan kosinnasta. "Hän oli lumoutunut ajatuksesta tulla kuninkaalliseksi henkilöksi", ja luultavasti myös toivoi vaihtavansa leskeytensä ruhtinaalliseen hovielämään. Viidestä lapsesta pitivät tuolloin huolta muut, tytöt olivat tuolloin 11-, 10- ja 6-vuotiaita ja pojat 9- ja 5-vuotiaita. Elsa Brahe valmistautui tyylikkäisiin häihin. Häät pidettiin Tidön linnassa, mutta herttua Adolf Johan oli nyt syrjäytetty sotamarsalkka ja sijaishallitsija ja herttuapari vetäytyi Stegeborgin linnaan ja myöhemmin herttuaperhe muutti ulkomaille Saksan tiluksilleen.

Heille syntyi yhdeksän lasta, joista aikuisiksi eli neljä:[1]

  1. Katarina (30. marraskuuta 1661 – 6. toukokuuta 1720), avioitui vuonna 1696 Kristoffer Gyllenstiernan kanssa.
  2. Maria Elisabet (1663–1748), puoliso G. von Gerstorff.
  3. Adolf Johan nuorempi (13. elokuuta 1666 – 25. helmikuuta 1701), Reinin pfalzikreivi, Pyhän saksalais-roomalaissen keisarikunnan keisarillisen armeijan upseeri, pysyi naimattomana.
  4. Gustav Samuel Leopold (1670–1731), Pfalz-Zweibrückenin herttua, kääntyi katoliliseksi vuonna 1696 ja hallitsi Zweibrückenin pfalzkreivikuntaa vuonna 1718 Kaarle XII:n kuoltua, kuoli lapsettomana.

Vuonna 1688 lapset pakenivat hovin turviin riitauduttuaan pahasti isänsä kanssa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Nordisk familjebok (1904), s. 189 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 30.3.2019.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 G. Wittrock: Adolf Johan (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1918). Ruotsin valtionarkisto. Viitattu 30.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aadolf_Juhana&oldid=23847474”