Štš-318
| Štš-318 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 23. heinäkuuta 1934 |
| Laskettu vesille | 11. elokuuta 1935 |
| Palveluskäyttöön | 12. elokuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1956 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
587 t (pinnalla) 704,8 t (sukellus) |
| Pituus | 58,75 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,0 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 1 600 bhp 2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
13,6 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
1 200 merimailia@13,6 solmua (pinnalla) 3 650 merimailia@7,3 solmua (pinnalla) 8 merimailia@2,5 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 38 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-318 (ven. Щ-318) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 23. heinäkuuta 1934. Alus laskettiin vesille 11. elokuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 12. elokuuta 1936.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus oli N. E. Ejhbaumin komentamassa erillisessä koulutusdivisioonassa[2] Tallinnassa päällikkönään komentajakapteeni V. K. Afanasjev, mutta se oli huollettavana telakalla. Alus lähti 3. heinäkuuta 1941 Leningradiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Se siirrettiin 3.-4. elokuuta edelleen Ust-Lugaan, mistä alus palasi 18. elokuuta Kronstadtin ja Leningradin alueelle. Alus vaurioitui 26. syyskuuta Kronstadtissa tykistötulessa, jolloin aluksen päällikkö haavoittui ja kaksi miehistönjäsentä sai surmansa. Alus joutui 2. lokakuuta uudelleen tykistötuleen.[3]
Alus lähti 26. lokakuuta Kronstadtista Ahvenanmerelle, mutta se ajoi seuraavana päivänä karille Suursaaren eteläkärjessä vaurioituen pahoin. Kolme raivaajaa irrotti vielä samana päivänä aluksen karilta, minkä jälkeen sukellusvene siirrettiin Lavansaaren edustalle ja edelleen Kronstadtiin, jonne se saapui 31. lokakuuta. Alus siirrettiin 1. marraskuuta korjattavaksi telakalle Leningradiin.[3]
Alus nimettiin lokakuussa 1949 uudelleen S-318:ksi ja poistettiin alusluettelosta 1956.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1. (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X. (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| III sarja | |
|---|---|
| V sarja |
Štš-101 - Štš-102 - Štš-103 - Štš-104 - Štš-105 - Štš-106 - Štš-107 - Štš-108 - Štš-109 - Štš-110 - Štš-111 - Štš-112 - Štš-305 - Štš-306 - Štš-307 - Štš-308 - Štš-309 - Štš-310 - Štš-311 |
| Vbis sarja |
Štš-113 - Štš-114 - Štš-115 - Štš-116 - Štš-117 - Štš-118 - Štš-119 - Štš-120 - Štš-121 - Štš-201 - Štš-202 - Štš-203 |
| Vbis-2 sarja |
Štš-122 - Štš-123 - Štš-124 - Štš-125 - Štš-204 - Štš-205 - Štš-206 - Štš-207 - Štš-208 |
| X sarja |
Štš-126 - Štš-127 - Štš-128 - Štš-129 - Štš-130 - Štš-131 - Štš-132 - Štš-133 - Štš-134 - Štš-139 - Štš-140 - Štš-141 - Štš-209 - Štš-210 - Štš-211 - Štš-212 - Štš-213 - Štš-214 - Štš-215 - Štš-317 - Štš-318 - Štš-319 - Štš-320 - Štš-322 - Štš-323 - Štš-324 - Štš-401 - Štš-402 - Štš-403 - Štš-404 - Štš-421 - Štš-422 - Štš-424 |
| Xbis sarja |
Štš-135 - Štš-136 - Štš-137 - Štš-138 - Štš-216 - Štš-405 - Štš-406 - Štš-407 - Štš-408 - Štš-409 - Štš-410 - Štš-411 - Štš-412 - Štš-413 - Štš-414 - Štš-415 - Štš-416 - Štš-417 - Štš-418 - Štš-419 |
| Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |