2001: Avaruusseikkailu (elokuva)

2001: Avaruusseikkailu
2001: A Space Odyssey
Ohjaaja	Stanley Kubrick
Käsikirjoittaja	Stanley Kubrick Arthur C. Clarke
Tuottaja	Stanley Kubrick
Säveltäjä	Richard Strauss Aram Hatšaturjan György Ligeti Johann Strauss nuorempi
Kuvaaja	Geoffrey Unsworth
Leikkaaja	Ray Lovejoy
Pukusuunnittelija	Hardy Amies
Erikoistehosteet	Stanley Kubrick Colin Cantwell Tom Howard
Pääosat	Keir Dullea Gary Lockwood
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdistynyt kuningaskunta Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Stanley Kubrick Productions
Levittäjä	Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta	1968-4-22. huhtikuuta 1968 (Washington, D.C.) 1968-4-33. huhtikuuta 1968 (Yhdysvallat) 1968-9-2020. syyskuuta 1968 (Suomi)
Kesto	142 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	10 500 000 $
Tuotto	146 000 000 $
Seuraaja	2010
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

2001: Avaruusseikkailu (engl. 2001: A Space Odyssey) on vuonna 1968 ensi-iltansa saanut Stanley Kubrickin ohjaama eeppinen tieteiselokuva, jonka hän käsikirjoitti yhdessä Arthur C. Clarken kanssa. Se perustuu Clarken novelliin ”The Sentinel”, jonka Clarke laajensi elokuvan tuotannon aikana romaaniksi, joka julkaistiin hieman elokuvan jälkeen. Elokuva tunnetaan erikoistehosteistaan, ja se on jäänyt tieteiselokuvan historiaan esimerkiksi surrealististen kohtaustensa takia. Elokuva voitti Oscarin parhaista visuaalisista tehosteista. Oscar jäi ainoaksi Kubrickille henkilökohtaisesti myönnetyksi, vaikka hänen elokuvansa Spartacus ja Barry Lyndon saivatkin muita Oscareita.

Vuonna 1984 Peter Hyams ohjasi elokuvalle Clarken kirjaan pohjautuvan jatko-osan nimeltä 2010. Kirjasarjaan on myös kolmas ja neljäs osa, nimeltään 2061: Odyssey Three ja 3001: Final Odyssey, joista ei ole tehty elokuvia.

Juoni

Ainoastaan elokuvan keskivaiheilla nähdään suoraa juonellista kerrontaa. Elokuvassa on jaettu väliteksteillä kolmeen osaan, joista ensimmäinen on nimeltään Ihmiskunnan Aamunkoitto (The Dawn of Man). Osa sijoittuu aikojen alkuun ja siinä kuvataan ihmisapinoiden elämää, jonka muuttaa ihmisapinayhteisön asutukselle ilmestynyt musta monoliitti. Eräs ihmisapina saa monoliitin vaikutuksesta innoituksen ja keksii käyttää kuolleen eläimen luuta työkaluna. Hän käyttää työkalua luiden murskaamiseen. Lopulta ihmisapina keksii käyttää työkalua aseena ja tappaa toisen, kilpailevan yhteisön jäsenen ja heittää luun haltioituneena ilmaan.

Seuraa kuuluisa siirtymäkohtaus, jossa luusta leikataan suoraan avaruusasemaan. Tonava kaunoinen -valssi tulee tässä mukaan. Ihmiset ovat löytäneet Kuun kraatterista magneettikentän keskittymän, jonka lähde on 13 metrin syvyydessä. Suoritetussa kaivauksessa paljastuu musta monoliitti. Auringon noustessa kraatterin reunan ylle monoliitista lähtee voimakas signaali, jonka havaitaan suuntautuneen Jupiteriin. Tämä on ensimmäinen merkki maan ulkopuolisesta elämästä.

Elokuvan toinen osa Jupiter Mission alkaa, ja tarina siirtyy 18 kuukautta eteenpäin Discovery One -avaruusalukseen, joka on matkalla Jupiteriin. Aluksessa on viiden hengen miehistö, joista kolme uinuu horroksessa. Hereillä ovat astronautti David Bowman (Keir Dullea) ja Frank Poole (Gary Lockwood). Avaruusalusta kontrolloi HAL-9000-tietokone, jota kutsutaan lyhyesti Haliksi. Kesken matkan HAL ilmoittaa AE-35-yksikön vikaantumisesta, ja se haetaan tutkittavaksi, mutta vikaa ei löydy. Bowman ja Poole alkavat epäillä, että HAL ei ole enää luotettava ja päättävät sulkea sen.

