A Dangerous Man: Lawrence After Arabia
| A Dangerous Man: Lawrence After Arabia | |
|---|---|
 Elokuvan teatterijuliste. |
|
| Ohjaaja | Christopher Menaul |
| Käsikirjoittaja | Tim Rose Price |
| Tuottaja | Celia Bannerman |
| Kuvaaja | Witold Stok |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | |
| Ensi-ilta |
 18. huhtikuuta 1992 8. toukokuuta 1992 2. marraskuuta 1993 |
| Kesto | 107 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
A Dangerous Man: Lawrence After Arabia on Christopher Menaulin ohjaama brittiläinen televisioelokuva vuodelta 1992. Elokuvan käsikirjoitti Tim Rose Price, ja sen pääosissa näyttelevät Ralph Fiennes, Alexander Siddig ja Denis Quilley. Elokuva sai 1992 parhaan draamaelokuvan International Emmy Award -palkinnon.
Elokuva käsittelee brittiläisen sotilashenkilön T. E. Lawrencen ja emiiri Faisalin osuutta Pariisin rauhankonferenssissa 1919. A Dangerous Man: Lawrence After Arabia kuvattiin noin vuosi David Leanin ohjaaman Arabian Lawrence (1962) -elokuvan uudelleenjulkaisun jälkeen. A Dangerous Man -elokuvaa onkin kutsuttu Leanin elokuvan epäviralliseksi jatko-osaksi.
Elokuvaa on kritisoitu muun muassa sen dokumenttimaisuudesta ja juonesta, joka saattaa edellyttää historian tuntemusta. Toisaalta esimerkiksi elokuvan pääroolissa näytellyt Ralph Fiennes sai roolisuorituksestaan Lawrencena myönteisiä arvosteluja, minkä lisäksi elokuva toi hänet merkittävien elokuvaohjaajien tietoisuuteen.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva alkaa lainauksella T. E. Lawrencen sotamuistelmista Seven Pillars of Wisdom (1922). Emiiri Faisal (Alexander Siddig) saapuu ensimmäisen maailmansodan jälkeen Pariisissa 1919 järjestettävään Pariisin rauhankonferenssiin puolustamaan arabien oikeutta hallita Syyriaa. T. E. Lawrence (Ralph Fiennes) liittyy tämän neuvottelukuntaan huolimatta ranskalaisten ja brittien vastustuksesta. Lawrencen ja Faisalin välejä rasittavat Lawrencen sodanjälkeinen kuuluisuus, minkä lisäksi Lawrence kokee henkilökohtaisen menetyksen tämän isän kuoltua Englannissa. Lawrence kirjoittaa elokuvan aikana sotamuistelmiaan, minkä lisäksi hän vaikuttaa viihtyvän naisten sijaan paremmin miesten seurassa.[1]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ralph Fiennes | … | T. E. Lawrence |
| Alexander Siddig | … | Faisal |
| Denis Quilley | … | lordi Curzon |
| Nicholas Jones | … | lordi Dyson |
| Roger Hammond | … | Valence |
| Peter Copley | … | Maitland |
| Paul Freeman | … | Dumont |
| Polly Walker | … | rouva Dumont |
| Gillian Barge | … | Gertrude Bell |
| Jim Carter | … | Richard Meinertzhagen |
| Michael Cochrane | … | Winston Churchill |
| Robert Arden | … | Wilson |
| Arnold Diamond | … | Georges Clemenceau |
| Bernard Lloyd | … | Lloyd George |
| Merelina Kendall | … | Lawrencen äiti |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
David Puttnam, joka oli yksi elokuvan tuottajista, kertoo kiinnostuneensa elokuvan aiheesta ollessaan mukana tuottamassa BBC:lle Pariisin rauhankonferenssista kertovaa dokumenttia Peacemaking (1971). Työskennellessään Columbia Picturesin studiojohtajana Puttnam oli yhteydessä yhdysvaltalaisiin televisiokanaviin mahdollisuudesta toteuttaa T. E. Lawrencesta kertova minisarja. Hanke jäi kuitenkin lopulta toteutumatta, kun tuotantoyhtiö Goldcrest Films ajautui vaikeuksiin.[3]
Puttnam jatkoi elokuvan suunnittelua Clive Irvingin ja Tim Rose Pricen kanssa sen jälkeen, kun oli jättänyt työnsä Columbia Picturesissa. Elokuvan tuottajiin kuulunut Colin Vaines on kertonut, että elokuvaa suunniteltiin kolmen vuoden ajan.[3] Hänen mukaansa elokuva oli esimerkiksi eräässä vaiheessa toteutua Pariisissa kuvattuna suuremman budjetin englantilais-ranskalaisena tuotantona. Ranskalaisen rahoituksen kaaduttua oli kuitenkin tyydyttävä pienempään budjettiin.[4] Hänen mukaansa Persianlahden sodan syttyminen vauhditti elokuvan tuotantoa.[3]
Ralph Fiennes, jonka Puttnam löysi tämän näyteltyä kriitikoiden kehumissa teatterirooleissa, valittiin elokuvan päärooliin näyttelemään Lawrencea. Fiennes valmistautui rooliinsa muun muassa lukemalla Lawrencen sotamuistelmat Seven Pillars of Wisdom (1922).[5] Fiennes oli alun perin lukenut Lawrencen sotamuistelmat lapsena ja vieraillut tämän kotitalossa Clouds Hillissä, joka Fiennesin kertoman mukaan oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen.[2] Prinssi Faisalin rooliin valittiin tuntematon sudanilaissyntyinen näyttelijä Siddig El Fadil (Alexander Siddig).[6]
