800 Naval Air Squadron

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
800 Naval Air Squadron
HMS Ark Royal planes.jpg
800 laivueen Blackburn Skuat HMS Ark Royalin lentokannella.
Toiminnassa 1933-1945
1946-1950
1951-1954
1954-1959
1959-1964
1964-1972
1980-2004
2006 -
Valtio Yhdistynyt kuningaskunta
Puolustushaarat merivoimat
Aselajit tukialuslentolaivue
Rooli rynnäkkö
Osa joukkoa Ison-Britannian laivaston ilmavoimia
Koko laivue
Tukikohta RAF Cottesmore
Kalusto Harrier GR.9
Motto lat. Nunquam non paratus (ei koskaan valmistautumattomana)
Värit sinisessä kentässä ylöspäin osoittava atrain, jonka päällä siivinvarustetut miekat kohotettuna tervehdykseen kaikki kultaa
Sodat ja taistelut Norja 1940-1944
Välimeri 1940-1941
Spartivento 1940
Bismarck 1941
Maltan saattueet 1941-1942
Diego Suarez 1942
Pohjois-Afrikka 1942
Etelä-Ranska 1944
Aegeanmeri 1944
Burma 1945
Malesia 1945
Komentajat
Tunnettuja komentajia kapteeniluutnantti R. D. Lygo 1954-1955
kapteeniluutnantti A. D. Auld 1982-1983

800 Naval Air Squadron (800 NAS) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien lentolaivue.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

800 NAS perustettiin 3. huhtikuuta 1933 yhdistämälllä 402. ja 404. lentueet lentolaivueeksi. Perustettaessa laivueella oli yhdeksän Hawker Nimrod ja kolme Hawker Osprey hävittäjää. Laivue siirrettiin 5. toukokuuta HMS Courageousille, jonka mukana laivue palveli 1935-1936 Abessinian kriisin aikana Välimerellä.[1]

Laivueen kalusto vaihtaminen Blackburn Skua koneisiin aloitettiin lokakuussa 1938 ja se siirtyi 27. lokakuuta HMS Ark Royalille. Laivue siirrettiin Amiraliteetin valvontaan 24. toukokuuta 1939.[2]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan syttyessä 800 NAS oli edelleen palveluksessa HMS Ark Royalilla. Lentotukialuksen palattua eteläiseltä Atlantilta laivue siirrettiin maihin Hatstonin lentotukikohtaan, jossa se vietti seuraavan talven.[2]

Königsberg hyökkäyksen kohteena Bergenissä
Kuusi 800 NAS:n Blackburn Skuaa valmiina lähtöön HMS Ark Royalin lentokannelta huhtikuussa 1941

Blackburn Skuan suurimpia menestystarinoita oli Saksan laivaston risteilijän Königsbergin upottaminen syöksypommittamalla Bergenin satamassa 10. huhtikuuta 1940. Hyökkäävässä osastossa oli seitsemän Skuaa 800 laivueesta (kapteeni R T Partridge) yhdessä yhdeksän 803 laivueen (luutnantti W P Lucy) Skuan kanssa. Hyökkäysosasto suunnisti 330 mailin matkan yöllä Hatstonista Bergeniin ja takaisin. Skua koneista menetettiin operaatiossa ainoastaan yksi.[3][4] Saman hyökkäyksen aikana hyökkäävät koneet ampuivat alas kuusi saksalaista Heinkel He 111 pommikonetta.[2]

800 NAS hyökkäsi 10. kesäkuuta HMS Ark Royalilta taisteluristeilijä Scharnhorstia vastaan. Hyökkäyksessä tuhoutui neljä laivueen koneista ja laivueenkomentaja kapteeni R T Partridge joutui sotavangiksi.[2]

Tukialuksen mukana laivue siirtyi Gibraltarille osaksi Force H:ta ja osallistui sen mukana Ranskan laivaston tuhoamiseen Mers-el-Kebirissä (operaatio Catapult).[2]

800 NAS varustettiin huhtikuutta 1941 Gibraltarilla yhdeksällä (myöhemmin 12) Fairey Fulmar koneilla ja liitettiin samalla HMS Furiousille[2]

Yksi lentue (Z-lentue, 9 konetta) siirrettiin HMS Victoriousille etsimään saksalaista taistelulaivaa Bismarckia Atlantilta ja toinen lentue (Y-lentue, kolme konetta) liitettiin HMS Argukselle. Laivueeseen liitettiin toukokuussa 801 laivue X lentueena (800X, 9 konetta), joka sijoitettiin HMS Furiousille seuraavaksi puoleksi vuodeksi.[2]

Laivue koottiin kesäkuussa 1941 RNAS St. Merrynissä ja siirrettiin kokonaisuudessaan HMS Furiousille, jonka kanssa laivue suoritti hyökkäyksen Petsamoon. Hyökkäyksessä laivue menetti kaksi konetta.[2]

Laivue liitettiin uudelle tukialukselle HMS Indomitablelle, jonka mukana laivue siirtyi ensiksi Länsi-Intian vesille koulutettavaksi ja sitten Intian Valtamerelle. Laivue otti osaa Madagaskarin operaatioihin.[2]