HAL saa vihiä miehistön suunnitelmista, ja Frankin asentaessa osaa takaisin HAL ottaa huoltoaluksen hallinnan ja ajaa sen Frankia päin niin että hänen happiletkunsa katkeaa. Bowman lähtee toisella aluksella tavoittamaan toveriaan, ja HAL lukitsee hänet aluksen ulkopuolelle. Samaan aikaan HAL lopettaa horroksessa olevien miehistön jäsenien elintoiminnot. Bowman onnistuu kuin ihmeen kaupalla pääsemään takaisin aluksen sisälle ja sammuttamaan HALin. Hän on ainoa eloonjäänyt aluksessa, kun hän saa tietää matkan salaisesta tarkoituksesta, jota ei ole saanut paljastaa ennen perille saapumista. Hän saa kuulla Jupiterista löytyneen elämää.

Alkaa elokuvan viimeinen osa, Jupiter and beyond the Infinite, jossa ei kuulla sanaakaan puhetta. Discovery saapuu Jupiterin kiertoradalle, jossa Bowman näkee planeettaa kiertävän kolmannen monoliitin. Hän lähtee aluksesta tutkimaan sitä. Monta minuuttia kestävän surrealistisen lentokohtauksen jälkeen Bowman nousee huoltoaluksesta Ludvig XVI:n tyyliin sisustettuun huoneeseen. Bowman nähdään vanhempana, aluksi vielä avaruuspuku päällä. Vanhempi Bowman tutkii taloa ja näkee itsensä vielä vanhempana syömässä aamutakki päällä. Vielä vanhempi Bowman näkee itsensä makaamassa sängyllä ja tekemässä kuolemaa. Kuolemaa tekevä Bowman näkee edessään saman mustan monoliitin ja syntyy uudelleen. Musiikki alkaa soida, ja nähdään Tähtivauvan (Starchild) nimellä tunnettu lapsi vierellään Maapallo.

Näyttelijät

Keir Dullea	…	tohtori David Bowman
Gary Lockwood	…	tohtori Frank Poole
William Sylvester	…	tohtori Heywood R. Floyd
Douglas Rain	…	HAL 9000 -tietokoneen ääni
Daniel Richter	…	apina
Leonard Rossiter	…	tohtori Andrei Smyslov
Margaret Tyzack	…	Elena
Robert Beatty	…	tohtori Ralph Halvorsen
Sean Sullivan	…	tohtori Bill Michaels
Frank Miller	…	valvoja
Bill Weston	…	astronautti

Kuvaus

Elokuva kuvattiin SuperPanavision 70 -tekniikalla, ja sen alkuperäinen kuvasuhde on 2.21:1.

Musiikki

Koska elokuvassa on vähän dialogia, musiikin osuus on keskeinen. Elokuvassa käytetään sekä klassista musiikkia että nykymusiikkia. Kubrick valitsi elokuvaan musiikkia, joka oli sävelletty jo aikaisemmin, vaikka alun perin hän oli tilannut musiikin Alex Northilta, joka oli säveltänyt musiikin mm. Spartacukseen. Varsinkin Richard Straussin Näin puhui Zarathustra yhdistetään tähän elokuvaan, samoin Johann Straussin valssi Tonava kaunoinen. György Ligetin modernit teokset, kuten Atmosphères ja Lux Æterna, ovat vahvistamassa elokuvan psykologista tunnelmaa. Ligetin teosta Aventures käytettiin elokuvassa ilman säveltäjän lupaa.

Vastaanotto

Elokuva sai ilmestyessään kriitikoilta ristiriitaista palautetta. Monien mielestä elokuva oli ikävä, mikä johtui pitkistä ja hitaista kohtauksista, joissa ei puhuttu paljon. Myös elokuvan tulkinnanvaraisuus oli monille vaikeaa. 2001: Avaruusseikkailu -elokuvan juonen keskeisistä elementeistä (monoliitista ja maan ulkopuolisesta elämästä) ei puhuta paljonkaan, vaan katsoja saa tehdä omat tulkintansa. Monoliitin vaikutusta ei selitetä, vaan vihjataan, että se on jonkinlainen ”oppimiskone”, joka auttaa apinoita oppimaan aseiden käytön.

Arthur C. Clarke sanoi elokuvasta kertovassa dokumentissa 2001: The Making Of A Myth, että alun perin monoliitin pintaan oli tarkoitus heijastaa kuvia tulen teosta ja sodista, mutta siitä luovuttiin, koska sekä Kubrick että Clarke pitivät ideaa liian lapsellisena. Avaruusolioiden taas kerrotaan kätkeneen monoliitin Kuuhun, josta se lähettää jonkinlaista signaalia ja ohjaa ihmisiä Jupiteriin. Kun elokuvan päähenkilö Dave pääsee sinne, hän ei kuitenkaan tapaa ainuttakaan avaruusoliota. Clarke sanoi samassa dokumentissa, että syy tähän oli elokuvan tekemiseen varattujen rahojen loppuminen, sillä sekä Kubrick että Clarke olisivat halunneet näyttää avaruusoliot.

Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja 2001 oli mukana heistä kolmentoista listalla.

Aiheesta muualla

• Mustonen, Jari: 2001: Avaruusseikkailu. Elitisti, 2013.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 2001: Avaruusseikkailu (elokuva) Wikimedia Commonsissa