3. erillinen viestikomppania

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

3. erillinen viestikomppania (virallisesti aikanaan kirjoitettuna 3. Erillinen Viestikomppania, 3. ErVK/SavPr) perustettiin 1961 Kouvolaan viestijoukkojen varusmieskoulutusta tarjoavaksi erilliseksi viestikomppaniaksi. Se siirrettiin uudelleenjärjestelyjen yhteydessä 1979 Karkialammen varuskuntaan Mikkelin [1] , jossa se vielä 1980-luvulla tarjosi radio-, sanomaliikenne ja puhelinkoulutusta saavuttaen viestijoukkojen kärkisijoja vuosittaisten viestisotaharjoitusten koulutustarkastuksissa.

Viestialan opetusta tarjottiin puhelin-, sanomaliikenne- ja radiokoulutuksena. Puhelinalan koulutuksen päämääränä oli prikaatin- ja armeijakuntatason viestitoiminnassa käytettyjen GAz-kuorma-autojen lavoille kiinteästä asennettujen TDE 4-kenttälinkkiasemien perustaminen, ylläpitäminen ja siirtäminen. 3. Erillisen Viestikomppanian kirjavahvuus saattoi olla miltei 190. Kun toimintaa ryhdyttiin supistamaan, lakkautettiin ensimmäisenä sähkötyskoulutus.

Ennen sähkötyskoulutuksen lakkauttamista palvelukseen tulevat varusmiehet peruskoutuskaudella jaettiin kahteen ryhmään sähkötyskokeen perusteella. Heikoimmin menestyneet jatkoivat puhelinpuolella ja paremmin menestyneet radiopuolella. Saapumiserän koko vahvuus saattoi olla miltei 90 alokasta. Radiopuolella palvelevat jakautuivat sähkötysopetuksen jatkuttua kahteen ryhmään. Ne, joiden sähkötysnopeus kehittyi hitaasti, jatkoivat viestiliikennejoukkueessa. Näin ollen joukko jakautui puhelin-, viestiliikenne- ja radiomiehiin.

Puhelinmiesten koulutus alkoi parikaapeli- ja keskuskoulutuksella ja jatkui sen jälkeen linkkikoulutuksella. Osa puhelinmiehist komennettiin varuskuntien puhelinkeskusten hoitajiksi Kaakkois-Suomen sotilasläänissä jopa Lappeenrannan varuskuntaan saakka. Osa puhelinmieistä jäi asentaja-aliupseerikoulutuksen perusteella muihin varuskuntiin. Palvelusajan lopulla kahdeksasta yhteentoista kuukauteen linkkiradioilla palvelevilla viestimiehillä, noin 3/4:lla, saattoi olla suoritettuna puhelinmiehen ensimmäisen luokan aselajitutkinto. Linkkikalustona oli 15-kanavainen armeijakuntalinkki GAz:n kuorma-autoalustalla. Sanomaliikennemiesten kalusto liittyi salakirjoittamiseen, salakirjoituken purkamiseen sekä akustisella modeemilla liikennöintiin Teleminkrypt-laitteistolla, joka oli sanomalaitteen englantilainen edeltäjä Suomen puolustusvoimissa. Radiomiesten kalustossa keskeisellä sijalla oli sähkötysradio.

Kesällä 1984 viestitarkastaja arvioi 3. Erillisen Viestikomppanian Suomen parhaaksi viestiyksiköksi koulutustuloksiltaan ja kesällä 1984 toiseksi parhaaksi Panssariprikaatin viestikomppanian jälkeen. Arvioon vaikutti mm. kaapelinvedon epäonnistuminen määräajassa yhdeltä osuudeltaan.

Kun Savon Prikaatia, jolle 3. ErVK oli hallinnollisesti alistettu ryhdyttiin tyhjentämään, siirrettiin 3. ErVK:n toiminnat Keski-Suomen Viestipataljoonalle 1997, joka siirrettiin 1.7.1998 Karjalan Prikaatin osaksi sekä nimettiin Itä-Suomen Viestipataljoonaksi.

3. Erillinen Viestikomppania sijaitsi Savon Prikaatin portin vasemmalla puolella ollen ensimmäisenä rakennuksena. Tiloissa on nykyään Itäisen maanpuolustusalueen viestikeskustoimintoja.

Sotilasperinnettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

3. Erillisellä Viestikomppanialla oli oma viestiristi. [2] Komppaniassa ajettiin sen sijasta myös Savon Prikaatin Porrassalmen ristiä, jonka sai yksi upseerikokelas, yksi varusmiesaliupseeri ja yksi miehistöön kuuluva varusmies varusmiesten äänestyksen perusteella.

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkialampi Mikkelissä

Kasarminmäki Kouvolassa

  • Simo Melanen, majuri

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]