800 NAS vastaanotti kesäkuussa 1942 Hawker Sea Hurricanet ja otti niiden kanssa osaa Pohjois-Afrikan maihinnousuihin saattuetukialus HMS Biterille marraskuussa 1942.[2]

Heinäkuussa 1943 laivueesta tuli ensimmäinen laivaston ilmavoimien yksikkö, joka varustettiin Grumman Hellcateillä ja samlla laivue liitettiin osaksi 7. Laivaston hävittäjälennostoa. Laivue, joka oli sijoitettu saattuetukialus HMS Emperorille, suojasi Altavuonoon Tirpitziä vastaan hyökkääviä Fairey Barracuda koneita 3. huhtikuuta 1944.[2]

Laivueen vahvuus kaksinkertaistettiin liittämällä siihen lakkautettu 804. laivue ja 18. kesäkuuta laivueessa oli käytössä 20 Hellcat konetta. Lisäkoneet toimitettiin lakkautettavasta 804. laivueesta. Vahvistettu laivue palveli Etelä-Ranskan maihinnousujen suojauksena elokuussa 1944.[2]

Laivue siirtyi Kauko-Itään ja osallistui hyökkäyksiin Rangooniin ja japanilaisia merikuljetuksia vastaan. Laivueen koneista kahdeksan siirrettiin saattuetukialus HMS Shahille. Laivue lakkautettiin 5. joulukuuta 1945.[5]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • C J N Atkinson 3. huhtikuuta 1933 -
  • J B Heath 1. elokuuta 1935 -
  • H A Traill 17. maaliskuuta 1937 -
  • B H M Kendall 18. heinäkuuta 1938 -
  • G N Torry 21. marraskuuta 1938 -
  • R T Partridge 3. huhtikuuta 1940 -
  • E G D Finch-Noyes (sijainen) 5. toukokuuta 1940 -
  • R M Smeeton 16. kesäkuuta 1940 -
  • J A D Wroughton, DSC 12. toukokuuta 1941 -
  • J M Bruen, DSC 16. maaliskuuta 1942 -
  • H Muir-Mackenzie, DSC 1. joulukuuta 1942 -
  • S J Hall, DSC 7. heinäkuuta 1943 -
  • M F Fell, DSC 24. syyskuuta 1944 -
  • D B Law, DSC 12. joulukuuta 1944 -
  • H de Wit (Alankomaiden ilmavoimat) 20. toukokuuta 1945 -

Korean sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue koottiin 15. elokuuta 1946 Eglingtonissa, jossa se virallisesti perustettiin uudelleen 1. lokakuuta. Sen kalustona oli 12 Seafire XV:tä, jotka korvattiin tammikuussa 1947 Seafire XVII koneilla. Laivue liitettiin Välimeren laivastoon HMS Triumphille 13. Lentotukialusrykmenttiin. Se palasi maaliskuussa 1949 kotimaahan, missä se varustettiin Seafire F.47 koneilla.

Laivue palasi HMS Triumphille, jonka mukana se siirtyi Kauko-Itään. Se taisteli Malesian kapinallisia vastaan. Myöhemmin laivue taisteli Korean sodassa. Laivueen ensimmäisenä tehtävänä oli osallistua 12 Seafiren ja 9 Fairey Fireflyn iskuun Haejun lentotukikohtaan 3. heinäkuuta 1950. Pääosan Korean sodasta laivue suoritti laivasto-osaston suojauslentoja, koska kaluston lyhyt kantama ei mahdollistanut pommitusosastojen suojaustehtäviin osallistumista. Inchonin maihinnousussa syyskuussa laivue teki tiedustelulentoja sekä suoritti tulenjohto- ja maalinosoitustehtäviä maakohteita pommittaville sotalaivoille. Syyskuun lopulla laivue oli menettänyt kaikki koneensa kolmea lukuun ottamatta. Laivue palasi kotimaahan, jossa se lakkautettiin 10. marraskuuta 1950.

Laivue perustettiin uudelleen 21. elokuuta 1951 kalustonaan kahdeksan Supermarine Attacker F.1 suihkuhävittäjää Fordin lentotukikohdassa West Sussexissa komentajanaan G C Baldwin, DSC. Varustamisen tultua suoritetuksi laivue liitettiin HMS Eaglelle. Laivueen vahvuus nostettiin kahteentoista FB.2 koneeseen 890 laivueen lakkauttamisen jälkeen joulukuussa 1952. Laivue lakkautettiin 1. kesäkuuta 1954 Fordin lentotukikohdassa.

Laivue perustettiin uudelleen 8. marraskuuta 1954 Brawdyn lentotukikohdassa kalustonaan kaksitoista Sea Hawk FB.3 konetta. Laivueen kalusto vaihdettiin kesäkuussa 1955 FGA.4 ja FGA.6 koneilla ja se sijoitettiin Välimeren laivastoon HMS Ark Royalille. Laivue hyökkäsi marraskuussa 1956 HMS Albionilta Suezin kriisissä Egyptin lentokentille ja muihin sotilaskohteisiin. Se palasi vuoden 1958 alussa HMS Ark Royalille ennen paluutaan Brawdyyn, jossa laivue lakkautettiin 3. maaliskuuta 1959.

