Štš-317

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Štš-317
Aluksen vaiheet
Rakentaja Martin telakka, Leningrad
Kölinlasku 23. heinäkuuta 1934
Laskettu vesille 24. syyskuuta 1935
Palveluskäyttöön 29. syyskuuta 1936
Poistui palveluskäytöstä upotettu 14. heinäkuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 587 t (pinnalla)
704,8 t (sukellus)
Pituus 58,75 m (kokonaispituus)
Leveys 6,2 m
Syväys 4,0 m
Koneteho 2 × dieselmoottoria 1 600 bhp
2 × sähkömoottoria 800 shp
Nopeus 13,6 solmua (pinnalla)
8 solmua (sukellus)
Toimintamatka 1 200 merimailia@13,6 solmua (pinnalla)
3 650 merimailia@7,3 solmua (pinnalla)
8 merimailia@2,5 solmua (sukellus)
Miehistöä 38
Aseistus
Aseistus 6 × torpedoputkea
2 × 45 mm K-21 -tykkiä

Štš-317 (ven. Щ-317) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Štšuka-luokka

Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 23. heinäkuuta 1934. Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 29. syyskuuta 1936.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus kuului N. E. Ejhbaumin komentamassa erillisessä koulutusdivisioonassa[2] Tallinnassa päällikkönään komentajakapteeni A. G. Andronov. Alus lähti 3. heinäkuuta 1941 Tallinnasta Leningradiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus jatkoi 27. elokuuta matkaansa Kronstadtiin, mistä se lähti seuraavana päivänä ensimmäiselle sotaretkelleen Tytärsaaren ja Pien-Tytärsaaren väliselle alueelle. Aluksen tehtävänä oli vartioida, ettei Saksan laivasto pystyisi yllättämään satamassa olevaa Neuvostoliiton laivastoa. Hyökkäysuhan mentyä ohi alus palasi 16. lokakuuta Kronstadtiin.[3]

Alus lähti 2. marraskuuta Kronstadtista ja saapui seuraavana päivänä Suursaaren edustalle, missä se laskeutui pohjaan odottamaan saattajakseen Hankoon matkaavaa saattuetta. Saattueen saapuessa muutamaa tuntia myöhemmin sukellusvene nousi pintaan, jolloin vartiovene hyökkäsi aluksen kimppuun ampuen tykillään ja heittäen syvyyspommeja. Sukellusvene pakeni, mutta ajoi karille. Alus lähti 5. marraskuuta paluumatkalle ja saapui seuraavana päivänä Kronstadtiin, mistä se siirrettiin 7. marraskuuta Leningradiin telakalle.<ref name="Valkonen58">

Alus upotettiin 14. heinäkuuta 1942.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
  • Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
  • Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Polmar & Noot 1991 s. 260
  2. Valkonen 2020 s. 36
  3. Valkonen 2020 s. 58