Štš-405

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Štš-405
Aluksen vaiheet
Rakentaja Martin telakka, Leningrad
Kölinlasku 1939
Laskettu vesille 1940
Palveluskäyttöön 28. kesäkuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä tuhoutunut 21. elokuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 587 t (pinnalla)
704,8 t (sukellus)
Pituus 58,75 m (kokonaispituus)
Leveys 6,2 m
Syväys 4,0 m
Koneteho 2 × dieselmoottoria 1 600 bhp
2 × sähkömoottoria 800 shp
Nopeus 13,6 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Toimintamatka 1 200 merimailia@13,6 solmua (pinnalla)
3 650 merimailia@7,3 solmua (pinnalla)
8 merimailia@2,5 solmua (sukellus)
Miehistöä 38
Aseistus
Aseistus 6 × torpedoputkea
2 × 45 mm K-21 -tykkiä

Štš-405 (ven. Щ-405) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Štšuka-luokka

Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 1939. Alus laskettiin vesille 1940 ja valmistui 7. kesäkuuta 1941.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus oli edelleen varustettavana telakalla ja otettiin palvelukseen 28. kesäkuuta, jolloin se liitettiin Tallinnassa N. E. Ejhbaumin komentamaan erilliseen koulutusdivisioonaan[2] Aluksen päälliköksi määrättiin kapteeniluutnantti I. A. Sidorenko. Alus lähti 19. heinäkuuta 1941 Kronstadtista Tallinnan kautta Triigiin, jonne se saapui 21. heinäkuuta.[3]

Saapumispäivänään Triigiin alus lähti ensimmäiselle sotaretkelleen Bornholmin kaakkoispuolelle lähelle Stolpe-matalikkoa, jonne se saapui 24. heinäkuuta. Aluksen tähystäjä havaitsi seuraavien päivien aikana joitakin rahtilaivoja, mutta joko ei hyökätty tai hyökkäykset epäonnistuivat. Alus siirtyi 1. elokuuta Büsterortin majakalle, jossa tähystäjä havaitsi Saksan laivaston sotalaivoja ja 6. elokuuta kaksi rahtialusta. Alus lähti 8. elokuuta paluumatkalle.[3]

Bogaskärin majakalla tapahtui 11. elokuuta onnettomuus, jossa päällikkö, koulutettavana ollut upseeri ja kaksi muuta miestä huuhtoutui mereen. Alus vajosi pohjaan, mistä se nousi pintaan puoli tuntia myöhemmin etsimään tuloksetta veden varaan joutuneita. Veneen päälliköksi tuli komissaarin käskyllä perämies luutnantti Penkin. Alus jatkoi matkaansa pinta-ajossa, jolloin se joutui ilmahyökkäykseen. Hyökkäyksessä haavoittui kaksi miestä. Matka jatkui vuorotellen pinnalla ja sukelluksissa. Alus saapui 12. elokuuta Ristnan edustalle, mistä jatkettaessa se ajoi 14. elokuuta karille. Aluksen avuksi saapuneet vartioalus ja raivaaja hinasivat sukellusveneen Tallinnaan, jonne ne saapuivat 15. elokuuta.[3]

Aluksen päälliköksi siirrettiin komentaja M. V. Fedotov, jonka alaisuudessa vene osallistui Tallinnan evakuointiin 28.-29. elokuuta. Alus saapui 30. elokuuta Kronstadtiin, missä päälliköksi nimitettiin komentajakapteeni I. V. Gratsev. Alus lähti 9. marraskuuta jäänmurtajan avustamana Leningradiin, jonne ne saapuivat seuraavana päivänä.[3]

Alus upotettiin 14. heinäkuuta 1942.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Polmar & Noot 1991 s. 261
  2. Valkonen 2020 s. 36
  3. a b c d Valkonen 2020 s. 69-70