800 NAS oli 1. heinäkuuta 1959 kolmas laivue, joka varustettiin Supermarine Scimitareilla. Kahdeksan seuraavaa kuukautta laivue oli koulututtevana uudelle kalustolleen, minkä jälkeen laivueen koneista kuusi siirrettiin 3. maaliskuuta 1960 HMS Ark Royalille laivueen ensimmäiselle purjehdukselle kaluston vaihdon jälkeen. Laivue vietti pääosan seuraavasta vuodesta tukialuksen mukana Välimerellä, Pohjois-Atlantilla sekä Jäämerellä, kunnes palasi 27. helmikuuta 1961 RNAS Lossiemouthiin.

Laivue valittiin taitolentoryhmäksi nimenään The Red Blades, joka suoritti 19 esiintymistä vuoden 1961 aikana. Saman vuoden aikana laivueen vahvuus nostettiin 12 koneeseen, jotka samalla modernisoitiin siten, että niihin voitiin asentaa Bullpup ja Sidewinder ohjukset. Laivue jatkoi koulutustaan HMS Ark Royalilla, kunnes aloitti yhdeksän kuukauden Kauko-Idän kiertueen maaliskuussa 1962.

Laivue suoritti viimeisen purjehduksensa 4. toukokuuta alkaen. Laivue kiersi Kauko-Itää ja osallistui harjoituksiin Singaporessa ja Omanin lahdella. Laivue siirrettiin HMS Ark Royalilta maihin 31. joulukuuta 1963 ja lakkautettiin 25. helmikuuta 1964 RNAS Lossiemouthissa.

Laivueen kalustoksi vaihdettiin myöhemmin Blackburn Buccaneer S.2. Laivue lakkautettiin 23. helmikuuta 1972.

Uudelleen perustettuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

800 Naval Air Squadron muodostettiin 31. maaliskuuta 1980 RNAS Yeoviltonissa kalustonaan Sea Harrier koneet.

Laivue osallistui Falklandin sotaan kalustonaan 12 BAe Harrieria ja se operoi HMS Hermekseltä. Yksi laivueen koneista tuhoutui lentoonlähdössä ja toisen Argentiinan ilmatorjunta ampui alas. Laivue tuhosi 13 Argentiinan lentokonetta.

HMS Invincibleltä operoinut 800 laivue, jonka kalustona olivat Harrier FA2 ja Harrier GR.7 koneet, osallistui ensimmäiseen Persianlahden sotaan tammikuussa 1998.

Yeovilin lentotukikohtaan sijoitettu 800 laivue lakkautettiin 31. maaliskuuta 2004.

Joint Force Harrier[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue muodostettiin uudelleen 31. maaliskuuta 2006, jolloin laivueesta tuli ensimmäinen laivaston yksikkö Joint Force Harrierissa. Laivue on osa RAF:n Iskuosaston (engl. RAF Strike Command) ensimmäistä ryhmää (engl. Number 1 Group).

Naval Strike Wing[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Naval Strike Wing

800 ja 801 laivueet yhdistämällä muodostettiin 9. maaliskuuta 2007 Laivaston rynnäkkölennosto (engl. Naval Strike Wing). Uusi lennosto on selkeä kokonaisuus ja siinä ei ole erillisiä laivueita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finnis Bill: The History of the Fleet Air Arm from Kites to Carriers. Shrewsbury: Airlife Publishing Ltd, 2000. ISBN 1-84037-182-X. (englanniksi)
  • Wragg David: Fleet Air Arm Handbook 1939-1945. Gloucestershire: Sutton Publishing Ltd, 2001. ISBN 0-7509-3430-1. (englanniksi)
  • Sturtivant Ray & Cronin Dick: Fleet Air Arm Aircraft, Units and Ships 1920 to 1939. UK: An Air-Britain Publication, 1998. ISBN 0-85130-271-8. (englanniksi)
  • Sturtivant, Ray & Ballance, Theo: The Squadrons of the Fleet Air Arm. Tornbridge, Kent: An Air-Britain Publication, 1994. ISBN 0-85130-223-8. (englanniksi)
  • Jackson A J: Blackburn Aircraft since 1909. England: Funk & Wagnalls, 1968. (englanniksi)
  • Taylor H A: Fairey Aircraft since 1915. England: Naval Institute Press, 1988. ISBN 0-87021-208-7. (englanniksi)
  • Kay Anthony L & Smith J R: German Aircraft of the Second World War. Lontoo: Putnam, 2002. ISBN 0-85177-920-4. (englanniksi)
  • Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sturtivant, Ray & Ballance, Theo s. 123
  2. a b c d e f g h i j k l Wragg s. 139
  3. Polmar s. 102
  4. Jackson s. 405
  5. Wragg s. 139-140

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]