Suurin osa elokuvasta kuvattiin Sands Filmsille kuuluvalla studiolla, joka sijaitsi Lontooseen kuuluvassa Rotherhithen kaupunginosassa.[3] Rajallinen tuotantobudjetti vaikutti elokuvan tuotannollisiin puitteisiin. Esimerkiksi kohtaus, jossa Lawrence ja Faisal kohtaavat hevosratsain, kuvattiin ainoastaan yhdellä hevosella, jolla näyttelijät vuorottelivat. Lisäksi kohtaus, jossa Fiennesin näyttelemä Lawrence nähdään ratsastamassa kamelin selässä aavikolla, kuvattiin todellisuudessa eräällä hiekkakentällä lähellä Lontoota kiertävää M25-moottoritietä.[7]
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A Dangerous Man: Lawrence after Arabia ei ilmestynyt elokuvateattereissa, vaan se tuotettiin televisiolevitykseen.[7]
Los Angeles Times -lehden elokuva-arvostelijan Chris Willmanin mukaan elokuva on Arabian Lawrencen (1962) epävirallinen jatko-osa, joka jatkaa siitä, mihin edellinen elokuva päättyi. Hänen mukaansa elokuvassa käsitellään Lawrencen seksuaalisuutta, mutta se jää poliittisten teemojen varjoon. Willmanin mukaan ohjaaja Menaulin tietoinen päätös vähätellä Lawrencea teki samalla tämän kokemasta tappiosta vähemmän traagisen.[8]
Variety-lehden elokuva-arvostelijan Tony Scottin mukaan elokuvan ymmärtäminen edellyttää katsojalta historian tuntemusta. Hän kutsui elokuvaa kiitettäväksi vaikkakin hämmentäväksi televisioelokuvaksi, joka kertoo Lawrencen taistelusta arabien oikeuksien puolesta Ranskan vaateita vastaan. Hänen mukaansa Fiennes, vaikka onkin fyysisesti Lawrencea suurempi, suoriutuu roolistaan uskottavasti.[9]
T. E. Lawrencen elämäkertakirjailija Michael Korda kutsuu elokuvaa melko kankeaksi dokudraamaksi. Hänen mukaansa tuotannon dokumenttimaisuus on ongelma, minkä esimerkiksi Arabian Lawrence (1962) -elokuvan tekijät halusivat välttää. Hänen mukaansa pääroolissa esiintynyt Ralph Fiennes sen sijaan muistutti Lawrencea enemmän kuin Arabian Lawrencen päänäyttelijä Peter O’Toole.[10]
New York Times -lehden arvostelijan John J. O’Connorin mielestä Ralph Fiennes esittää Lawrencea mieleenpainuvan tarkkanäköisesti. O’Connorin mukaan ohjaaja Menaul tuo myös esiin muita taitavia näyttelijäsuorituksia, kuten Bernard Lloyd, Arnold Diamond, Denis Quilley ja Nicholas Jones. O’Connorin mielestä Tim Rose Pricen käsikirjoitus yhteensovittaa taitavasti maailmanpoliittiset tapahtumat Lawrencen yksityiselämän tapahtumien kanssa.[11]
Rotten Tomatoes -verkkosivun noin 1 900 käyttäjästä 57 % antoi elokuvalle positiivisen arvosanan keskiarvon ollessa 3/5.[12]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai 1992 parhaan draamaelokuvian International Emmy Award -palkinnon.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Elokuva.
- ↑ a b Two Years with Ralph Fiennes Moreintelligentlife.com. 2010. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gritten, David: MOVIES : Lawrence of Arabia, the One-Horse Sequel (sivu 2/3) articles.latimes.com. 27.10.1991. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Falk, Quentin & Ben: ”One Hump or Two?”, Television's Strangest Moments: Extraordinary But True Tales from the History of TV. Pavilion Books, 2014. ISBN 1849941831. Google Books (viitattu 15.5.2015). (englanniksi)
- ↑ Hamlet for the 90s Theguardian.com. 5. helmikuuta 1995. Viitattu 7.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Gritten, David: MOVIES : Lawrence of Arabia, the One-Horse Sequel (sivu 3/3) articles.latimes.com. 27.10.1991. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Gritten, David: MOVIES : Lawrence of Arabia, the One-Horse Sequel (sivu 1/3) articles.latimes.com. 27.10.1991. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Willman, Chris: TV Reviews : 'A Dangerous Man' Downsizes Lawrence (sivu 1/3) Articles.latimes.com. 8. toukokuuta 1992. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Scott, Tony: Review: ‘Great Performances a Dangerous Man: Lawrence After Arabia’ Variety.com. 6. toukokuuta 1992. Viitattu 5.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia, s. 694. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6. (englanniksi)
- ↑ O'Connor, John J.: Review/Television; Confused, Complex Lawrence Of Arabia Nytimes.com. 6. toukokuuta 1992. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
- ↑ A Dangerous Man: Lawrence After Arabia (1992) rottentomatoes.com. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Awards - Previous Winners: Drama iemmys.tv. Arkistoitu 5.12.2007. Viitattu 21.7.2013. (englanniksi)