Štš-306
| Štš-306 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 6. marraskuuta 1933 |
| Laskettu vesille | 1. elokuuta 1934 |
| Palveluskäyttöön | 4. elokuuta 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu marraskuussa 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
577 t (pinnalla) 704 t (sukellus) |
| Pituus | 58,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,2 m |
| Koneteho |
2 × Kolomna-dieselmoottoria 1 370 bhp (pinnalla) 2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
12,9 solmua (pinnalla) 7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
2 200 merimailia@12,9 solmua (pinnalla) 4 500 merimailia@8,5 solmua (pinnalla) 7 merimailia@2 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 37 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-306 (ven. Щ-306) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 6. marraskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 1. elokuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 4. elokuuta 1935.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan aloittaessa hyökkäyksensä Neuvostoliittoon sukellusvene oli Oranienbaumissa erillisessä koulutusdivisioonassa, jonka komentajana oli N. E. Ejhbaum.[2] Kapteeniluutnantti N. I. Smoljarin komentama alus lähti 25. kesäkuuta 1941 Oranienbaumista ensimmäiselle sotaretkelleen Kalbådagrundin alueelle, jonne se saapui vielä samana päivänä. Kolme Suomen laivaston vartiovenettä hyökkäsi 27. kesäkuuta sukellusveneen kimppuun Käsmunlahdella, jossa vene oli lataamassa akkujaan. Paetessaan vene ajoi matalikolle, mistä se kuitenkin pääsi omin voimin irti. Aluksen päällikkö sai 5. heinäkuuta paluukäskyn. Alus saapui 7. heinäkuuta Oranienbaumiin, mistä se siirrettiin 16. syyskuuta Leningradin kautta Kronstadtiin. Aluksen lähellä räjähti 21. syyskuuta ilmahyökkäyksessä pommi, joka vaurioitti venettä ja haavoitti 11 miehistönjäsentä. Alus siirrettiin 26. syyskuuta huollettavaksi Leningradiin tehtaalle No. 189.[3]
Alus tuhoutui marraskuussa 1942.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| III sarja | |
|---|---|
| V sarja |
Štš-101 - Štš-102 - Štš-103 - Štš-104 - Štš-105 - Štš-106 - Štš-107 - Štš-108 - Štš-109 - Štš-110 - Štš-111 - Štš-112 - Štš-305 - Štš-306 - Štš-307 - Štš-308 - Štš-309 - Štš-310 - Štš-311 |
| Vbis sarja |
Štš-113 - Štš-114 - Štš-115 - Štš-116 - Štš-117 - Štš-118 - Štš-119 - Štš-120 - Štš-121 - Štš-201 - Štš-202 - Štš-203 |
| Vbis-2 sarja |
Štš-122 - Štš-123 - Štš-124 - Štš-125 - Štš-204 - Štš-205 - Štš-206 - Štš-207 - Štš-208 |
| X sarja |
Štš-126 - Štš-127 - Štš-128 - Štš-129 - Štš-130 - Štš-131 - Štš-132 - Štš-133 - Štš-134 - Štš-139 - Štš-140 - Štš-141 - Štš-209 - Štš-210 - Štš-211 - Štš-212 - Štš-213 - Štš-214 - Štš-215 - Štš-317 - Štš-318 - Štš-319 - Štš-320 - Štš-322 - Štš-323 - Štš-324 - Štš-401 - Štš-402 - Štš-403 - Štš-404 - Štš-421 - Štš-422 - Štš-424 |
| Xbis sarja |
Štš-135 - Štš-136 - Štš-137 - Štš-138 - Štš-216 - Štš-405 - Štš-406 - Štš-407 - Štš-408 - Štš-409 - Štš-410 - Štš-411 - Štš-412 - Štš-413 - Štš-414 - Štš-415 - Štš-416 - Štš-417 - Štš-418 - Štš-419 |
| Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |